Puola oli kaasuautoilun näkökulmasta roadtrippimme haastavin maa. Koko maassa on tällä hetkellä (syyskuu 2020) vain 23 kaasutankkia, vaikka maa on iso. Vertailun vuoksi Tsekeissä kaasutankkeja on 208, vaikka maa on pinta-alaltaan huomattavasti Puolaa pienempi. Puolan läpi ajaminen oli myös koko matkan tylsin osuus reitillämme Suomesta Espanjaan. Sieltä jäivät päällimmäisenä mieleen maissipellot, loputtomat rekkaletkat, tylsät maantiet ja moottoritiet, joilla oli vähän väliä tietöitä.
Rekkaletkoja ja tietyömaita
Vietimme rauhallisen aamun Liettuassa Rezidencija Grįžulo -majatalossa, jossa listalta sai valita haluamansa aamiaisen eri vaihtoehdoista. Kävin jaloittelemassa Eiffel-tornin juurella, ennen kuin lähdimme tien päälle. Puolan rajalle ei ollut majapaikastamme kuin 40 minuutin ajomatka. Rajanylitys sujui jälleen helposti. Kukaan ei kysellyt mitään eikä meidän tarvinnut pysähtyä.
Rajalla navigaattori ilmoitti, että Puolassa nopeusrajoitukset ovat 50, 90, 120 ja 140. Latviasta ja Liettuasta tutulla kaavalla siis mentiin eli rajoitukset piti tietää ja ajella taajamissa 50 km/h ja taajamien ulkopuolella 90 km/h. Moottoriteillä sai ajella kovempaa, mutta käytännössä se ei onnistunut. Tietöitä oli vähän väliä, kiertotiet olivat hitaita ja kaiken lisäksi niillä ajeli niin paljon rekkoja, että matkanteko oli hidasta. Kun katseli tietyömaita, mielen valtasi ajatus, ettei niitä saada ikinä valmiiksi. Toiminta ei vaikuttanut mielestäni kovin organisoidulta. Tuli sellainen vaikutelma, että lapion ja kottikärrynkö kanssa Puolan moottoriteitä rakennetaan.
Bialystokin ja Varsovan välillä S8-tiellä oli mittavia tietöitä meneillään, vaikka monien lähteiden mukaan tietöiden olisi pitänyt valmistua jo alkuvuonna 2019. Siltä ei kyllä todellakaan vaikuttanut. Ehkä jotakin on saatu valmiiksi, mutta hurjan paljon oli vielä tekeillä. Tietöiden takia myös valtaosa huoltoasemista reitin varrella oli suljettu, mikä hieman hankaloitti matkantekoa.
Pieni moka kääntyi tilaisuudeksi testata autoa
Me teimme kaasuautoilun näkökulmasta pienen mokan Liettuan puolella, sillä emme tarkistaneet Puolan tankkitilannetta etukäteen. Kaunasissa olisi ollut viimeinen mahdollisuus tankata kaasua ennen Puolan rajaa, mutta edellisenä päivänä olimme ajelleet jo majataloon yöpymään. Kaasua oli vielä tankissa reippaasti, mutta kävi ilmi, että Puolasta tankkeja ei niin vain löydykään. Seuraava tankki olisi vasta Varsovassa, jonne oli noin 380 kilometrin matka. Emme kuitenkaan halunneet kääntyä enää takaisin ja ajaa Kaunasiin. Päätimme, että laitamme kaasuauton testiin. Takana oli 315 samalla tankilla ajettua kilometriä ja edessä 380. Kaasuauton valmistaja oli ilmoittanut kaasun riittävän noin 450 kilometrin matkalle. Lisäksi autossa oli yhdeksän litran bensatankki hätätilanteita varten.
Jerrykannu kävi koko matkan aikana mielessä vain yhden ainoan kerran, juuri tällä matkaosuudella. Testimme onnistui kuitenkin hyvin, sillä kaasua riitti 530 kilometrin matkalle, ennen kuin auto siirtyi käyttämään bensaa. Ajelimme bensalla vain noin 165 kilometrin matkan. Ennen Varsovaa kävimme bensatankilla jossain tuppukylässä, jonne piti poiketa päätieltä useita kilometrejä. Google Mapsin mukaan muitakin huoltoasemia olisi ollut matkan varrella, mutta tietöiden takia ne olivat tilapäisesti kiinni. Tankkasimme bensaa autoon 6,48 litraa. Se maksoi 29,55 slotia eli noin 6,60 euroa. Varsovassa oli ainoastaan yksi kaasutankki palveluasemalla, jossa mies tuli laittamaan tankin täyteen. Täysi tankillinen maakaasua maksoi 19,78 euroa. Ei ole kaasuautoilu hinnalla pilattu.
Puola ei ole mikään autoilijan unelma
Matka Liettuasta Varsovaan oli koko matkamme tylsin osuus. Mitään ihmeellistä nähtävää ei reitin varrelle osunut, lähinnä maissipeltoja maissipeltojen jälkeen tai rekkojen perävaloja. Aivan pakko oli hypätä itsekin maissipeltoon ja napata pari kuvaa. Löysimme kuitenkin edullisen ja mukavan lounaspaikan, jossa tiskin takaa sai valita erilaisia lounasvaihtoehtoja lautaselle. Maksu oli painon mukaan. Keräsin lautaselleni muutamia erilaisia salaatteja, leipää, riisiä ja ostin myös juoman. Ne maksoivat yhteensä 15,40 slotia eli 3,45 euroa.
Myrskyvaroitus kehotti hakeutumaan suojaan
Päivän tunnelmaa latisti se, että lähes koko päivän satoi vettä. Harmailla teillä ajellessamme sain kännykkääni myös tekstiviestin, joka ilmoitti: ”Alert RCB: Warning! Storms and strong wind expected today. During the storm, seek shelter. Monitor weather alerts.” Päivi sai saman viestin, joten ilmeisesti kaikki alueen matkapuhelinverkossa olevat saivat varoituksen myrskyistä. Aikamoista rankkasadetta, tuulta ja ukkosen jyrinää matkalle osuikin, mutta ei meidän sentään suojaan tarvinnut hakeutua. Liekö myrsky osunut pahemmin jollekin toiselle alueelle. Tankatessamme autoa ennen Varsovaa rankkasade oli kyllä melkoinen.
Korona-hotellista löytyi edullinen ja kotoisa yösija
Varsovaan saapuessamme ei satanut enää vettä. Kävimme vain tankilla samalla, kun etsin meille netistä hotellia. Päätimme skipata tarkemman tutustumisen Varsovaan, sillä olimme molemmat väsyneitä. Sen sijaan suuntasimme suoraan Korona-hotelliin, jonka olin meille bongannut. Olihan se nähtävä jo pelkästään nimen perusteella, kun elämme tällaisia aikoja. Meitä alkoi naurattaa, kun kurvasimme hotellin pihaan ja seinässä luki isolla ”Hotel Korona”. Kruunun kuvakin siinä oli.
Hotelli oli loistava valinta meille. Kahden hengen yöpyminen siellä koirien ja aamupalojen kera oli yhteensä 48 euroa. Majoituksen osuus oli 27 euroa, aamupalat kahdelta 12 euroa ja Päivin kaksi koiraa yhdeksän euroa. Hotelli oli puolalaistyyppinen, samoin huoneemme. Joka paikassa oli siistiä ja palvelu ystävällistä. Muita Korona-hotellissa ei tainnut meidän lisäksemme olla. Hotellin omistaja kertoi, että meidän huoneeseemme oli tehty remontti ja uusittu kylpyhuone, kun taas monet muut huoneet odottivat vielä remonttia. Hotellissa oli lämmin, puolalainen tunnelma. Aivan vieressä oli ruokakauppa, josta haimme evästä ja juotavaa illaksi. Uni maistui molemmille.
Kolmantena ajopäivänä majatalostamme Liettuan Marijampolėn läheltä Puolan Varsovaan meille kertyi yhteensä noin 400 kilometriä ajoa. Seuraavassa blogipostauksessa kerron, miten matka sujui eteenpäin Puolasta Tsekkiin.
~Sonja
Lue myös:
Kaasuautolla Suomesta Espanjaan, osa 1: Helsinki – Viro – Latvia
Kaasuautolla Suomesta Espanjaan, osa 2: Kaunis Riika ja matka Liettuaan
Kaasuautolla Suomesta Espanjaan, osa 4: Tsekki on kaasuautoilijan unelma
Kaasuautolla Suomesta Espanjaan, osa 5: Itävalta lumosi kauneudellaan
Millainen koronatilanne matkanne aikana Puolassa oli? Puola jäi meidän kesäisellä reissulla väliin johtuen erittäin korkeista tartuntatilastoista. Vaikka Puolan läpiajaminen olikin tylsää, ajattelen Krakovan (ja varmaan Varsovankin) olevan hyvinkin kiinnostavia kaupunkeja, jonka vuoksi peruuntunut Puolan osuus harmittaa varsin paljon. No ehkä tuokin osuus matkasta tulee tulevaisuudessa toteutettua!
Puolassa koronan suhteen oltiin hieman vauhkoja, sillä esimerkiksi Päiviä ei päästetty käymään vessassa eräässä pikkukylän putiikissa, kun hän meni sinne maski päässä autosta, joka ei ollut Puolan rekisterissä. Puolassa ei ollut maskipakkoa ainakaan tuolloin ja säikähtivät varmaan, että Päivillä on korona, kun meni sinne maski naamalla. 😀 Se oli kyllä jokin takapajulan pikkukuppila muutenkin. Puolassa emme paljon pysähdelleet. Korona-hotellissa toki yövyimme, mutta siellä ei ollut muita kuin me. Teimme roadtripin siinä mielessä hyvään aikaan, että silloin koronan suhteen oli rauhallisempaa vielä kaikkialla. Välillä tuntui, kuin ei koko koronahässäkkää olisi koskaan ollutkaan. Esimerkiksi yhdelläkään rajalla ei kyselty mitään.
Puola on kyllä ihana kohde matkailuun. Sinne kannattaa mennä, kun tilanne rauhoittuu. Onneksi olen matkaillut siellä pariin otteeseen jo aiempina vuosina ja kokenut monia ihania paikkoja niin maaseudulla kuin kaupungeissa.
No niin, Puola on jotenkin vähän sellainen venäläiseltä vivahtava maa, mutta kuulemma ihmiset ovat ystävällisiä. Itselläni ei ole ollut mahdollisuutta koskaan Puolassa käydä, vaan olen kuullut juttuja joiltakin tutuilta, jotka ovat siellä olleet.
Nämä kirjoituksesi ovat avartavia, kun olen tällainen kotoilija.
Puolassa asuu kyllä ihanan ystävällisiä ihmisiä, vaikka tällä reissulla emme paljon ihmisten kanssa olleet tekemisissä. Aiempien reissujeni pohjalta olen kuitenkin tykästynyt maahan. Mukava kuulla, että kirjoituksistani on iloa. 🙂