Kaasuautolla Suomesta Espanjaan, osa 5: Itävalta lumosi kauneudellaan

Itävalta ei ole autolla nopein reitti Euroopan läpi, mutta huikeat vuorimaisemat tekevät ajomatkasta miellyttävän ja esteettisen seikkailun. Itävalta ei kuulunut alkuperäiseen matkasuunnitelmaamme, jos sellaista edes koskaan oli. Alkuperäinen idea kai oli ajella Baltian maiden jälkeen Saksaan, Ranskaan ja Espanjaan. Puolassa teimme kuitenkin päätöksen, että ajamme Tsekin ja Itävallan kautta. Päätöksen tueksi löytyi monta hyvää syytä. Ensinnäkin reitille osui mukavasti kaasutankkeja, joten sen puolesta ei tulisi ongelmia. Ajattelimme myös Saksan olevan hieman tylsä ja tavallinen reitti. Itävallan huikaisevat maisemat olivat paras syy ajaa sitä kautta. Reittimme kulki myös aika suoraan Euroopan läpi, joten kilometreissä valitsemamme reitti oli lyhimmästä päästä. Itävallassa olimme elokuun lopussa.

Itävalta

Itävalta

Itävalta

Itävalta

Itävalta ei ole nopein reitti, mutta vaivan arvoinen

Itävallassa on yhteensä 148 kaasutankkia, joista valtaosa sijaitsi suunnilleen reittimme varrella. Koko Euroopan kattava ajantasainen kartta kaasuautojen tankkauspisteistä löytyy täältä. Itävallassa taajamissa sai ajella 50 km/h, taajamien ulkopuolella 100 km/h ja moottoriteillä 130 km/h, ellei jossain toisin kylteillä ilmoitettu. Tiet olivat Itävallassa yleisesti ottaen loistavassa kunnossa, mutta sinne toki mahtuu myös vuorilla kiemurtelevia serpentiiniteitä. Nopein reitti se ei missään nimessä ole, mutta erittäin kaunis.

Itävalta

Itävalta

Itävalta

Itävalta

Itävallassa on mahdollista matkustaa edullisesti

Saavuimme Itävaltaan viidennen ajopäivän iltana. Olimme varanneet puhelimitse majoituksen pienestä guesthousesta, joka sijaitsi Kirchberg am Waldessa, pienessä itävaltalaiskylässä. Olimme väsyneitä, sillä kiertoteiden takia matka oli venähtänyt. Onneksi sentään tankki oli täynnä, sillä Hornin lähellä Frauenhofenissa olimme tankanneet maakaasua autoomme 17,50 eurolla. Viidentenä ajopäivänä meille kertyi yhteensä noin 330 kilometriä ajoa Tsekin majoituksesta Itävallan Kirchberg am Waldeen.

Vaikka hinnat olivat Itävallassa selkeästi korkeammat kuin aiemmissa kohteissamme, onnistuimme majoittumaan kahden hengen huoneessa 56 eurolla eli vain 28 euroa hengeltä. Päivin koirista ei mennyt lisämaksua. Hintaan sisältyi kevyt aamiainen. Guesthousen nimi oli Sommerfrische Waldviertel. Se ei ollut ulkoa kummoisen näköinen, mutta siistiä siellä oli ja hyvät unet sai. Erikoismaininnan saa erittäin ystävällinen vastaanotto. Bookingissa majatalo oli saanut 8,8 arvosanaksi.

Vanha pariskunta oli ovella vastassa meitä odottamassa ja piti kaikin tavoin huolta, että meillä on kaikki hyvin. Mies puhui englantia, rouva pelkästään saksaa. Mies oli kovasti innokas kertomaan meille mielenkiintoisia juttuja ja sanoi haluavansa rakentaa suomalaisen saunan. Hän oli käynyt Suomessa kalastamassa. Pariskunta tarjosi meille viiniä ja pientä iltapalaa, sillä kaikki paikat olivat jo kiinni. Luottavaisesti he jättivät meidät kahden guesthouseen, vaikka emme olleet vielä edes maksaneet tai antaneet tietojamme. Aamulla sitten. Tuli tervetullut ja lämmin olo. Joimme illan mittaan vielä viiniä ja kertasimme päivän tapahtumia, ennen kuin tuli aika lähteä Nukkumatin maahan.

Itävalta

Alppeja, kumpuilevia niittyjä ja pikkukyliä

Majatalon aamiaisen jälkeen suuntasimme ulos sateeseen ja tien päälle. Tihkusateessa ajelimme eteenpäin Itävallan vehreissä maisemissa. Oli hieno tunne, kun ensimmäiset Alpit komeilivat majesteettisina horisontissa. Oma olo tuntui yhä pienemmältä, mitä lähempänä olimme Alppeja. Minua harmitti, kun pilvet roikkuivat sakeina niin alhaalla, ettei vuorten huippuja ollut mahdollista nähdä kuin välillä taivaan rakoillessa. Toisaalta harmaat pilvimassat toivat maisemaan tietynlaista dramaattisuutta. Ajelimme ohi jylhien vuorenseinämien, kumpuilevien vihreiden niittyjen ja pienien kylien, joissa itävaltalaistalot olivat välillä lähes kiinni tiessä. Monet taloista olivat korkealla rinteessä. Niiden ikkunoista avautui upeat maisemat Alpeille. Jokaisessa kylässä komeili kirkontorni.

Itävalta

Itävalta

Oikoreitti kulki Saksan kautta järvimaisemissa

Ajelimme pienen pätkän myös Saksan puolella, suunnilleen 20 kilometriä. Reitti oikaisi ison pätkän verrattuna siihen, että olisimme ajaneet koko matkan Itävallan puolella. Saksassa maantie kulki aivan Saalachsee-järven rannassa ja ihailin ikkunasta harmaassa säässä syvänvihreänä hehkuvaa järveä. Pysähdyimme pieneksi toviksi järven rannalle, jossa kävin pikaisesti jaloittelemassa. Tuntui hyvältä pysähtyä ja hengittää sateenraikasta ilmaa sekä nauttia hetki luonnon kauneudesta. Puu oli kaatunut joskus järveen ja jäänyt niille sijoilleen. Rantapenkillä istui vanha pariskunta levollisesti käsi kädessä katsellen yhdessä järvelle. Pilvet hipoivat vuorenhuippuja.

Järven ympäri näytti lähtevän patikointipolkuja, jotka houkuttelivat minua vaeltamaan. Jos olisin ollut yksin reissussa, olisin varmaan vieläkin jossain tien päällä seikkailemassa. Jatkoimme matkaa, ajoimme jonkin ajan päästä muutaman kilometrin harhaan ja takaisin. Saksan rajoilla ei ollut ketään, joten ajelimme sinne ja sieltä pois, kuin maa ei olisi edes vaihtunut siinä välissä.

Saalachsee, Saksa

Saalachsee, Saksa

Saalachsee, Saksa

Majapaikka löytyi upeasta Tirolista

Ajelimme ohi pauhaavien jokien, metsäisten kumpujen ja vuoristokylien, jotka olivat täynnä ruskeita taloja. Matkaeväät hankimme huoltoasemilta tai kaupoista matkan varrelta, proteiinipatukkaa ja sen sellaista. Tankkasimme auton vähän ennen Innsbruckia Milsissä, joka osui sopivasti reitin varrelle. Tankkasimme maakaasua 15,50 eurolla. Matka jatkui vielä hetken Heidi-kirjojen alppimaisemissa, kunnes oli aika etsiä majoitus. Suurin osa majoituksista oli aika hintavia, kunnes löysin edullisen rafting-hostellin Tirolin Haimingista. Ajoimme pihaan ja kävelimme respaan kuullaksemme, että viimeinen huone myytiin juuri. Tähän asti kaikki hotellit olivat olleet suurin piirtein tyhjiä, mutta koskenlaskijat eivät viihtyneet kotona. Hostelli oli täynnä nuoria koskenlaskijoita ja kiipeilijöitä. Siellä oli hyvät vibat.

Nuori omistajapariskunta kuitenkin järjesti meille huoneen, joka oli ilmeisesti normaalisti työntekijöiden tai vieraiden käytössä. Siellä oli tuplaleveä kerrossänky, hieno kylpyhuone ja mielettömät maisemat ikkunasta. Kun avasimme ovet ulos koko talon kiertävälle terassille, suoraan edessämme pauhasi voimallisena Inn-joki, joka on 510 kilometrin pituinen Tonavan sivujoki. Se virtaa Sveitsin, Itävallan ja Saksan mailla. Se saa alkunsa Sveitsin Alpeilta, virtaa sieltä Itävaltaan ja laskee lopulta Tonavaan Passaun kaupungissa Saksassa.

Itävalta

Alppihostellin takana kohosi korkeuksiin jylhä vuorenseinämä. Paikka oli aikamoinen helmi, seikkailijan paratiisi. Nautin suuresti paitsi maisemasta, myös äänimaisemasta. Nukuin koko yön kuin tukki. Taas olisi vain huvittanut jäädä olemaan sinne vaikka viikoksi tai kahdeksi. Hostellin nimi oli Fankhauser OutdoorSport ja maksoimme yöpymisestä yhteensä 55 euroa eli 27,50 euroa / henkilö. Päivin kahdesta koirasta meni yhteensä vain viisi euroa lisämaksua siihen päälle. Kuudentena ajopäivänä kilometrejä kertyi meille majoituksestamme Kirchberg am Waldesta Tirolin Haimingiin noin 432. Aikaa meillä kului ajellessa noin kahdeksan ja puoli tuntia.

Itävalta

Tiroli

Aamupala pauhaavan joen varrella

Aamulla avasin ovet terassille, istahdin tuoliin katselemaan joen pauhua ja nautin aamupalaksi omia eväitäni huikaisevissa maisemissa. Kauppakassista löytyi vielä ainakin mustikoita, mehua, proteiinijuomaa ja muuta sekalaista syötävää. Tiesin, että kohta pitää taas istua päivä autossa, joten halusin nauttia edes siitä kauniista pienestä hetkestä, joka minulla tuossa paikassa oli. Päivä oli taas harmaa ja näytti siltä, että koko päivän sataisi vettä. Alpeilla olisi ollut mahtavaa nauttia näkymistä, kun taivas olisi ollut sininen ja näkyvyys hyvä. Olin kuitenkin positiivisella mielellä ja tuumin, että ainakin näen ja koen, millaista Alpeilla on olla tihkusateessa. Ehkäpä aurinkokin vielä pilkistäisi pilven takaa ennen iltaa, jos olisimme onnekkaita. Heitimme majatalolle hyvästit ja suuntasimme tien päälle.

Aurinko näyttäytyi vuorten serpentiiniteillä

Suuntasimme kohti Liechtensteinia. Itävallan osuutemme parhaat maisemat löytyivät mielestäni ehdottomasti Tirolin alueelta, jossa alppimaisemat olivat henkeäsalpaavan kauniita. Olimme siinä mielessä onnekkaita, että jossain korkeuksissa serpentiiniteitä ajellessamme sakea pilvipeite yhtäkkiä väistyi hetkiseksi ja saimme nauttia auringon säteistä sekä mielettömästä maisemasta, joka avautui alas laaksoon serpentiiniteiden ja metsäisten rinteiden kehystäessä maisemaa. Tällaiset ovat juuri niitä pieniä onnen hetkiä, joista on hyvä pysähtyä nauttimaan. Pysäytimme auton ja juoksin ulkona kuin pikkulapsi hengittäen keuhkoni täyteen raikasta ilmaa. Se oli kaunis hetki.

Itävalta

Itävalta

Seuraavassa postauksessa kerron, miten matkamme jatkui Itävallasta eteenpäin. Ajelimme läpi Liechtensteinin ja Sveitsin Alppien aina Ranskan Chamonixiin saakka. Se oli koko reittimme pisin, seikkailullisin ja ehdottomasti kokemusrikkain ajopäivä.

~Sonja

Lue myös:

Kaasuautolla Suomesta Espanjaan, osa 1: Helsinki – Viro – Latvia

Kaasuautolla Suomesta Espanjaan, osa 2: Kaunis Riika ja matka Liettuaan

Kaasuautolla Suomesta Espanjaan, osa 3: Maissipeltojen, rekkaletkojen ja tietöiden Puola

Kaasuautolla Suomesta Espanjaan, osa 4: Tsekki on kaasuautoilijan unelma

3 thoughts on “Kaasuautolla Suomesta Espanjaan, osa 5: Itävalta lumosi kauneudellaan”

  1. Itävallassa tosiaan on upeita maisemia ja juurikin Tirolia haluaisin päästä tutkimaan vielä lisää. Nuo vuoret yhdistettynä noihin vihreisiin niittymaisemiin ovat juuri sitä, mistä Alpeilla tykkään. Myös Saalachsee-järvi näyttää todella kauniilta, siitä en ollut aiemmin kuullutkaan.

    1. Kiitos taas Mikko kommentistasi, kiva kun seuraat roadtripillä mukana! 🙂 Tiroli on kyllä uskomaton paikka, jonne pitää päästä uudelleen. Saalachsee-järvi tuli kyllä aikamoisena bonusyllärinä ihan puskista.

  2. Ihanaa taas lukea matkastanne ja katsella upeita kuvianne. Tulevat taas omat muistot mieleen ja erityisesti muistot Alpeilta. Hienoin kokemuksemme on tainnut Itävallassa ajaa Grossglocknerin alppitie, mutta olemme monta kertaa ajelleet siellä muutenkin. Viimeisin muistomme on siitä, kun pyöräilimme Millstätter Seen ympäri. Ihania maisemia tosiaan siellä riittää. Aila

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.