Koronakaranteeni on rikastuttanut elämääni jo lukuisilla uusilla elämyksillä, joita en olisi päässyt kokemaan ilman lockdownia. Espanjassa julistettiin ulkonaliikkumiskielto lauantaina 14. maaliskuuta, joten elämää neljän seinän sisällä on nyt takana noin kymmenen päivää. Kokemuksiani voit lukea täältä. Ulkonaliikkumiskielto jatkuu todennäköisesti vielä useita viikkoja, joten koitan pysyä positiivisella mielellä. Stressaaminen ja murehtiminen ei auta ketään millään tavalla, mutta nostaa kehon kortisolitasoja ja laskee siten immuniteettia. Nyt on siis tärkeää pitää mieli valoisana hankalasta tilanteesta ja negatiivisista uutisista huolimatta. Matkailu on aina tarkoittanut minulle vapauden lisäksi elämyksiä ja kasvua. Vapaus on nyt viety, mutta upeita elämyksiä voi kokea myös kotikaranteenissa.
1. Parvekeaplodit
Kun ulkonaliikkumiskielto alkoi, en tiennyt vielä mitään parvekeaplodeista. Kello oli illalla kymmenen ja makasin sängyssä, kun ulkoa alkoi kuulua taputusta ja muuta mölyä. Ryntäsin ulos katsomaan, mitä siellä oikein tapahtuu. Talojen parvekkeilla ja terasseilla oli ihmisiä, jotka taputtivat ja vihelsivät. Pian selvisi, että kyseessä oli sosiaalisen median kautta levinnyt tempaus, jolla halutaan osoittaa kiitollisuutta lääkäreille, sairaanhoitajille ja muille, jotka tekevät tärkeää työtä koronaa vastaan. Sittemmin aikataulu on muuttunut, jotta myös perheiden pienimmät pääsevät mukaan tempaukseen. Joka ilta kahdeksalta kaikki menevät parvekkeilleen ja terasseilleen tai nojailevat ulos ikkunoistaan taputtaen, viheltäen sekä hurraten terveydenhuollon henkilökunnalle. Hetki on sydämellinen ja liikuttava. Aplodit ovat osoitus yhteisöllisyydestä, solidaarisuudesta ja siitä, että ikävän tilanteen keskellä ihmiset haluavat säilyttää positiivisuuden.
2. Saksofonimies
Omassa naapurustossani asuu saksofonimies, jonka perinteisiin kuuluu musisointi jokailtaisten aplodien jälkeen. Mikäli olen taputtamassa kadun puolen kattoterassilla, siirryn aplodien jälkeen sisäpihan puolen kattoterassille, josta voin kuunnella hänen konserttiaan. Saksofonimies soittaa yleensä muutaman kappaleen, joiden välissä hän saa raikuvat aplodit. Joka ilta hän on soittanut uusia kappaleita. Monilla muillakin terasseilla ja parvekkeilla jäädään kuuntelemaan saksofonimiestä. Illan pimeydessä saksofonikeikalla on hieno tunnelma. Toisinaan ihmiset innostuvat soittelemaan parvekkeillaan myös muuta musiikkia, kuten Espanjan kansallislaulua.
3. Extra Suave
Eräänä päivänä vessapaperi loppui, joten kävin ostamassa kaupasta paketillisen Extra Suave -vessapaperia. Vähän hävetti ostaa sitä kaikkien katsottujen meemien ja huumorivideoiden jälkeen, mutta kotiutin kuitenkin rullapaketin. En ole soittanut kitaraa pitkään aikaan, joten kotikaranteenissa kaivoin kitaran esiin ja aloin soittelemaan. Toinen kämppikseni Elena innostui laulamaan ja aloimme jo suunnitella parvekekeikkaa jollekin illalle, kunhan sateet loppuvat. Täytyyhän bändillä nimi olla, joten nimeksemme tuli Extra Suave, koska rullapaketti jäi yläkerran olohuoneeseen kitaran viereen. Siitä inspiroituneena bändimme sai nimen. Lähes joka ilta aplodien ja saksofonimiehen esityksen jälkeen olemme musisoineet yhdessä kotona. Eräänä iltana nappasimme kuvan, joka päätyi Ilta-Sanomiin.
4. Kattilakonsertti
Eräänä iltana tunti aplodien jälkeen eli yhdeksältä parvekkeilta alkoi kuulua valtava kilinä ja kolina. Juoksin äkkiä katsomaan, mitä siellä tapahtuu. Käynnissä oli espanjalaisten kattilakonsertti eli ”cacerolada”, jolla protestoitiin maan entisen kuninkaan Juan Carlosin korruptioskandaalia. Patojen ja kattiloiden kolistelulla kansa vaati, että Juan Carlosin pitäisi lahjoittaa Saudi-Arabiasta saamansa sadan miljoonan dollarin korruptioraha Espanjan terveydenhuoltoon koronaviruksen tutkimista ja ehkäisyä varten. Kattilat kilisivät siihen malliin, ettei kansa ollut tyytyväinen Juan Carlosiin ja tämän korruptoituneeseen toimintaan varsinkaan näin vakavan terveyskriisin edessä. Kattilakonsertit ovat osa espanjalaista kulttuuria, kun osoitetaan mieltä jotakin vastaan. Kämppikseni Elena haki oitis ison kattilan keittiöstä, jota sitten kolistelimme antaumuksella vuorotellen. IG-tilini stoorien kohokohdista löytyy myös kattilakonsertista videota.
5. Poliisikuulustelu
Yhtenä päivänä lähdin viemään roskapusseja, jotta pääsisin edes hetkeksi ulos kävelemään. Vein ensin sekajätteet ja sitten kävin kierrätyspisteellä lajittelemassa purkit ja päkkänät omiin poteroihinsa. Ulkona oli niin kaunis ilma, että päätin käydä samalla reissulla ruokakaupassa, koska se on sallittua. Luottokortti oli taskussa mukana. Päätin kiertää koko taloyhtiön ympäri Paseolle ja kävellä sen kautta Mercadonaan. Yleensä käyn SuperSolissa, joka on hieman lähempänä. Meri kimalsi niin houkuttelevana, että nautin täysin siemauksin lyhyestä kävelystä tyhjällä Paseolla. Kun katsoin eteeni, huomasin poliisiauton lähestyvän minua.
Tajusin, että henkkarini olivat kotona, sillä alun perin minun piti viedä vain roskat. Poliisiauto kaarsi luokseni ja pysäytti minut kuulusteluun. Molemmilla poliiseilla oli maskit. Kuski kysyi, minne olin matkalla. Etupenkillä istuva poliisi kysyi henkkareitani samaan aikaan. Kuski jatkoi kuitenkin jatkokysymyksillä muun muassa asuinpaikastani, joten henkkarit jäivät lopulta katsomatta. Poliisit päästivät minut menemään. Huokasin helpotuksesta ja jatkoin matkaani tenttauksen jälkeen. Poliisit ovat jakaneet monille täällä isoja sakkoja. Esimerkiksi Huelvassa poliisit olivat antaneet 600 euron sakon kaljaa kaupasta hakeneille naapuruksille.
6. Parvekekyttääminen
Koronakaranteeni on innostanut monia täällä (ja muuallakin) asuvia liittymään Espanjan suomalaiset parvekekyttääjät -ryhmään. Liityin sinne itsekin heti alussa ryhmän perustajan kutsumana. Ryhmän jäsenmäärä on noussut raketin lailla viime päivinä. Ryhmän ideana on huumorin ja positiivisuuden levittäminen kevyen viihteen kautta vaikean tilanteen keskellä. Ryhmän jäsenet kuvaavat parvekkeiltaan naapuruston tapahtumia ja jakavat niitä muille ryhmäläisille. Kuvissa pahaa-aavistamattomat naapurit ja ohikulkijat joutuvat kuvatuiksi arkisissa askareissaan, kuten siivouspuuhissa, roskia viedessään tai kaupassa käydessään. Parvekekyttäämiseen suhtaudutaan huumorilla, koska riemua on nyt revittävä yksinkertaisista asioista. Ryhmään postatuille kuville ja videoille nauretaan yhdessä. Monet kokevat suurta iloa saadessaan ikuistettua kuvaan ihmisen. Toiset päivystävät parvekkeillaan jopa tuntikausia kyttäämässä.
Olen itsekin postannut ryhmään jo kuvan pirilabraa takapihalleni pystyttävistä epäilyttävistä miehistä ja korkannut jopa ovisilmän. Jos minulle olisi näytetty pari kuukautta sitten screen shotteja omista postauksistani ilman asiayhteyttä, olisin epäillyt olevani hoidon tarpeessa tai syöneeni ainakin vääriä sieniä. Tällainen sympaattinen huumoriryhmä on nyt kuitenkin syntynyt Internetin ihmeelliseen maailmaan. Espanjan suomalaiset parvekekyttääjät -ryhmää seuratessa on ilo huomata, että siellä vaalitaan iloa ja hyvää yhteishenkeä.
7. Surrealistinen iltakävely
Karanteenin alkupäivinä lähdin kioskille illalla vähän ennen kahdeksaa. Kävelin läheisellä kadulla rannalta kioskia kohti. Siinä kohtaa on korkeita kerrostaloja molemmin puolin tietä. Oli pimeää ja kävelin tyhjää katua, jossa ei ollut ristin sielua. Yhtäkkiä ihmiset alkoivat taputtaa ja viheltää vimmatusti ympärilläni. Edellisenä iltana aplodit olivat olleet kymmeneltä enkä tiennyt, että niitä oli aikaistettu. Tuntui todella surrealistiselta kävellä tyhjyydessä, kun molemmin puolin ihmiset ylhäällä hurrasivat, taputtivat ja heiluttivat Espanjan lippuja. Minusta tuntui kuin olisin palannut sodasta tai olisin viimeinen maapallolla elossa oleva ihminen, joka vielä liikkuu kodin ulkopuolella vapaalla jalalla. Tilanne oli oikeasti niin surrealistinen, etten osaa edes kuvailla sitä. En ole kokenut mitään vastaavaa. Tilanne oli kuin jonkin katastrofielokuvan tai fantasiaelokuvan loppukohtauksesta, koska sellaista ei koskaan tapahdu.
Oletko sinä kokenut karanteenin aikana uusia elämyksiä, jotka haluaisit jakaa muillekin? Mielelläni kuulisin niistä kommenteissa. Voit jättää omat ajatuksesi tämän kirjoituksen alapuolelle. On ilo huomata, että uusia elämyksiä voi saada myös kotikaranteenin aikana.
~Sonja
Tääpä oli hauska postaus! 🙂 hauskoja juttuja tosiaan ja niin erilaisia. Meillä täällä saarella ei mitään tuollaista tietenkään ole, mutta nyt uusimpana virallisena määräyksenä kuvernööri märääsi, että joka tiistai ja torstai meidän pitää rukoilla yhdessä.