Joogaretriitti Kambodzassa ylitti kaikki odotukset

Joogaretriitti Kambodzassa ei kuulunut matkasuunnitelmaani, mutta siitä tuli lopulta matkani kohokohta. Ei minulla ollut kunnon matkasuunnitelmaa kuin ensimmäisille päiville, kunnes intuitioni ohjasi minua etsimään retriittikohdetta. Olin Phu Quocin saarella Vietnamissa, kun löysin netistä Kambodzan rannikolla viidakon keskellä sijaitsevan retriittikohteen. Paikka vaikutti tunnelmalliselta. Lisäksi se oli saanut ihmisiltä valtavaa ylistystä netin arvosteluissa. Vagabond Temple vaikutti rakkaudelliselta yhteisöltä, jossa tapahtuu ihmeitä ja valtavaa sisäistä kasvua. Jooga, meditaatio, terveellinen kasvisruoka ja mielenkiintoinen ohjelma vetivät puoleensa.

Rakkaudellinen ja kannustava yhteisö

Vagabond Temple oli taianomainen paikka, joka ylitti kaikki odotukseni. Parasta oli rakkaudellinen ja kannustava yhteisö, jossa sai olla oma itsensä virheineen ja puutteineen. Yhteisössä sai myös loistaa täydellä voimallaan, iloita elämän pienistä ja suurista asioista, nauraa ja olla ylpeä itsestään ilman tarvetta yrittää pitää kynttilää vakan alla. Tuntemattomista ihmisistä tuli nopeasti kuin perhe. Retriitillä oli ihmisiä ympäri maailmaa: Pohjois-Amerikasta, Australiasta, Uudesta-Seelannista, Euroopasta, Afrikasta ja Aasiasta. Varasin retriitiltä paikan vain viikoksi, mutta pidensin retriitin kahteen viikkoon. Juhlin myös syntymäpäivääni uusien retriittiystävien seurassa Kambodzan saarilla.

Rakastin tropiikin vehreyttä, tuoreita hedelmiä, vaatimatonta elämäntyyliä viidakon keskellä, liskoja ja sammakoita, boheemia tunnelmaa ja ihmisten hyväsydämisyyttä. Yövyin neljän hengen viidakkomajassa mukavien kämppisten kanssa. Se oli edullisin huonetyyppi ja oikeastaan oli ihan mukava yöpyä muiden kanssa, jos vaikka huoneesta olisi pitänyt häätää kutsumattomia viidakon eläimiä. Ei onneksi tarvinnut, sillä huoneeseen eksyi lähinnä liskoja ja sammakoita. Moskiittoverkon sisällä sai myös olla öisin turvassa hyönteisiltä.

Vessat ja suihkut olivat askeettisia koppeja erillisissä rakennuksissa. Päärakennuksessa oli toimisto, ruokasali ja samalla kaikkien yhteinen olohuone. Alueelta löytyi joogasalin lisäksi myös hiljainen luku- ja puuhanurkkaus sekä tunnelmallisia alueita riippumattoineen.

Joogaretriitti oli mielestäni edullinen, sillä 13 yötä valitsemassani majoitustyypissä maksoi yhteensä 490 Yhdysvaltain dollaria eli alle 450 euroa. Hintaan sisältyi ihan kaikki eli majoitus, kolme ravitsevaa kasvisateriaa päivässä, rajattomasti puhdasta juomavettä, teetä ja banaaneja välipalaksi sekä kahden viikon ohjelma. Viikonloppuna vapaa-ajalla oli mahdollisuus lähteä saarille seikkailemaan.

Aamujoogaa ja ravitsevaa ruokaa

Retriitillä aamut alkoivat kuudelta kongin soidessa. Heräsimme hiljaisuuteen ja valmistauduimme aamun ensimmäiseen puolentoista tunnin joogatuokioon. Jokaisen aamun treeneissä oli eri fokus, kuten sisäreisi tai keskivartalo. Tärkeässä asemassa oli aina hengitys ja tiedostaminen, miltä omassa kehossa tuntuu ja mitä siellä tapahtuu. Suurimman osan tunneista veti paikan omistaja Kobi, joka oli aivan omaa luokkaansa. Hänellä oli aivan mieletön ammattitaito ja osaaminen, mutta myös kykyä lukea ihmistä ja olla sydämellisen rohkaiseva.

Aamupala oli aina herkullinen, kuten myös lounas ja illallinen. Ruokapöydästä löytyi aina monipuolinen ja ravitseva kattaus terveellistä vegaaniruokaa, joka maistui taivaalliselta. Kokki käytti paljon paikallisia raaka-aineita ja muun muassa tuoreita hedelmiä oli joka päivä saatavilla mangoista passionhedelmiin ja pikkubanaaneista pitaijaan sekä papaijaan. Saatavilla oli aina myös raikasta, puhdistettua vettä ja kolmea eri teetä, joiden terveyshyödyt oli kirjoitettu kyltteihin. Ruokasalistamme eli prana loungesta oli ihanat näkymät viidakkoon ja merelle. Välillä istuin uusien ihmisten seuraan ruokailemaan, välillä vetäydyin hiljaisuuteen seuraamaan lintuja puissa.

Sydämellistä heittäytymistä ja halauksia

Aamupalan jälkeen oli ohjelmassa morning circle, jossa teimme kaikenlaista hauskaa ja iloa nostattavaa yhdessä. Välillä tanssimme villisti viidakon joogakatoksessa kukin omaan tyyliinsä. Instagramin stoorien Kambodzan kohokohtiin olen postannut paljon hauskoja videoita näistä hetkistä, vaikka valtaosan retriitistä olinkin tauolla sosiaalisesta mediasta. Välillä tutustuimme toisiimme yhdessä leikkien samaan tyyliin, kuin jossain lapsuuden leireillä. Meillä oli mielettömän hauskaa yhdessä. Haleista ei ollut myöskään retriitillä puutetta.

Syvällisiä keskusteluja ja työkaluja kasvuun

Aamupäivisin oli ohjelmassa Kobin vetämä dharma talk, jossa keskustelimme tärkeistä aihepiireistä liittyen muun muassa sisäiseen kasvuun ja universaaliin rakkauteen. Saimme paljon työkaluja omaan henkiseen kehitykseen ja siihen, miten kohdata elämässä erilaisia haasteita. Nämä keskustelutuokiot ja ryhmässä jaetut ajatukset antoivat todella paljon. Teimme keskustelun päätteeksi usein myös meditaation. Kirjoitan näihin liittyen jossain vaiheessa ihan oman postauksen, sillä olen tehnyt paljon muistiinpanoja omista oivalluksistani elämän tiellä. Osaan suhtautua myös itseeni, omiin virheisiini, tunteisiini ja kasvuuni lempeämmin kuin aiemmin.

Vapaa-ajalla hoitoihin tai lähikohteisiin

Lounaan jälkeen oli muutama tunti omaa aikaa, jolloin kannatti varata aikoja paikassa tarjottaville kokonaisvaltaisille hoidoille. Voin suositella erityisesti Kobin siskon Maayanin tekemiä hoitoja, mutta niihin kannattaa varata aika hyvissä ajoin, sillä tieto Maayanin taikakäsistä on levinnyt. Maayanin tekemät hoidot olivat niin hyviä, ettei niitä voi kuin suositella erittäin lämpimästi. Hänellä on ihan mielettömän hoitavat kädet, jollaisia en ole ennen tavannut, vaikka monenlaisissa hoidoissa olen käynyt. Kuin toisesta maailmasta. Maayan on erittäin sydämellinen, tiedostava ja miellyttävä hoitaja, jonka hoitopöydällä syntyy uusia ihmisiä. Respect.

Vapaa-ajallani kävin myös kävelemässä Siaminlahden rannalla ja uimassa meressä paikallisen purjehdusseuran laiturilta. Joogaretriitti sijaitsi Kepin tai Kêbin kaupungissa, johon kävin myös tutustumassa. Joinain päivinä luin vain kirjoja riippumatossa ja nautin hiljaisuudessa. Kirjoitin myös vihkoon omia muistiinpanojani ja ajatuksiani. Läheiset guesthouset tarjosivat uima-altaidensa käyttöä sivullisille viiden USA:n dollarin hintaan, johon sisältyi pyyhe ja juoma. Muutaman kerran kävin rentoutumassa uima-altaalla tropiikin helteessä.

Kundaliinijoogaa ja meditaatiota

Iltapäivisin oli päivän toisen joogatunnin aika. Silloin oli usein joko venyttelevää yin-joogaa tai rakastamaani kundaliinijoogaa, joka nostattaa elinvoimaa ja antaa todella paljon energiaa. Se on usein aika aktiivista ja saa hien pintaan. Se on myös erittäin tiedostavaa, mieltä avaavaa ja stressiä lievittävää. Kundaliinijoogassa kunto nousee. Siinä myös päästetään irti mielen ja kehon ylimääräisistä painolasteista. Kundaliinijoogaa teimme aina rytmikkään musiikin tahtiin. Puolentoista tunnin joogasession päätteeksi illallinen maistui aina taivaalliselta. Illan ohjelmaan kuului yleensä joko tunnin meditaatiohetki, leffailta jonkin tietoisen dokumentin parissa, vapaata tanssia pimeässä joogasalissa monipuolisen musiikin tahtiin ja perjantaisin puhdistautumisseremonia.

Retriitin työkalut käyttöön arjessa

Vagabond Templen joogaretriittiä voin suositella käsi sydämellä jokaiselle, joka pohtii seuraavaa retriittikohdetta. Kirjoitan retriitistä varmasti vielä muitakin postauksia, joissa menen yksityiskohtiin, kuten puitteisiin ja omiin oivalluksiini. Kahdessa viikossa ehti tapahtua paljon. Sain edelliseltä Marbellan retriitiltä Espanjasta jo sysäyksen takaisin hyvinvoinnin ja sisäisen kasvun tielle.

Kambodzan joogaretriitti vahvisti näitä ajatuksia ja olenkin jo tehnyt elämässäni monia pieniä muutoksia, jotka vievät minua parempaan suuntaan. Ajatukseni ovat nyt paljon kirkkaampia sen suhteen, millaisia asioita haluan elämässäni tehdä.

Yhden viikon jälkeen en olisi ollut vielä valmis lähtemään retriitiltä pois, sillä oma prosessini tuntui olevan vielä kesken. Jos olisin lähtenyt, jotain olisi jäänyt kesken. Kahden viikon jälkeen tunsin, että olen valmis siirtymään matkallani eteenpäin. Vaikka luovuin joistain suunnitelmista, kaksi viikkoa Kambodzan joogaretriitillä oli juuri se, mitä eniten tarvitsin. Vagabond Templen yhteisö elää sydämessäni kuitenkin ikuisesti, vaikka en enää olekaan siellä. Uskon myös vahvasti, että vielä palaan yhteisöön. Tällä hetkellä on kuitenkin tärkeintä ottaa kaikki retriitiltä saamani työkalut käyttöön ja tehdä harjoituksia arjessa. Arki, työ ja erilaiset kohtaamiset sekä elämän haasteet ovatkin oiva paikka harjoitella ja laittaa opittuja asioita käytäntöön. Oikeastaan koko elämä on yksi iso harjoitus.

Joogaretriitin jälkeen olen jatkanut säännöllistä joogaa, meditaatiota ja keskittynyt tietoisemmin päätöksiin, joita teen. Lastu laineilla -vaihe on nyt elämässä ohi, mutta sekin oli tarpeellista kokea. Omaa sisäistä ääntään kannattaa aina kuunnella ja ylipäätään hiljentyä niin, että sen kuulee. Intuitio johdatti minut tällä kertaa Kambodzaan joogaretriitille, jolla oli elämääni ja onnellisuuteeni iso merkitys.

~Sonja