Sonja Riihikangas - Shining Journey -matkablogi

Seikkailua sydämen kyllyydestä

Seikkailua on nyt takana viisi viikkoa niin Kaliforniassa, Nevadassa, Utahissa kuin Arizonankin osavaltiossa. Aikomukseni oli ensin päivittää blogia tien päältä, mutta jo ensimmäisen viikon jälkeen vaihdoin suunnitelmaa. Elän, koen, nautin ja menen. Teen muistiinpanoja ja otan kuvia. Niin olisi parempi. En halunnut viettää kallisarvoista aikaani läppäri sylissä, joten pyhitin kaiken aikani seikkailuille ja uusien ihmisten tapaamiselle sekä ystävyyksien luomiselle. Päätin, että teen varsinaiset blogipostaukset sitten ajan kanssa, kun pääsen kotiin.

There’s so much beauty in the world

Tällä hetkellä päällimmäisenä olotilana on ”adventure overdose”, sillä koin viiden viikon matkallani aivan mielettömiä seikkailuja. Kun kokee lyhyessä ajassa todella paljon uutta ja jännittävää, jossain vaiheessa alkaa tuntua, ettei pysty ottamaan enää uusia kokemuksia vastaan. On sellainen olo kuin American Beautyn Rickyllä: ”Sometimes there’s so much beauty in the world, I feel like I can’t take it.” Maailmalla on tarjottavanaan niin paljon kauniita paikkoja, mielettömiä tarinoita, ihania ihmisiä ja jännittäviä seikkailuja.

Leirinuotiolla Utahin erämaassa intiaanien mailla

Täyden kympin reissu

Reissuni Kaliforniaan ja muihin osavaltioihin oli täysi kymppi. Mitään parempaa en olisi voinut matkaltani toivoa. Lähdin matkalleni yksin tuntematta kohteesta ketään. Palasin takaisin monta uutta ystävyyttä rikkaampana. Tapasin matkallani ”peili-ihmisiä”, joiden kautta tutustuin paremmin myös omaan itseeni ja näin itseni uudessa valossa. Kasvoin sisäisesti monen vuoden verran, kun kohtasin matkalla erilaisia ajatuksia ja kävin niitä läpi. Tutkiskelin itseäni syvemmältä. Löysin paremmin omaa suuntaani. Yhtä lailla kuin seikkailin uusissa, kauniissa paikoissa, seikkailin myös sieluni syvissä sopukoissa ja mieleni kaukaisilla ulapoilla. Minun oli todellakin matkustettava kauas voidakseni nähdä sisimpääni. Kaukana arjesta ja kaikista läheisistä olin vain minä yksin omien ajatusteni kanssa. Tein matkasta itseni näköisen. Yksin ei tarvinnut kuitenkaan kauaa olla, vaan pian ympärilläni oli jo ystävällisiä, valoisia, positiivisia ihmisiä. Uusia ystäviä.

Reissukaverini Young
Lapsenmielisyys iskee seikkaillessa

Lapsen innolla kohti uutta

Matkaillessa olen aina kuin innokas pieni lapsi, joka iloitsee uusista kokemuksista ja syöksyy uteliaana uusiin seikkailuihin. Innokas, utelias ja hyvin valoisa mieliala vallitsee mielessäni ja koitan säilyttää positiivisen meiningin myös haasteiden hetkellä. Tuntuu, kuin hyppäisin vain luottavaisena elämän kyytiin kokemaan ja tuntemaan. En kovin paljon ehtinyt tätäkään reissuani suunnitella, vain vähän suuntaviivoja. Tuntui kuitenkin, että universumi vain heitteli eteeni tilaisuuksia. Mielessäni minulla oli aina jokin aikomus tai haave, mitä haluaisin tehdä. Sitten aloin tehdä jotain sen eteen ja kas, aina eteeni tarjoutui mahdollisuus, johon piti vain tarttua.

Seikkailua Zionin kansallispuistossa Utahissa

Elämänmakuinen matka täynnä seikkailua

Viiteen viikkoon mahtui paljon luonnon kauneutta, valtameren kohinaa, vaelluksia kansallispuistoissa, tunteja tien päällä, hengailua suurkaupungeissa, elämänmakuisia tarinoita, uuden oppimista, sohvasurffailua sekä matkailun ja oman mielen ihmeitä.

Roadtripillä uuden, hyvin samanhenkisen ystäväni kanssa koimme Las Vegasin glamourin juuri ammuskelua edeltävänä iltana, kun murhaaja oli jo maisemissa. Yövyimme myös keskellä erämaata, istuimme monesti iltanuotion ääressä kelaten syntyjä syviä, koimme yhden hiekkamyrskyn ja yhden jäätävän pakkasyön vuoristossa, vaelsimme valtavien kanjoneiden reunoilla, ajoimme peurakolarin, saimme kutsun salaisille täydenkuun festivaaleille, ajelimme tandempyörällä San Diegossa, jäimme maasturilla kiinni hiekkarannan leirintäalueelle keskellä yötä, tulimme hinatuksi, sanoitimme uusia lauluja ja nauroimme ihan jäätävän paljon.

Roadtripping Pismo Beach

Koko reissu oli niin elämänmakuinen, ettei parempaa voisi toivoa. Tajusin, miten mielettömän rikasta elämäni on. Sisällöllisesti rikasta, sillä koin valtavaa onnellisuutta, arvostusta ja kiitollisuutta joka ikinen päivä. Vastoinkäymisiäkin oli, mutta niistä selvittiin. Nyt olen jo kotona, mutta mieleni ei ole vielä kotiutunut. Matkalaukku jäi jonnekin välille. Ehkä pala sieluakin on vielä matkalla. Laukun sain jo takaisin.

Matkalta paluu kotiin sisältää aina ristiriitaisia tunteita. On kiva palata, mutta myös valtava haikeus valtaa mielen, kuten matkalle lähtiessäkin. Kaikki hyvä päättyy aikanaan, niin myös tämä matka. Muistot kuitenkin elävät sydämessä ikuisesti. Henkinen pääomani on suurempi kuin koskaan. On ihanaa, kun pääsee taas töihin ja arkeen, jotta voi sulatella kaikkea kokemaansa. On myös ihana päästä jakamaan näitä tarinoita teille blogipostausten, kuvien ja ehkäpä myös videoiden muodossa.

~Sonja

Did you like the blog post? Please share it on social media! 🙂

Saattaisit pitää myös näistä postauksista:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.