Delft oli minulle aivan uusi tuttavuus Hollannissa, jonne tein hiljattain viikon reissun kevään kauneimpaan aikaan. Haagissa asuva ystäväni Helena suunnittelee aina kaikenlaista ihanaa pääni menoksi, kun menen häntä ja hänen perhettään tapaamaan. Saavuin Hollantiin illalla ja heti seuraavana aamuna suunnistimme kahdestaan ratikalla Delftiin, joka on kaupunki Haagin ja Rotterdamin välissä.
Olin melko väsynyt kaikesta viime viikkojen hulabaloosta, kiireestä, seikkailuista, töistä ja vilkkaasta sosiaalisesta elämästä enkä meinannut ensin jaksaa lähteä yhtään minnekään, mutta vihreiden puistojen läpi ratikalle käveltyämme seikkailumieleni heräsi eloon. Sekään ei juuri haitannut, että sää tuntui kylmältä Espanjan helteiden jälkeen. Ilmassa oli kevään ihanaa raikkautta.
Delftin sinistä keramiikkaa
Delft on tunnettu maailmalla käsinmaalatusta ”Delftin sinisestä” keramiikasta, johon varmaan aika moni on jossain törmännyt. Kultaisen aikakauden taidemaalari Johannes Vermeer syntyi ja asui koko elämänsä Delftissä. Myös bakteerit löytänyt tiedemies Antoni van Leeuwenhoek syntyi aikanaan Delftissä. Kaupunki on täynnä historian havinaa niille, jotka ovat historiasta kiinnostuneita. On vanhoja kirkkoja ja museoita, mutta itse keskityin nauttimaan kaupungin tunnelmasta, maisemista ja fiilistelystä. Vilhelm Oranialaisen entisen asuinpaikan, nykyään museona toimivan Prinsenhofin pihapiirissä oli eri muotoihin leikattuja pensaslabyrintteja ja sinivalkoisen keramiikan teeman mukaisia lyhtyjä sekä penkkejä. Juuri sopivia leikkipaikkoja meille valokuvien ottamiseen.
Kultainen paita kutsui luokseen
Puhuimme Helenan kanssa blogistani ja siitä, etten ole ehtinyt viime aikoina kirjoittaa juuri mitään, kun on tapahtunut niin paljon asioita. Puhelin, tietokone ja ulkoinen kovalevy vain pursuavat valokuvia ja videoita, joita en ehdi minnekään laittaa. Pohdimme yhdessä ajanhallintaani ja erilaisia ratkaisuja siihen. Puhuimme myös Momondon järjestämästä blogikisasta, jonka finaali oli tuolloin vasta edessä eikä minulla ollut vielä aavistustakaan siitä, että sijoittuisin blogitekstilläni kilpailussa toiseksi. Helena oli sitä mieltä, että tarvitsen päälleni jotain kultaista vaatetta, jotta vetäisin paremmin puoleeni kaikkea runsautta. Puikkelehdimme Delftin kapeilla kujilla Hollannin tunnelmaa hehkuvien kanaalien varrella, ylitimme siltoja, väistelimme polkupyöriä ja tutkimme uteliaana ympäristöä.
Yhtäkkiä edessämme oli kirppari, jonka ulkopuolella suoraan silmieni edessä heilui tuulessa henkariin ripustettu musta paita, johon oli kirjailtu isoin kultaisin kirjaimin sana #BLOGGER. Katsoimme Helenan kanssa toisiamme. Siinä se vaatteeni nyt sitten oli. Ei ollut pitkään kulunut siitä, kun puhuimme kultaisista vaatteista ja bloggaamisesta. Ostin sen ja yhden toisenkin ”kultapaidan” muutamalla eurolla. Myyjä totesi hymyillen, että oli laittanut #BLOGGER-paidan ulos näytille vasta kymmenen minuuttia sitten. Kerroimme hänelle, mitä me olimme hetki sitten puhuneet aiheesta. Meitä kaikkia nauratti. Kolea kelikään ei enää tuntunut kolealta, kun löytyi kultaisia vaatteita. En ole viime aikoina shoppaillut juuri ollenkaan. Parhaita ovatkin yleensä vaatteet, joihin liittyy jokin hauska tarina tai muisto.
Kasvitieteellinen puutarha tarjosi nähtävää
Kirpparilta jatkoimme matkaamme karkkikaupan kautta läpi kanaalikujien kohti Delftin kasvitieteellistä puutarhaa. Matkalla oli aikaa pysähdellä fiilistelemään kaupungin tunnelmia, ihastelemaan historian havinaa huokuvia rakennuksia ja syömään Helenan tekemiä matkaeväitä kanaalin varrelle. Pysähdyimme myös odottamaan, kun eräs silta siirtyi syrjään valtavan pitkän kanaalia lipuneen laivan tieltä. Kyydissä oli hiekkaa ja soraa. Puut hehkuivat vihreänä ja kukat loistivat kauneuttaan jo kaupungin kujilla, ennen kuin edes pääsimme kasvitieteelliseen puutarhaan. Siellä teimme ensin pienen kävelyn ulkona poluilla vehreän luonnon keskellä. Minua alkoi kuitenkin jo palella siihen malliin, että kun näin edessäni trooppisen kasvihuoneen, sujahdimme nopeasti ovesta sisään lämmittelemään. Delftin kasvitieteellisessä puutarhassa oli monipuolisesti nähtävää sekä ulkona että sisällä. Harvinaisia lajejakin oli jonkin verran, vaikka en mikään expertti kasviasioissa olekaan. Turisteja ei ollut liikkeellä lainkaan, vaan saimme rauhassa tutkailla ympäristöä.
Delft on hyvä daytrip-kohde
Delft oli mielestäni erittäin hyvä yhden päivän retkikohde. Toki olisin siellä viihtynyt pidempäänkin. Tukikohdastani Haagista oli Delftiin helppo mennä ratikalla, eikä matkakaan ollut pitkä. Nähtävää ja fiilisteltävää riitti, tunnelma oli ihana ja täyttä Hollantia. Tällaiset pienet päiväseikkailut piristävät mieltä, avaavat aisteja, tarjoavat mukavia elämyksiä eikä rahaakaan palanut kuin muutama euro. Muistoksi jäi vielä se #BLOGGER-paitakin. Delftiin menen mielelläni toisenkin kerran, vaikka Haag säilyykin Hollannin ykköskohteena.
~Sonja