Hyvä matkakumppani reissatessa on yksi tärkeimmistä tekijöistä reissun onnistumisen kannalta. Yksin reissaaminen on tietenkin helpoin vaihtoehto, koska silloin voi tehdä kaiken oman päänsä mukaan eikä tarvitse tehdä kompromisseja. Yksinkin reissatessa on kuitenkin välillä mukava taittaa matkaa jonkun toisen kanssa, kun voi jakaa kokemuksia ja fiiliksiä. Jos matkalle löytyy oikeanlainen kaveri, reissusta tulee varmasti vielä yksin reissaamista hauskempaa ainakin potenssiin sata. Huono reissukaveri taas voi pahimmillaan pilata koko matkan. Enkä tarkoita huonolla tässä sitä, että tuo ihminen olisi jotenkin huono. Paras reissukaveri ei nimittäin välttämättä ole paras ystäväsi, puolisosi tai äitisi. Toki hekin voivat sitä olla, mutta matkatessa ihmiset saattavat olla erilaisia kuin normielämässä. Ihanasta ystävästä saattaakin kuoriutua reissulla valittava murheenkryyni, jonka kanssa menee sukset ristiin.
Reissukaveri löytyy, kun ei etsi liikaa
Minulla on ollut monesti sellainen kokemus, että olen löytänyt juuri oikeanlaisen matkakumppanin reissuilleni ja vieläpä kuin tilauksesta. Uskon, että siihen on syynsä. Jos on pakonomainen tarve löytää itselleen matkakaveri eikä reissu muuten toteudu, kaveria tuskin löytyy. Jos taas on valmis lähtemään yksin, mutta matkakumppani tuntuisi silti ihan kivalta ajatukselta, voi aina heittää toiveen universumille oikean matkakumppanin löytymisestä. Varsinkin viime reissullani Kaliforniaan, Utahiin, Arizonaan ja Nevadaan löysin aivan ihania ystäviä matkan varrelta. Lähdin viiden viikon reissulle yksin kuin soitellen sotaan ilman juuri mitään suunnitelmia, aikatauluja saati reissuseuraa. Silti eteeni ilmaantuivat juuri oikeat ihmiset. Kaikki olivat minulle ennestään tuntemattomia. Niinhän se kuitenkin on, että ventovieraatkin ovat ystäviä. He vain ovat ystäviä, joita emme ole vielä tavanneet. Eikä ystävyyksiä voi syntyä, ellei anna niille mahdollisuutta syntyä.
Roadtripille kaveri?
Kaliforniassa elin todellisessa flow-tilassa kuunnellen intuitiotani ja stressaamatta huomisesta. Los Angelesissa kierrellessäni hahmottelin päässäni haavetta roadtripistä Utahin ja Arizonan kauniisiin kansallispuistoihin. Mietin auton vuokraamista ja noin viikon reissua. Halusin vaeltaa luonnossa, aistia vapauden, kokea hulluja seikkailuja ja matkustaa spontaanisti ilman liian tiukkoja suunnitelmia tai aikatauluja. Halusin löytää matkaseuraa, joten laadin Couchsurfingiin ilmoituksen hahmotelmastani. Sain viestiä eräältä tyypiltä, joka oli lähdössä Las Vegasiin synttäreitään juhlimaan. Tavoitteena oli käydä samalla reissulla Grand Canyonilla. Tapasin hänet. Hän kertoi, että autossa olisi tilaa vielä yhdelle. Mietin, että voisin lähteä porukan mukaan. Tyyppi oli mukava, mutta intuitioni kolkutteli, että tämä reissu jäisi vain sanahelinäksi. Halusin kuitenkin uskoa, että reissu toteutuisi. Ei minulla parempaakaan suunnitelmaa ollut siihen hätään.
Sitten ilmoitukseeni vastasi eräs Young, joka oli haaveillut juuri kuvailemastani roadtripistä. Hän asui Los Angelesissa, mutta hänellä oli korealaiset juuret. Hän ehdotti tapaamista ja suostuin. Oli perjantaipäivä, kun kävimme lounaalla. Hänellä oli töistä juuri lounastauko. Tavatessamme intuitioni oli heti sitä mieltä, että tässä on oikea reissukaveri. Istuimme siinä pitkän tovin läppärin kanssa ja teimme luonnostelmaa mahdollisesta roadtripistä, kunnes päätimme toteuttaa reissun. Lähtisimme huomenna. Hän lupasi tulla hakemaan minut heti aamulla. Mitä turhaan sen pidempiä suunnittelemaan, kun hänellä alkoi huomenna loma ja minä olin vapaa lähtemään koska tahansa.
Laitoin viestiä tyypeille, joiden kanssa olin alun perin ajatellut lähteä reissuun. Kerroin, että voisimme juhlia synttäreitä yhdessä porukalla Las Vegasissa ja lähteä heidän kanssaan myös Grand Canyonille, mutta tulisimme eri autolla, koska meidän matkamme jatkuisi pidempään. Tyyppi vastasi, että oli pahoillaan, mutta reissu ei hänen osaltaan toteutuisikaan. Hänelle oli tullut työesteitä, joten koko reissu peruuntuisi. Onneksi minulla oli jo uudet suunnitelmat. Liekö tuo ihminen olisi edes ilmoitellut mitään itse, ellen olisi kysellyt.
Hyvän reissukaverin kanssa on hauskaa
Seuraavana päivänä Young ilmestyi majapaikkani pihaan tasan sillä sekunnilla, kun olimme sopineet. Siitä alkoi sellainen seikkailu, mistä juuri alussa mainitsin. Kun reissukaveri on oikeanlainen, on reissaaminen kevyttä, soljuvaa, hauskaa, tapahtumarikasta ja seikkailuntäyteistä. Young toimi minulle myös peilinä koko roadtripin ajan, sillä hän oli kuin miespuolinen minä, sielunveli. Missään vaiheessa reissua ei kumpikaan valittanut mistään, vaikka jouduimme keskelle hiekkamyrskyä, ajoimme peurakolarin ja nukuimme teltassa pakkaslukemissa vuoristossa. Aion vielä kirjoittaa näistä reissuista omat tarinansa tai tehdä videoita kanavalleni, kunhan ehdin.
Young oli moniulotteinen persoona, syvällinen, erittäin hauska ja viihdyttävä sekä kykenevä keskustelemaan aiheesta kuin aiheesta. Hänen kauttaan näin kyllä ärsyttävän tarkasti myös omat huonot puoleni ikään kuin olisin katsonut peiliin. Hän siis oli minulle paitsi matkakumppani, myös peili ja sitä kautta avain uuden oppimiseen oman kehitykseni polulla. Hänen seurassaan sain olla oma itseni.
Ensimmäinen etappimme oli Las Vegas, jonne ajaminen kesti nelisen tuntia. Ennen sinne pääsyä olimme jo keskustelleet monesta sellaisestakin asiasta, josta en ole kovin monen ihmisen kanssa keskustellut. Reissulla sitä on aina jotenkin avoimempi. Kun vielä reissukaveri sattuu olemaan niin samalla aaltopituudella, on helppo keskustella hankalistakin aiheista. Vapaus oli tärkeä teema meidän molempien elämässä. Kun ajoimme kohti Las Vegasia, oli heti kunnon amerikkalainen roadtrip-fiilis. Ajoimme urku auki aavikkobaanaa pitkin kädet ikkunoista pihalla ja huutaen, että freedoommmmmmm! Siitä alkoi mahtava seikkailu ja elinikäinen ystävyys.
Matkakumppanin kriteerit
Millaiset ovat hyvän matkakumppanin kriteerit? Jokaisella on varmaan omansa, mutta minulle tärkeitä ominaisuuksia reissukaverissa ovat etenkin spontaanius, luotettavuus, joustavuus ja rento elämänasenne. Jos kaikki menee reissulla päin mäntyä, valittaminen ei auta. Silloin on tärkeää, että toisen kanssa voi vaikka nauraa yhdessä sille, miten körmylleen kaikki menee. Spontaanius on tärkeää, sillä en kestä mitään päivälleen saati kellonaikojen mukaan aikataulutettuja reissuja. Esimerkiksi Youngin kanssa vaihdoimme suunnitelmaa lennosta moneen kertaan, jos saimme paremman tai hullumman idean. Alun perin roadtripin piti kestää viitisen päivää, koska reissutoverillani oli muita suunnitelmia sen jälkeen. Kaikenlaista kivaa ilmaantui kuitenkin matkan varrelle, joten reissumme venyi viikoksi.
Suurta plussaa on, jos reissukaveri on lisäksi hauska ja viihdyttävä, kekseliäs ongelmanratkaisija, syvällinen ajatusmaailmaltaan ja moniulotteinen elämäntyyliltään. Silloin reissu voi laajentua moneen suuntaan, kun voi puhua niin monesta eri aihepiiristä, kuunnella erilaisia musiikkityylejä, käydä läpi erilaisia elämänkokemuksia elämän eri vaiheista ja toteuttaa hulluja päähänpistoja. Reissukaverin iällä tai sukupuolella ei ole mielestäni väliä. Pääasia on, että reissaaminen yhdessä tuntuu mukavalta molempien mielestä. Minulla on ollut ilo reissata elämäni aikana monen, ihanan ihmisen kanssa niin lyhyitä kuin pitkiäkin reissuja. Jokaisesta voisi kirjoittaa oman tarinansa tai vaikka useita tarinoita. Mikä parasta, vuosien jälkeen noita reissuja on kiva muistella yhdessä.
Millainen on sinun mielestäsi hyvä matkakumppani? Entä mistä olet löytänyt seuraa reissuillesi, kun reissaat yksin?
~Sonja
Ajatuksia herättävä postaus, tai oikeastaan olen tätä miettinyt viime aikoina sattumalta itsekin paljon. Itselläni on elämäntilanne muuttunut sillä tavalla, että lapseni ovat nyt isoja ja olemme tehneet miehen kanssa periaatepäätöksen, että emme enää reissaa niin paljon koko perheen voimin kuin aiemmin, vaan kumpikin käy joko yksin matkoilla tai otamme mukaan vain toisen lapsista, syynä taloudelliset seikat (lapset maksavat aikuisen hinnan) ja myös se, että kaikkia miellyttäviä reissuja on nykyään jokseenkin mahdotonta tehdä. Mielelläni matkustan teinieni kanssa (edessä on nytkin äiti-tytärloma Lontooseen, ja siitä tulee hauskaa) ja kaikista mieluiten reissaisin mieheni kanssa ihan kahdestaan, mutta olisi myös kiva lähteä reissuun kaverin kanssa, ilman perheitä. Kaikilla kavereillani on vaan päällä ruuhkavuodet, ja aikataulutus ja järjestely tuntuu mahdottomalta. Hyvä matkakumppani olisi kokenut, joustava, hyväntuulinen ja utelias, ja sellaisia daameja onneksi ystäväpiirissäni on, mutta kun me kaikki olemme niin pirun kiireisiä….
Todella kiva teksti matkakumppanin valitsemisen tärkeydestä! Sun ja Youngin reissu kuulostaa todella mahtavalta, parastahan onkin se että reissaa ihmisen kanssa, jonka kanssa on paljon yhteistä ja sitä voi jutella vähän syvällisempiäkin. Spontaanisuus on kyllä aika välttämätöntä matkakumppanissa! Se, että tarttuu hetkeen ja voi tarpeen tullen vaihtaa suunnitelmaa on ihanaa ja vapaudessa aika oleellista.
Minulle matkakumppanin valinta on hyvin tärkeää. En esimerkiksi jaksa koko ajan olla suuna päänä vaan vaikkapa luonnossa patikoidessa nautin siitä, että saan kulkea hiljaisuudessa. En myöskään haluaisi kuunnella valitusta milloin mistäkin. Toisaalta olen kuitenkin hyvinkin rento enkä stressaa asioista taikka säästä tai tarvitse hulppeita majoituksia (mutta en laske jokaista euroakaan), joten sekin rajaa vähän mahdollisia matkakumppaneita. Omalla kohdalla mulle on kuitenkin käynyt tuuri, koska siskoni, mieheni ja parhaat ystäväni ovat juuri sellaisia ihmisiä, joiden kanssa on huippua matkustaa; rentoja, hauskoja, syvällisiä ja kiinnostuneita samoista asioista. Toki reissuseura on vähän vaihdellut sen mukaan, että onko reissun pääteemana ollut luonto vai kaupunki.
Nautin myös yksin reissaamisesta. Yksin tehdyissä reissuissa on omat ilonsa enkä niillä reissuilla välttämättä hakeudu vaikkapa muiden reissaajien luokse vaan vietän aikaa nimenomaan yksin. Läheisten kanssa reissatessa on kuitenkin juuri se ilo, että niitä voi myöhemmin muistella yhdessä ja nauraa yhdessä koetuille hetkille. Itsellä on myös se tilanne, että olen reissannut huomattavasti enemmän kuin perheeni ja ystäväni ja on satoja paikkoja, jotka ovat tehneet minuun vaikutuksen. Haluaisin, että läheiseni saisivat yhtä hienoja kokemuksia. Senkin vuoksi on ihanaa viedä rakkaita maailmalle ja näyttää miten upea tämä maapallomme oikein onkaan.
Tämä oli mielenkiintoinen postaus ja hyvä muistutus itsellenikin, että reissukaverin ei välttämättä tarvitse olla ennestään tuttu. Tuo roadtrippisi kuulosti mielettömältä kokemukselta. Itse koen, että eri reissuille sopii erityylinen reissukaveri. Äidin kanssa kävin aikoinaan kulttuurilomilla, isän kanssa Australia ja Uusi-Seelanti oli meidän juttuja. Sitten on varmaan ihmisiä, joiden kanssa reissaaminen menee niin hyvin yksiin, että kaikilla matkoilla on kivaa.
Ihana tarina ja ihana matkakumppani! En ole itse reissannut kertaakaan yksin, mutta monen erilaisen kaverin tai ystävän kanssa kyllä. Erilaisten ihmisten kanssa reissatessa oppii paljon sekä matkakumppanista että itsestä. Nykyisen aviomieheni kanssa kävimme aikoinaan ensin yhteisellä matkalla kunnes päätimme muuttaa yhteen. Kumpikin oli varmaan ajatellut yhteenmuuttoa jo ennen reissua, mutta minä ainakin halusin vielä katsoa, mitä ominaisuuksia miehestä paljastuu reilun parin viikon matkan aikana. Loman loppupuolella edelleen reissussa ollessamme sovimme sitten että kun palaamme kotiin, alamme järjestellä yhteenmuuttoa. 🙂 Hyvin siis sujui ja hauska sattuma on, että viimeisin blogipostauksemme kertoo siitä, miten erilaisia matkustajia olemme. 😀
Todella mielenkiintoista luettavaa! Erilaisilla reissuilla voi olla paras matkakumppani eri ja ainakin itsellä se menee niin. Mun mielestä tärkeintä reissuilla on hyvä matkakumppani, johon voi luottaa ja hänellä samanlaisia intressejä kuin itsellä. Tästä tulikin mieleen, että kaikista parhaan matkakumppanin kanssa tarvitsisi suunnitella taas uusi reissu. 🙂
Olen aivan samaa mieltä kanssasi siitä, että hyvä ystävä ei välttämättä ole paras matkakumppani. Ja oloen sen valitettavasti myös kokenut, kun ystävyyssuhteeseen tuli iso lovi epäonnistuneen reissun vuoksi. Matkakumppaneilla pitää olla suurin piirtein samat mielenkiinnon kohteet, jos toinen tykkää bailata ravintoloissa yömyöhään kun toinen haluaisi nautiskella kaikessa rauhassa aamun torinäkymistä, konflikti on valmis. Mutta joskus sitä matkakumppania pitää testata, ennen kuin löytää juuri sen sopivan.
Kiinnostavaa lukea, miten oletkaan löytänyt reissuseuraa ja vieläpä noin onnistuneen! Itse suosin enemmän soolomatkoja, mutta toki välillä esim. jollekin retkelle on kiva saada reissuseuraa muista matkaajista ja samalla jakaa hieman kustannuksia. Oletko muuten ajatellut koskaan ryhmäseikkailumatkoja? Luulen, että ne voisivat sopia kaltaisellesi, joka lähtee reissuun yksin mutta kuitenkin kaipaa matkaseuraa. 🙂
En ole muuten tullut ajatelleeksi ryhmäseikkailumatkoja ollenkaan, kiitos vinkistä! 🙂
Tässähän oli tavallaan kaksi matkaa: roadtrip-matka sekä matka uuden ystävän löytymiseen. Sinulla kävi todella tuuri ja omaa intuitiota on aina hyvä seurata! Itse reissaan vaihtelavasti yksin, perheen kanssa, ottaen toisen lapsen mukaan (kustannussyistä juurikin tätä vuorottelua) tai hyväksi koetun reissuystävän kanssa. Jokainen matka on erilainen, ja matkakohdekin valikoituu hieman kenen kanssa reissuun lähden. Yksin matkustamisessa on se hyvä puoli, että voi todella päättää mitä tekee ja minne menee, mutta välillä tulee hetkiä, jolloin kaipaisi jotakuta toista jakamaan jonkun kivan hetken tai paikan.
Ihana tarina!! Toi on kyllä just noin, että reissukaveri ei aina ole se paras ystävä. Itse oon kanssa lähtenyt melko tuntemattomien tyyppien kanssa reissuun koska intuitio on sanonut, että homma toimii – ja niin se usein on toiminutkin!