Meeting my American sisters in San Francisco

San Franciscossa jokainen saa olla oma itsensä

San Franciscosta se kaikki alkoi, viiden viikon mieletön seikkailuni Yhdysvalloissa. Edellisestä visiitistäni tähän vapaamieliseen ja suvaitsevaiseen kaupunkiin oli kulunut jo 17 vuotta, joten oli aika päivittää fiilikset kaupungista ajan tasalle. San Franciscoa voisi kuvailla kaupungiksi, jossa jokainen saa olla oma itsensä juuri sellaisena kuin on. Kukaan ei katso pitkään, vaikka näyttäisit miltä tai ajattelisit täysin out of the box. San Franciscosta olikin hyvä aloittaa reissu tutustumalla uudelleen omaan itseensä ja ympäröivään maailmaan. Siellä tuntui, että minun piti ensin hukata itseni ihan täysin ja käydä tunteiden pohjamudissa, jotta pääsin aloittamaan uuden seikkailuni. Silloin minulla ei ollut vielä aavistustakaan, miten mieletöntä flow’ta, sopivia yhteensattumia ja universumin synkroniteettia matkani tulisi sisältämään.

San Franciscon kaduilla vaeltelemassa
Tuntui kuin olisi palannut kotiin

San Franciscoon saapuessani oli vielä valoisa iltapäivä. Kymmenen tunnin aikaerosta sekaisin ja matkanteosta väsyneenä lähdin lipumaan lentokentältä junalla kohti keskustaa. Amerikan muistoni aikojen takaa vaihtariajoilta tulvivat mieleeni ja muistin asioita, jotka olin jo unohtanut kauan sitten. Tuntui mukavalta olla taas Amerikassa, onhan se vähän kuin toinen kotini vielä kaikkien näiden vuosien jälkeenkin. Tuntui hyvältä palata maailmaan, jonka olin jollakin tavalla unohtanut vuosikausiksi. Olin kyllä matkaillut Mongoliassa, Australiassa, Uudessa-Kaledoniassa, Fidzillä, Cook-saarilla ja ties missä tässä välissä, mutta Amerikka oli jäänyt unholaan. En ollut vuosikausiin ajatellut matkustamista sinne enkä edes haaveillut maan upeista kohteista. Mieli oli ollut aivan muualla viime vuodet.

Port of San Francisco

Alkuhuumasta pohjamutiin

Lentokentältä keskustaan päästyäni nälkä kurni vatsaa, pimeys valtasi taivaan ja keli tuntui kostealta. Alkoi sataa vettä. Minulla oli rähjäinen ja nuhjuinen olo lentokoneessa pätkittäin nukutun matkan jälkeen. Suomessa oli jo seuraava aamu, joten minulta oli jäänyt tavallaan yksi yö nukkumatta. Korvat olivat lukossa. Raahasin laukkuja ja enköhän ollut jäänyt junasta juuri Tenderloinin kaupunginosassa, jossa kaikki laitapuolen kulkijat liikkuivat. Ystävällinen huumehörhö tarjoutui kantamaan laukkujani, mutta katsoin viisaimmaksi hypätä seuraavaan mahdolliseen taksiin. Sen löytäminen meinasi olla kiven alla. Puhelimessa ei ollut nettiä, akkukin oli jo melkein tyhjä. Siinä hetkessä tuntui, että pitikö minun taas lähteä matkalle kuin soitellen sotaan. Miksi en ollut edes katsonut valmiiksi reittiä hotellille, jonne olin menossa. Olisinpa voinut vain makoilla omassa kodissa lämpöisen viltin alla, katsoa elokuvaa ja juoda lämmintä teetä.

San Francisco at night

Sohvasurffailua uudella tavalla

Olin tehnyt matkastani postauksen CS-sivustolle, jossa minua tarjoutui hostaamaan ensimmäiset pari yötä ystävällinen Rohan. Edellisestä sohvasurffauksestani oli kulunut jo vuosia, mutta nyt aika tuntui olevan taas kypsä idealle, reissasinhan yksin. Mikä siis parempi tapa tutustua uusiin ihmisiin matkalla. Sohvasurffauksen ideahan on majoittaa matkailijoita kotonaan, majoittautua paikallisten luona tai vain tutustua muihin reissaajiin ja osallistua yhteisiin tapahtumiin sekä miitteihin yhdessä muiden kanssa. Ihan ilmaiseksi. Sohvasurffaus nimenä antaa tästä matkailumuodosta ehkä hieman väärän kuvan, sillä harvemmin olen sohvalla nukkunut. Usein on tarjottu jopa oma vierashuone käyttöön. Itse olen ollut jäsen CS-sivustolla jo kymmenkunta vuotta ja toiminut sekä vieraan että majoittajan roolissa. Tulen varmasti avaamaan tätä matkailumuotoa tulevissa postauksissani enemmän, sillä minulla on siitä aika paljon sanottavaa.

Miksi sitten olin matkalla hotelliin? Siksi, koska tämänkertainen CS-hostini ei majoittanut minua kotonaan, vaan mukavassa hotellissa Marina Districtissä. Hän oli työmatkalla San Franciscossa, joka oli hänelle kuin toinen koti. Opiskeluaikoinaan hän oli majoittunut paljon muiden luona ja koki haluavansa laittaa hyvän kiertämään majoittamalla nyt muita. Rohanin saamat arvostelut kertoivat hänestä pelkkää hyvää. Hänellä oli myös samoja mielenkiinnon kohteita kuin itselläni. Päätin ottaa tarjouksen vastaan. Rohan tuli minua vastaan hotellin aulaan ja vaikutti heti oikein mukavalta ja luottamusta herättävältä. Hänellä oli aikainen herätys ja pitkä päivä palavereita edessä, mutta silti hän jaksoi hieman kertoa minulle kaupungista ja antaa ideoita seuraavalle päivälle, ennen kuin sanoimme hyvät yöt.

San Franciscon satama-alueella

Kasvissyöjän paratiisi

Hotellin aamupalalla kulttuurishokki iski. Sokeroituja pussipuuroja, muffinsseja, baageleita, hilloja ja muita makeita herkkuja notkui aamupalapöydässä. Mitä ihmettä söisin? Terveellinen ja luonnollinen ruoka oli se, jota kaipasin, mutta nyt pitäisi syödä jotain sokerimössöä heti aamulla. Sitten havahduin ajatuksistani onnellisuuteen, että minua kuitenkin odotti ilmainen aamiainen, jonka joku oli laittanut pöytään. Vaihtariaikojen muistoksi päätin tehdä itselleni kunnon pähkinävoibaagelin. Ehkä puuroakin voisi maistaa. Lomallahan tässä oltiin, joten ehkä voisin tällä kertaa syödä mitä sattuu, tuskin se maailmanloppu olisi. Löysin kyllä myöhemmin laadukkaampaa syötävää. Itse asiassa San Francisco osoittautui kasvissyöjän paratiisiksi, jossa ei myöskään tarvinnut selitellä kenellekään, miksi olen kasvissyöjä.

Vegetarian sushi for lunch in San Francisco
Kasvisravintolassa San Franciscossa

Yksinäinen vaeltaja

Ensimmäisenä päivänä päätin olla rehellisesti turisti ja vain vaellella kaupungilla fiiliksen mukaan. Päivä oli harmaa, satoi lämmintä vettä. Minuun iski todella tyhjä olo, jopa yksinäisyyden tunne. Olin aivan irti kaikesta. Minne tahansa menin, tuntui kuin kaikki olisivat olleet liikkeellä muiden ihmisten kanssa. Olin ainoa yksinäinen vaeltaja enkä voinut jakaa ajatuksiani kenellekään. Kelikin oli niin kurja. Silloin mietin, että mitä ihmettä olin oikein ajatellut varatessani lennot Jenkkeihin ex tempore ja vieläpä jonkin näkemäni unen perusteella. Mieleen tulvahti muistoja 17 vuoden takaa ja tuntui siltä kuin olisin palannut menneisyyteen, mutta aika oli eri ja ihmiset ympärillä uusia. Kun lentää pitkän matkan maailman toiselle laidalle, tuntuu kuin sielu jäisi jonnekin välille, seuraisi omaa tahtiaan perässä.

My first full day in San Francisco in 2017
One street of San Francisco

San Franciscossa riittää nähtävää

San Franciscossa mieleni seilasi ylös ja alas kuin kaupungin jyrkät kadut. Muutaman päivän ehdin seikkailla oman mieleni lisäksi tuossa ihanassa kaupungissa. Ajelin kaapelivaunuilla kujia ylös ja alas, vaeltelin puistoissa, kiersin satama-aluetta, kävin suklaatehtaalla, löysin Googlen ja Firefoxin toimistot, haistelin meri-ilmaa, nauroin merileijonien toilailuille, söin kasvisruokaa trendikkäissä luomuravintoloissa, ihailin kuuluisia nähtävyyksiä Golden Gaten sillasta kolmiopilvenpiirtäjään, seurasin puistoissa harhailevia hörhöjä, kävelin kilometrikaupalla, tutustuin eri kaupunginosiin ja vietin iltaisin aikaa Rohanin kanssa kaupungilla. Hänellä oli auto, jolla pääsimme kätevästi liikkumaan paikasta toiseen. Hän myös kertoi minulle paljon ajatuksiaan kaupungin kulttuurista ja energioista.

San Franciscon erikoinen pilvenpiirtäjä
Pier 39, San Francisco
Golden Gate Bridge

Ajattelua out of the box

Innovatiivisesta San Franciscosta ovat kotoisin monet, uudenlaiset ideat, yritykset ja toimintatavat. Siellä ovat alkunsa saaneet esimerkiksi nykyään hyvin suosittu majoitussivusto Airbnb ja kyytipalvelu Uber, jotka molemmat perustuvat jakamistalouteen. San Franciscossa asuvat ihmiset ovat hyvällä tavalla ylpeitä siitä, että he uskaltavat olla erilaisia ja kokeilla rohkeasti uusia asioita. Kaupungissa voi törmätä erilaisiin vaihtoehtokulttuureihin ja elämäntapoihin, joita katsottaisiin muualla ehkä oudosti. Ihmiset ajattelevat monessa asiassa kaukaa laatikon ulkopuolelta, oli kyse sitten ravinnosta, työnteosta, yrittäjyydestä, nautintoaineista tai vaikka parisuhteesta. Ilmapiiri on salliva uutta ja erilaista kohtaan. Kaupungissa on myös hyvin luova, boheemi ja kulttuurillisesti rikas ilmapiiri.

Googlen toimisto San Franciscossa
Iloinen jälleennäkeminen

Viimeisen yön San Franciscossa vietin kodikkaassa reppureissaajien hostellissa, josta seikkailuni jatkuivat varsinaiseen kohteeseeni Montaraan. Ennen lähtöäni sinne tapasin kuitenkin Pamelan ja Caitlinin, vaihtariaikojen host-siskoni. Oli aivan mieletöntä, että onnistuin tapaamaan heidät Kaliforniassa, sillä kumpikaan ei asu siellä. Caitlin oli lentänyt siskonsa muuttoavuksi, sillä Pamela oli paluumuuttamassa Oregonista takaisin Vermontiin. Heidän suunnitelmanaan oli ajaa autolla koko matka lännestä itään ja satuin olemaan juuri oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Oli aivan mielettömän ihanaa tavata siskot juuri, kun olin tuntenut oloni yksinäiseksi. Kun he viimein lähtivät jatkamaan matkaansa, halaamisesta ei meinannut tulla loppua. Kun hyvästelin heidät, käännyimme kaikki vielä moneen kertaan katsomaan taakse ja vilkuttamaan toisillemme, ennen kuin he katosivat viimein näköpiiristä.

Meeting my American sisters in San Francisco
Yhtäkkiä omakin olotilani oli muuttunut täysin. Minut valtasi täydellinen luottamus kaikkea tulevaa kohtaan. Oloni oli valoisa ja positiivinen. Odotin jo innolla uusia seikkailuja. Enää täytyi vain siirtyä uuteen kohteeseen, jonne pääseminen olikin hiukan haasteellisempaa, sillä julkisilla sinne mennessä täytyisi vaihtaa kulkupeliä moneen kertaan. Kun oma mieliala on hyvä, huolet ja pelot putsattu syrjään ja luottamus elämään kohdallaan, universumikin alkaa vastata toiveisiin järjestämällä eteen tilaisuuksia, joihin täytyy vain itse tarttua. Ei siis mennyt kauaa, kun jo istuin tukka hulmuten avoauton etupenkillä matkalla kohti kaunista sielunmaisemaani. Miten autoon päädyin ja mitä sitten tapahtui, siitä kirjoittelen lisää seuraavassa postauksessa. Huikea seikkailu oli vasta alussa.

~Sonja

Did you like the blog post? Please share it on social media! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *