Sveitsi oli koko reissumme huikein osuus matkalla kaasuautolla Suomesta Espanjaan. Roadtrippimme seikkailullisin ajopäivä oli ehdottomasti elokuun viimeinen sunnuntai, kun ajelimme yhteensä neljän maan maaperällä. Päivä alkoi Itävallan Tirolin alppimaisemista Feldkirchin kautta Liechtensteiniin ja sieltä edelleen yhdessä päivässä Sveitsin poikki yöksi Ranskan kauniiseen Chamonixiin.
Liechtenstein oli sadepilvien peitossa
Itävallasta olen tehnyt kokonaan oman postauksen kuvineen, koska vietimme siellä kaksi yötä ja ajoa lumoavan kaunissa alppimaisemissa tuli paljon. Itävallasta ajoimme Liechtensteiniin kovassa vesisateessa, mikä harmitti minua suuresti. Olen monesti miettinyt, että Liechtensteinin ruhtinaskunta olisi huikea paikka nähdä, koska se sijaitsee kahden kiehtovan alppimaan välissä. Liechtenstein on sekä pinta-alan että väestön määrän perusteella Euroopan neljänneksi pienin valtio. Olen usein pohtinut, millaista siellä mahtaa olla. Liechtensteinin pääkaupunki on Vaduz, jonka läpi ajoimme. Se on myös maan ruhtinaan asuinpaikka ja maan hallituksen sekä parlamentin eli maapäivien sijaintipaikka. Liechtensteinissa on suurin piirtein samanlainen hintataso kuin Suomessa.
Nyt sitten pääsin vihdoin käymään Liechtensteinissa, armottomassa vesisateessa. Uskaltauduin silti autosta ulos, sillä halusin kävellä tuon pienen ruhtinaskunnan maaperällä, satakoon vaikka äkeitä. Meillä oli ideana käydä jossain syömässä, mutta sunnuntain takia lähes kaikki paikat olivat kiinni. Käväisin sitten huoltoasemalla vessassa ja ostin pinaattipiirakan lounaaksi. Otin ulkona muutamia valokuvia, mutta eihän siellä mitään nähnyt. Jotenkin muistui mieleen Norjan roadtrippi vuosien takaa, kun Nordkappin mielettömän auringonlaskun sijaan pääsin katselemaan niin sankkoja sumupilviä, etten edes omia käsiäni meinannut erottaa. Sellaista matkailu kuitenkin on, aina ei aurinko paista. Siksi olenkin yleensä hitaan matkailun ystävä. Jos on kohteessa pitkään, välillä osuu hyväkin sää kohdalle.
Jos ei näe, täytyy aistia ja tunnelmoida
Liechtensteinin maaperällä seisoessani tiesin, että ympärilläni on aivan mielettömät maisemat, joita en pysty näkemään sankan pilviverhon läpi. Päätin, että maahan on päästävä joskus uudelleen. Oli kuitenkin mukava edes hetken fiilistellä ulkona Liechtensteinin energioita ja kuvitella omassa mielessä ne huikeat maisemat, jotka ympärilläni oikeasti olivat, mutta joita en nähnyt. Sokea ihminen ei koskaan näe ympärillään olevia kauniita maisemia, mutta kyllä hän ihan varmasti aistii paikan energiat jotenkin.
Jatkoimme matkaa ja bongasin vielä mielenkiintoisia rakennuksia. Niiden takana sadepilvien ja sumun takaa pilkotti häivähdyksiä Alpeista. Vesisade vain yltyi. Ilmassa oli myös ukkosta. Kun olin ulkona käymässä, salama iski lähistölle oikein kunnolla niin, että maa tuntui tärisevän. Olisin halunnut fiilistellä myös Liechtensteinia kauemman, viipyä tovin. Olin hieman haikein fiiliksin, kun automme lipui Sveitsin puolelle. Ajelimme eteenpäin todella kapeita ja pieniä teitä pienten kirkonkylien läpi.
Alppimaista löytyy kaasutankkeja
Liechtensteinissa on vain kaksi kaasutankkia, mutta eipä niin pieneltä maalta voi muuta odottaakaan. Sveitsissä on puolestaan 151 kaasutankkia. Koko Euroopan kattava ajantasainen kartta kaasuautojen tankkauspisteistä löytyy täältä. Tankkasimme automme Sveitsin puolella melko pian Liechtensteinin jälkeen Kasernenstrassella Churissa, jossa tankkaus maksoi 14,83 Sveitsin frangia eli 13,84 euroa.
Nopeusrajoitukset alppimaissa olivat pitkälti samanlaisia. Sekä Sveitsissä että Liechtensteinissa sai ajaa taajamissa 50 km/h, taajamien ulkopuolella 80 km/h, isommilla teillä 100km/h ja moottoriteillä 120 km/h. Tiet olivat hyvässä kunnossa, mutta Alpeista ja suurista korkeuseroista johtuen matkanteko on hidasta. Maisemien takia voin kuitenkin vahvasti suositella Itävaltaa, Liechtensteinia ja Sveitsiä.
Suljettu tieosuus oli meille onnenpotku
Sveitsin maisemat olivat huikeita vesisateesta huolimatta. Kaikkialla oli niin vehreää ja raikasta. Ajelimme ohi kumpuilevien niittyjen, tunnelmallisten alppikylien ja pauhaavien koskien. Vuorilla on mahtava voima. Vaikka niitä sai vain katsella auton ikkunasta tai pysähtyä välillä pienelle tauolle jonnekin Alppien ääreen, tunsin valtavaa kiitollisuutta reittivalinnasta. Jos aikoo ajaa Suomesta autolla Espanjaan, miksi tyytyä Saksan tylsiin motareihin, jos tarjolla on jotakin näin kaunista.
Ajopäivään mahtui myös jännittäviä seikkailuja, kun lähestyimme Andermattia. Meidän olisi pitänyt jatkaa suoraan, mutta tie numero 19 olikin suljettu ilmeisesti ihan hiljattain jostain syystä, joten navigaattori ohjasi meidät kiertotielle. Se olikin ehkä paras asia, mitä koko matkan aikana tapahtui. Tuolla kiertoradalla näimme nimittäin koko matkan huikaisevimmat maisemat. Tuntui, kuin meidät olisi teleportattu yhtäkkiä jonnekin Uuden-Seelannin taikamaailmaan. Monesti matkoilla käy kyllä niin, että parhaat seikkailut ovat niitä, jotka sattuvat spontaanisti ja yllättäen. Sen takia matkoja ei kannata liikaa suunnitella, vaan säilyttää avoin mieli.
”Talvi yllätti autoilijat”
Ajelimme pohjoiseen Wasseniin, josta käännyimme länteen ja lähdimme ylittämään Alppeja. Päiviä oli peloteltu, ettei hänen kaasuautonsa muka selviäisi mistään vuoristoreiteistä alkuunkaan, mutta aivan turhaksi osoittautui sellaisen pelon lietsonta. Kaasuautomme selvisi Alppien serpentiiniteistä ilman pienintäkään ongelmaa. Ylhäällä vesisade muuttui lumisateeksi, joten lumen leijaillessa tuulilasiin jatkoimme seikkailuamme tien päällä. Alppeja ylittäessämme ajelimme kahden huipun välistä, kun Sustenhornin huippu (3503m) jäi vasemmalle ja Wendenhorn (3023m) oikealle. Enpä olisi osannut kuvitella, että sinne roadtripillämme päädyn.
Pärjäsimme hyvin, vaikka talvirenkaita, saati mitään lumiketjuja, ei ollut meillä mukana. Lumi suli tiellä sohjoksi ja vedeksi. Huippujen jälkeen hurjat serpentiinitiet lähtivät takaisin alaspäin ja jonkin ajan päästä olimme taas vehreämmissä alppimaisemissa.
Lumiukko sai kodin Alppien huipulta
Innertkirchenissa tulimme risteykseen, josta lähdimme ajelemaan etelää kohti. Luulimme ensin, että Alppien ylitys olisi nyt ”done”, mutta luulimme väärin. Uudet serpentiinitiet lähtivät viemään meitä uudelleen Alppien yli, kaasuauto pääsi taas testiin. Matka huipulle sujui jälleen hyvin. Maisemat vain paranivat, sillä jossain kohtaa aivan tien vieressä oli iso alppijärvi, Räterichsbodensee. Pysähdyimme jaloittelemaan ja ihailemaan maisemia. Alpeilla oli rauhallista, hiljaista ja raikasta, ilma oli kylmä.
Grimselsee on järvi, jonka ohi ajoimme seuraavaksi. Ihailin maisemia tällä kertaa auton ikkunasta. Pian saavuimme Grimsel Passille, jossa hyppäsin ulos autosta ja rakensin lumiukon. Päivi istui autossa ja nauroi, minuakin nauratti. Lumiukko jäi seisomaan Alppien huipulle takanaan Totensee-järvi. Enpä ole ennen elämässäni rakentanut lumiukkoa Alpeille, unohtumaton elämys oli sekin.
Grimselsola on Bernin ja Wallisin kantonien rajalla sijaitseva sola, jonka korkeus merenpinnasta on 2165 metriä. Sola on Reinin ja Rhônen vesistöjen välinen vedenjakaja. Lumisen huipun jälkeen lähdimme kiemurtelemaan autolla alas armontonta serpentiiniä.
Alkuperäinen reitti, joka meidän piti ajaa Tirolista Ranskan Chamonixiin, oli 474 kilometriä pitkä. Sen ajamiseen olisi kulunut alle yhdeksän tuntia. Päädyimme kiertotielle, sillä Furkasolan kohdalla valtatie 19 oli suljettu. Furka Pass on Urin Alpeilla Wallisin ja Urin kantonien rajalla sijaitseva sola, jonka korkeus merenpinnasta on 2431 metriä. Solan kautta kiemurtelee valtatie 19, joka siis oli suljettu solan kohdalta elokuun lopussa. Sen takia navigaattori ohjasi meidät ajoissa kiertotielle. Normaalisti solatie on talvisin lokakuusta eteenpäin suljettu. Ehkä tie oli suljettu elokuussa huonon sään vuoksi, koska silloin todellakin satoi vettä, räntää ja lunta. Ajamamme kiertotie oli kuitenkin seikkailun arvoinen. Jäin kuitenkin pohtimaan, että Alpeilla suljetut tieosuudet ovat todennäköisesti arkipäivää.
Sveitsissä kaksi tankkausta ja ajoa kellon ympäri
Alppien ylityksen jälkeen matka jatkui vielä tuntikausia Heidi-kirjojen kauniissa maisemissa alppikylien, vihreiden niittyjen ja kauniiden solien läpi ajellessa. Vaikka ajomatka oli tavallaan pitkä ja raskas, kauniit maisemat korvasivat kaiken sen vaivan. Tuo sunnuntai oli seitsemäs ajopäivämme ja silloin meille kertyi kilometrejä yhteensä 530. Ajelimme lähes kellon ympäri. Eväät hankimme kaupasta matkan varrelta. Tankkasimme kaasua Churin jälkeen vielä toisen kerran illalla Sionissa (Rue de la Traversière), josta ei ollut enää pitkä matka Ranskan rajalle. Sionissa saimme tankillisen biokaasua 20,79 frangilla eli 19,40 eurolla. Se taisi olla koko roadtrippimme kallein tankkaus.
Varasimme majoituksen Chamonix’sta alppimajasta, jonka nimi oli Chalet Les Frenes. Kahden hengen huone maksoi siellä 52 euroa, joten pysyimme taas hyvin budjetissa. Yölle tuli hintaa vain 26 euroa hengeltä, eikä Päivin koirista otettu ollenkaan lisähintaa. Saavuimme alppimajaan niin myöhään, että saimme viestillä ohjeet, miten pääsemme sisään huoneeseen. Nukuimme kuin tukit, olihan takana pitkä ajopäivä Itävallan Tirolista Liechtensteinin kautta Sveitsiin, Alppien ylitys ja vielä ajaminen Ranskan Chamonixiin yöksi. Takana oli kuitenkin koko roadtripin paras ja seikkailullisin päivä. Seuraavassa blogipostauksessa kerron, miten ihanasta kohteesta heräsimme aamulla Chamonix’ssa ja miten roadtrippimme jatkui Ranskan läpi määränpäähämme Espanjaan.
~Sonja
Lue myös:
Kaasuautolla Suomesta Espanjaan, osa 1: Helsinki – Viro – Latvia
Kaasuautolla Suomesta Espanjaan, osa 2: Kaunis Riika ja matka Liettuaan
Kaasuautolla Suomesta Espanjaan, osa 3: Maissipeltojen, rekkaletkojen ja tietöiden Puola
Kaasuautolla Suomesta Espanjaan, osa 4: Tsekki on kaasuautoilijan unelma
Kaasuautolla Suomesta Espanjaan, osa 5: Itävalta lumosi kauneudellaan
On hyvää tarinaa, kiitos kirjoittajalle ja kuvista myös!!
Kiitos ja mukava kuulla, että seuraat mukana! 🙂
Kyllä nämä maisemat pitäisi saada kokea ihan paikan päällä, niin hienoja kuvia sieltä! Tiet näyttävät tosi tasaisilta ja siloisilta, toisin kuin täällä. Mukavaa luettavaa ja katseltavaa taas kerran! (Onneksi tarina jatkuu vielä)
Kiitos Eila! 🙂 Ehdottomasti kannattaa kokea maisemat paikan päällä, jos siihen on joskus mahdollisuus.
Jep, olen samaa mieltä, että Sveitsissä on kyllä paljon upeita paikkoja. Oltiin kesällä Sveitsissä Zermattin alueella ja myöhemmin Bernese Oberlandin alueella patikoimassa. Kummankin paikan maisemat olivat uskomattoman kauniita, mutta maisemat Sveitsissä ovat kauttaaltaan upeita. Jotenkin nuo vihreät nummimaisemat ja niiden takana olevat jylhät vuoret vain ovat todella hienon näköisiä!
Sveitsi on kyllä ehdottomasti yksi Euroopan parhaimmista maista maisemien suhteen! 🙂
Upeaa matkaa jälleen! Tuo kelien vaihtelu ja rankatkin sateet kuulostavat niin tutuilta. Viime vuonna pysähdyimme matkallamme Espanjaan kuukaudeksi Sveitsiin Weinfeldeniin lähelle Bodenseetä ja Konstanzia. Oli useitakin rankkoja sadepäiviä. Mutta onneksi myös niitä kauniita, jolloin pääsimme retkeilemään sekä autolla että pyöräillen milloin missäkin, vuorilla, rinteillä ja järvillä. Lähtiessämme jatkamaan matkaamme Espanjaan ajoimme sumuisena päivänä Italian puolelle Locarnoon ja Asconaan. Upeat maisemat sielläkin. Meillä oli kivasti aikaa pysähtyäkin, kävimme tutustumassa Schwyzissä Viktorinoxin vierailukeskukseen. Sveitsi on tosiaankin monipuolinen ja kaunis maa. Lähtisin heti uudelleen, jos se vain onnistuisi, vaikka olemmekin olleet siellä jo useita kertoja. Aila
Kuulostaa aivan mahtavalta tuo, että olette pysähtyneet Sveitsiin kuukauden ajaksi. Itselläkin olisi ollut kova houkutus jäädä Sveitsiin pidemmäksi aikaa, mutta tällä kerralla se ei ollut valitettavasti mahdollista. Lukioaikana asuin Sveitsissä viisi viikkoa, kun olin siellä au pairina ja etälukiossa yhden jakson ajan. Genevessä asuin silloin, mutta tuli kierreltyä vähän myös muualla Sveitsissä, kun se oli mahdollista. Toivon, että pääsen joskus tulevaisuudessa seikkailemaan Sveitsissä enemmänkin. 🙂
Mahtavia kuvia alppimaisemista, joihin ei koskaan kyllästy, kiitos niistä, Sonja!
Olemme vaeltaneet Alpeilla monet kerrat. Sieltä olen saanut monet elämäni parhaat muistot. Aamulla ylös rinteille ja illalla hyvän illallisen jälkeen rättiväsyneenä vuoteeseen. Uni ei ole koskaan paremmalta maistunut. Sanonkin aina, että lumoava Itävalta on toinen kotimaani. Nyt on ikää tullut sen verran, ettei rinteitä enää jaksa nousta, mutta valtavasti ihania muistoja on tallella kuvien ja videoiden muodossa.
Kiitos blogistasi, jota on ollut mukava seurata!
Kiitos ihanasta kommentistasi, Satu! <3 Mukava kuulla, että sinulla on ihania muistoja Alpeilta. Onneksi hyvät muistot säilyvät ikuisesti, vaikka et enää palaisikaan sinne. Ihana kuulla, että seuraat blogiani ja elät mukana matkatarinoissa.