Herään aamulla auringonnousuun Sedonan luonnonpuistossa. Oloni on seesteinen ja täynnä energiaa. Edessä on taas uusi, seikkailuntäyteinen päivä Arizonassa. Suunnitelmana on lähteä vaeltamaan Cathedral Rockille, joka on yksi Sedonan tunnetuimmista maamerkeistä. Olen innoissani, sillä edellispäivän minivaellus Red Rock State Parkissa antoi jo suuren syyn rakastua Sedonaan. Reissukaverini vielä nukkuu, kun istun kivellä ja ihailen Sedonan punavuoria vasten lentäviä kuumailmapalloja. Olemme taas yöpyneet autossa keskellä erämaata. Mukavuuksien vähäisyys ei minua haittaa, vaan hoidan aamutoimet iloisin mielin erätyylillä. Suihkun ja vessan puuttuminen ei haittaa, kun ympärillä on näin kaunista luontoa. Venyttelen ja nautin aamuauringon hellästä lämmöstä. Vaikka olen oman mukavuusalueeni ulkopuolella, olen onnellinen ja elän hetkessä. Välillä on mukava nauttia alkeellisesta elämästä.
Parkkipaikan metsästystä
Cathedral Rock seisoo ylväänä edessämme, mutta parkkipaikan löytäminen on todella haasteellista. Polun alkupään lähellä on vain kaksi pientä parkkipaikkaa, mutta molemmat ovat jo täynnä autoja. Siitä huolimatta, että olemme lähteneet ajoissa liikkeelle. Tien varressa on myös muutama paikka ja huomaamme, että sieltä lähtee juuri auto pois. Kurvaamme äkkiä sinne, mutta jalkaisin oleva mies menee seisomaan keskelle parkkipaikkaa. Hän pitää sitä varattuna kaverilleen, joka on tulossa pian autolla. Emme viitsi ruveta riitelemään, joten jäämme odottamaan, jos joku muu lähtisi pois. Autoja tulee lisää, mutta kukaan ei lähde pois. Kaikki kyttäävät silmä kovana vapautuvia paikkoja. Noin puolen tunnin odottelun jälkeen saamme vihdoin auton parkkiin. Parkkitilaa saisi olla enemmän.
Kiipeilyä punaisilla kallioilla
Cathedral Rockille on matkaa vain noin kilometrin verran. Vaellus on suhteellisen helppo, mutta jyrkkiä kohtia on mukana. Menomatka on pelkkää kapuamista ylöspäin, joten vesipulloille on tarvetta. On syyskuun loppu, joten lämpöä on lähes 40 astetta. Vaellukseen mahtuu helppokulkuista maastoa ja hyppelyä punaiselta kalliolta toiselle yhä ylemmäs. Välillä aukeaa tasanteita, joille voi pysähtyä ihailemaan huikeita maisemia. Vaikka sitten ylösalaisin, kuten minä tein päälläni seisoen. Inspiroiduin kai matkan varrella näkemästäni ryhmästä, joka joogasi Sedonan maagisissa maisemissa. Vaellus ylös Cathedral Rockille ei tapahdu tiettyä polkua pitkin, vaan jokainen voi valita oman reittinsä ja omat jalanjälkensä. Välillä reitti on todellista kipuamista. Kulma on niin jyrkkä, että ylös pääsemiseksi tarvitaan sekä käsiä että jalkoja. Vaeltaminen muuttuu kiipeilyksi. Irtokiviä kannattaa tarkkailla, ettei liukastu ja luiskahda alas kalliolta.
Massiivisten kivipaasien syleilyssä
Ylhäällä perillä vaeltajan toivottaa tervetulleeksi End of trail -kyltti. Sieltä aukeavat maagisen kauniit näkymät punaisine kallioineen molempiin suuntiin. Jatkamme vaellusta vielä hieman pidemmälle korkeuksiin. Ympärillämme kohoaa korkeita, punaisia, massiivisia kivipaasia. Maisemat ovat niin mielettömät, että päätämme viipyä ylhäällä jonkin aikaa. Villin lännen kauniissa maisemissa kaukaisuuteen katsellen tunnen, miten elämän taika koskettaa minua. Aika pysähtyy. Kivipaasien varjossa on mukava levätä ja vaipua ajatuksiin. Sedona tuntuu sellaiselta paikalta, jossa voisi viihtyä pidempään. Vaellettavaakin riittää lukemattomien polkujen verran.
Grasshopper Point ja odotettu hetki
Paahtavan kuuman, mutta antoisan vaelluksen jälkeen haemme Sedonan keskustasta lounasta ja suuntaamme kohti vesiaktiviteetteja. Seuraava kohteemme on Grasshopper Point, joka on yksi Sedonan hauskimmista luonnollisista vesipuistoista. Grasshopper Pointilla on jyrkkiä kallioita, joilta voi hyppiä alas virtaavaan jokeen. Laskeudumme jyrkkää kallioseinämää alas eväidemme kanssa ja nautimme piknikin joen äärellä. Lounaan jälkeen koittaa odotettu hetki, kun pääsen vihdoin luonnon omaan ”suihkuun”. Pulahdan rohkeasti kylmään veteen ja uin leveän, mutta matalan vesiputouksen alle pesemään hiukseni. On aivan mielettömän ihanaa päästä peseytymään kaikkien erämaassa vietettyjen öiden jälkeen. Reissussa oppii aina arvostamaan ihan eri tavalla arjen pieniä asioita, joita pitää itsestäänselvyyksinä. Uin varmaan 20 minuuttia yhteen menoon, vaikka vesi tuntuu jääkylmältä. Uinnin jälkeen oloni on virkistynyt ja raikas.
Käärme paratiisissa
Illalla palaamme samaan leiriin kuin edellisenä yönä. Sedonassa on yleisesti ottaen kalliit hinnat, joten minua ei haittaa yöpyä autossa. Maasturin takaosassa on ihan mukava nukkua, kun on pieni patja ja makuupussi mukana. Leiripaikkamme tuntuu jo kotoisalta, kun saavumme sinne. Paratiisiin on kuitenkin luikerrellut myrkyllisen näköinen käärme, jota seuraamme auton ikkunasta. Se luikertelee määrätietoisesti omaan koloonsa jonnekin aluskasvillisuuden sekaan. Leiriydymme käärmeestä hieman kauemmas. Käärme on kuitenkin hyvä muistutus, että kannattaa katsoa, mihin astuu. Varsinkin, jos pitää pimeässä haahuilla illan tullen.
Emme mieti enää käärmettä, vaan laitamme leirin pystyyn. On lähes täysikuu. Nautimme illasta, tähtitaivaasta, sirkkojen sirityksestä ja hyvästä tunnelmasta syöden, jutellen ja musiikkia kuunnellen. Erämaassa huomaa, miten iloa ja viihdykettä saa yksinkertaisista asioista. Esimerkiksi kuutamon katseleminen pilviverhon läpi saa mielikuvituksen laukkaamaan. Kuutamossa näkyy niin monenlaisia asioita. Itse näen muun muassa palavan Fenix-linnun. Reissukaverini Los Angelesista naurattaa minua pitämällä omaa show’taan kuunloisteessa. Välillä kiinnitän otsalampun ja vaeltelen yksinäni tähtitaivaan alla. Elämä tuntuu hyvältä juuri näin. Vapauden tunne valtaa mieleni ja sieluni. Hetkessä on helppo elää. Sedonan kauniin tähtitaivaan alla saan nukahtaa makeaan uneen.
~Sonja
PS. Instagram-tililtäni @sonjaevita_shiningjourney löydät tallennetut stoorit niin Cathedral Rock -vaelluksesta, Sedonan huikeista maisemista, käärmeestä paratiisissa kuin erämaan elämästä pohdintoineen. Stoorit löytyvät Wild West -kansiosta.
Miten en ole aiemmin tajunnut, että Sedona on noin kaunis paikka! Varmaan sitä tulee kiinnitettyä huomiota lähinnä kansallispuistoihin, jolloin monet muut luonnonpuistot, national forestit ynnä muut jäävät huomaamatta. Kiitos tästä vinkistä! Sedona pääsi USA:n vierailtavien luontokohteiden listalle 🙂
Sedona on kyllä aivan mieletön paikka, vaikka ei olekaan kansallispuisto. Suosittelen ehdottomasti! 🙂 Mukava kuulla, että sait inspiraatiota blogistani lähteä käymään Sedonassa. Vietin alueella itse lähes viikon, joten juttuja on tulossa lisää.
Uusi lukija täällä moi!
Kiitos mielenkiintoisesta postauksesta ja mielettömistä kuvista 🙂 Miten pitkiä nuo patikointimatkat Cathedral Rockille ja Grasshopper Pointille olivat? Entä oliko siellä ruuhkaa vai saiko ns. olla rauhassa? 😀 Kirjoitit myös, että majoittuminen on kallista. Paljonko yksi yö siis suunnilleen maksaa? Pahoittelut kysymystulvasta, mutta menin juuri (tämän postauksen luettuani) lisäämään Sedonan luonnonpuiston omalle ”pakko nähdä” -listalleni.
PS. Laitoin myös Instagram-tilisi seurantaan 🙂
Kiitos kommentistasi ja tervetuloa seuraamaan blogiani! 🙂
Patikointi Cathedral Rockille oli vain noin kilometrin suuntaansa, mutta siinä oli tosiaan tuota kiipeilyä mukana aika paljon. Vaelluksen kesto riippuu täysin siitä, millaisen reitin valitsee ja miten paljon pysähtyy matkan varrella ihailemaan maisemia. Me vietimme Cathedral Rockin vaellusreissulla varmaan muutaman tunnin kokonaisuudessaan. Grasshopper Pointille pääsee autolla ja sieltä voi valita itselleen sopivan uimapaikan tai halutessaan vaeltaa joenvartta. Syyskuussa oli jonkin verran ihmisiä liikkeellä, mutta molemmista paikoista löytyi ihan rauhallisia paikkoja, joissa sai olla omissa oloissaan. 🙂
Sedonassa majoittumisen hinnat alkoivat noin sadasta eurosta ja nousivat siitä ylöspäin useisiin satoihin euroihin. Kun olimme siellä, melkein joka paikka oli täynnä. Tarjolla oli lähinnä jotain 400 euron majoituksia, mutta me yövyimme ilmaiseksi autossa. Pohjois-Amerikassahan ei missä tahansa voi leiriytyä, mutta etsimme netistä ilmaiset leirintäalueet. Yleensä ne olivat jossain keskellä ei mitään. Teen varmaan ihan oman postauksen budjettimatkailusta Pohjois-Amerikassa vinkkeineen.
Mukava kuulla, että sait inspiraatiota blogistani. Sedona on kyllä ihan huikea luontokohde! <3 Vietin siellä lähes viikon, joten lisää postauksia on tulossa. Kannattaa laittaa blogi seurantaan. Kiitos myös IG-seuraamisesta, seurasin sinua takaisin! 🙂
Taitaa tämä maailma olla jo niin matkailijoiden kansoittama, että vaikka miten yrittäisi olla ajoissa – mikä jo sinänsä on myönnytys – niin jää kuitenkin jalkoihin! Telttaretkeilemään en helposti enää lähtisi, mutta kieltämättä olette kulkeneet hienoissa maisemissa tuolla.
Cathedral Rockilla tosiaan riitti muitakin, mutta parkkipaikkatilaa oli kovin vähän. Ei poluilla mitään tungosta kuitenkaan ollut. Mitä korkeammalle kipusi, sen vähemmän ihmisiä. Sedonasta löytyi onneksi paljon sellaisiakin reittejä, jotka eivät olleet yhtä suosittuja. Niillä sai kulkea aivan rauhassa. Teltassa emme mekään yöpyneet, vaan autossa kauniin luonnon keskellä. 🙂
Maisemat ovat kyllä valtavan upeita ja kuulostaa niin jännittävältä ja huikealta tuollainen leiri-elämä. Itsestäni ei ehkä olisi autossa nukkumaan ainakaan monta yötä, mutta äärettömän mukava seurata muiden juttuja ja videoita tälläisiltä seikkailuilta. Joitakin kuvia/videoita taisin katsoakin silloin kun tällä reissulla olit, mutta täytyypä käydä tutkimassa tuo kansio instassa vielä. 🙂
Kiitos kommentistasi, Virpi! 🙂 Autossa nukkuminen luonnon keskellä oli yllättävän mukavaa. Aluksi suihkun puuttuminen häiritsi, mutta aika pian sopeuduin tilanteeseen. Ihanaa oli päästä vaellusten jälkeen luonnonvesiin virkistymään.
Olipa ihana hyvän mielen postaus ja upeita kuvia. Tasapainoinen ja onnellinen olosi paistoi läpi täysin sätein tässä jutussa. Kokemukset luonnossa ovat kyllä useimmiten parasta, mitä matkoilta voi saada.
Kiitokset ihanasta kommentistasi! 🙂 Luonnossa oleminen on kyllä ihanan terapeuttista.
Olipa hauska nähdä Matkamessujen yhteydessä ja muutama sana vaihtaa myös Sedonasta. Kiva, että ehdit aiheesta postaamaan. Nuo Sedonan maisemat ovat kyllä huiman hienoja.
Jotenkin kuulostaa tutulta tuo parkkipaikan kyttäily. Meillä oli tarkoitus kipaista yhdelle punaiselle kalliolle katsomaan auringonlaskua. Löysimme polun pään, mutta pysäköintipaikkoja oli tosi vähän ja kaikki sakkopaikkoja myöten olivat täynnä. Eikä kukaan toki ollut tulossa takaisin ennen auringonlaskua. Viivyimme Sedonassa niin vähän aikaa, että tuo olisi ollut se ainoa mahdollinen lyhyehkö vaellus. Jäi sekin sitten tekemättä. Onneksi noita kallioita näkee tuolla kuitenkin joka puolella.
Kiitos kommentistasi ja oli tosi mukava tutustua messujen yhteydessä! 🙂 On aina mukava vaihtaa ajatuksia muiden reissaajien kanssa ja varsinkin, jos samat reissukohteet kiinnostavat. Harmi, ettette päässeet Sedonaan vaeltamaan. Ehkäpä toisella kertaa. Sedona on kyllä tutustumisen arvoinen kohde, mutta kyllähän noita kauniita kohteita Arizonassa riittää. 🙂
Ihania kuvia! Kuulostaa kyllä mukavalle tuo teidän reissu, ja nuo punaiset kalliot on aina yhtä upeita. Niihin ei sitten vaan väsy millään. On kyllä totta, että kannattaa vähän katsella mihin astuu, mutta tämä käärme jonka kohtasitte on myrkytön. Se on California King Snake joka itse asiassa syö kalkkarokäärmeitä. Kerran luikerteli autoni alta meidän pihassa kun olin menossa autoon. Tuli tehtyä parit steppi-askeleet kun sen verran säikähdin.. ha ha. Ja joskus niitä on tullut vastaan patikoimassa.
Ahaa, kiitos tiedosta! 🙂 Väristä päättelin, että olisi ollut kovinkin myrkyllinen. Noh, ehkä oli silti ihan hyvä pysytellä käärmeestä kaukana. En nyt olisi välttämättä halunnut astua sen päälle, vaikka olisi täysin myrkytönkin. 😀
Oi mitä maisemia, pääsisipä joskus tuonne! Itsestäni ei kyllä olisi autossa nukkujaksi – paitsi pakkotilanteessa – eikä eräretkeily muutenkaan ole mun juttu, mutta hatunnosto kaikille sitä harrastaville. Meitä matkailijoita on tosiaan moneen junaan, ja onneksi niin. Muutenhan änkeäisimme kaikki justiinsa samaan paikkaan (tuttu ilmiö etelän ruuhkarannoilla).
Kiitos kommentistasi! 🙂 Suosittelen kyllä reissua noihin maisemiin. Totta, että meitä matkailijoita on moneen junaan. Itse en kuulu oikein mihinkään kategoriaan, kun tykkään vaihdella reissaustyyliäni ja kokeilla erilaisia tapoja. 🙂
Hienot ovat maisemat! Ei ehkä minun kuppi teetä, mutta on varmasti ollut mahtava kokemus ja kivalla tavalla olet kirjoittanut. Näitä juttuja kohteista, jotka eivät ole omimpia on kuitenkin tosi kiva lukea juuri siksikin että tietää ettei itse ikinä mene paikalle ?
Tosi mukavaa, että luet myös postauksia reissuista, jotka eivät ole niitä omimpiasi. Näin se maailmankatsomus avartuu! 🙂