Sierra Nevada ja vuoden ensimmäinen seikkailu

Sierra Nevada tuntui juuri oikealta paikalta, kun mietin viime vuoden lopulla, missä olisi mukava ottaa vastaan uusi vuosi 2021. Sierra Nevadan vuoristossa on Espanjan korkein huippu, joten sen tuntumassa olisi varmasti riittävän korkeat energiat ottaa vastaan uusi, upea vuosi uuden rakkauden kanssa. Ajattelin, että Sierra Nevadan lumisissa maisemissa ja pakkasessa olisi myös tietynlaista taikaa ja uuden vuoden juhlatunnelmaa. Tuntui, että vuoden 2021 halusin ottaa vastaan nimenomaan vuorilla.

Lähdimme Samin kanssa asuntoautolla retkeilemään jo paria päivää ennen vuoden vaihtumista. Kävimme patikoimassa Sierra de las Nievesillä ja yövyimme asuntoautolla merenrannassa jylhän rotkon reunalla Costa Tropicalilla, ennen kuin vuoden viimeisenä päivänä suuntasimme Sierra Nevadan vuoristoon. Nevadan ostoskeskuksesta haimme vielä evästä matkaan seikkailulle.

Sierra Nevadan huipun tuntumassa

Olen ollut useita kertoja Sierra Nevadassa joko laskettelemassa tai patikoimassa tai ihan muuten vaan. Tie on ollut aina sula sinne mennessä, eikä lumiketjuja autoon ole tarvinnut. Talvirenkaita täällä Espanjassa on turha autoon laittaakaan, koska lunta on vain satunnaisesti joillakin vuorilla, maanteillä harvemmin. Sierra Nevadaan olen ajanut monia kertoja. Kerran kun olin siellä yötä, koko yön tuiskusi lunta. Silloinkin se suli ajoteiltä heti aamulla pois.

Tällä kertaa meidät yllätti kunnon lumimyrsky ja Andalusian asteikolla kova pakkanen. Kun ajelimme matkailuautolla Sierra Nevadan huippua kohti, lunta näkyi jo melko alhaalla metsissä, joissa sitä harvemmin näkee. Tie oli kuitenkin hyvässä kunnossa. Ajoimme ylös Pradollanoon, josta päätimme jatkaa vielä ylöspäin. Asuntoautojen parkkipaikat olivat melko täynnä, joten siksi jatkoimme lopulta lähes niin ylös kuin pääsimme autolla jatkamaan. Löysimme sopivan parkkipaikan toisen asuntoauton perästä. Näkymät alas Granadaan olivat upeat. Ehdimme löytää sopivan paikan juuri ennen pimeän tuloa. Taivas värjäytyi oranssiksi, ja tunnelma oli rauhaisa.

Vuoden ensimmäinen seikkailu alkaa

Pakkanen oli jo illalla sen verran kova, että pysyttelimme visusti asuntoauton sisällä lämpimässä nauttien vuoden 2020 viimeisistä hetkistä. Hieman ennen vuoden vaihtumista laitoimme päällemme lämpimimmät vaatteet, mitä meillä oli mukana. Aika soitellen sotaan olimme Sierra Nevadaan lähteneet vaatteiden osalta, mutta oli minulla sentään talvitakki ja villasukat. Kerrospukeutuminen tietenkin auttaa aina. Palelimme ulkona Sierra Nevadan korkeuksissa ja katselimme muutamat raketit, kun vuosi vaihtui. Siitä alkoi vuoden ensimmäinen seikkailu sanan varsinaisessa merkityksessä. Tähän saakka kaikki olikin sujunut oikeastaan ilman kommelluksia.

Lumimyrskyn keskellä Sierra Nevadassa

Pian vuoden vaihtumisen jälkeen alkoi kunnon lumimyrsky. Tuuli puhalsi niin, että asuntoauto keinui vuoren rinteessä ja mietimme jo, lentääköhän se tuulen mukana rotkoon. Tuntui melkein, kuin ryhmä ihmisiä olisi höykkyyttänyt autoa ulkopuolelta. Lunta alkoi sataa oikein urakalla. Kuului vain terävää naputusta, kun jääpalat iskivät asuntoautoon joka suunnasta.

Olimme jo unten rajamailla, kun asuntoauton kaasulämmitys lakkasi toimimasta. Tajusimme, että meillä taisi olla vääränlaista kaasua pullossa. Espanjassa käytetään ja myydään yleisesti butaania, mutta eihän se liian kylmässä kelissä suostu kaasuuntumaan, jolloin osa kaasupurkin sisällöstä jää purkkiin eikä suostu tulemaan ulos. Olisi ilmeisesti pitänyt ostaa propaania, jos sitä edes myydään Espanjassa.

Siellä me nyt kuitenkin olimme Sierra Nevadan huipulla keinuvassa asuntoautossa lumimyräkän keskellä, kello jotain kaksi yöllä, lämmitys ei toiminut eikä meillä ollut edes kunnon talvivaatteita mukana. Pakkasta oli kymmenen astetta, mutta hurjassa tuulessa se tuntui vielä paljon purevammalta. Tuumimme hetken, jos lähtisimme ajelemaan jonnekin pois, alas rannikolle. Tulimme kuitenkin siihen tulokseen, ettemme väsyneinä lähtisi enää minnekään. Sonnustauduimme vain peittokasan alle lämmittelemään. Saimme lämmityksenkin vielä jossain kohtaa uudelleen toimimaan. Lopulta vain nukahdimme kuunnellen tuulen ulvontaa ja jäisten lumihiutaleiden iskuja autoon.

Lumikinosten keskellä jumissa

Aamulla auton ympärille oli kertynyt valtavat kasat lunta. Joissain kohdissa lunta oli vähemmän, joihinkin kohtiin oli kertynyt valtavia kinoksia. Aivan auton ympärilläkin oli puolen metrin kinokset. Koko maailma oli ihan valkoinen. Pakkasta oli edelleen lähes kymmenen astetta. Näytti pahasti siltä, että olisimme jumissa Sierra Nevadassa ainakin pari päivää. Parkkipaikalla oli meidän lisäksi kaksi pakettiautoa ja toinen asuntoauto. Edessämme oleva pakettiauto ei lähtenyt enää käyntiin ollenkaan, ja sen omistajat palelivat villapaidoissaan.

Mietimme, että meillä olisi ruokaa ainakin päiväksi tai pariksi. Vettä saisimme ympärillä olevasta lumesta, jos vesi loppuisi. Ei voinut muuta todeta, kuin että oikein seikkailullisesti lähti liikkeelle vuosi 2021. Oikein muuta emme voineet kuin odottaa ensinnäkin aura-autoa, sillä muuten huipulta ei olisi mitään asiaa pois. Tietenkin voisimme odottaa myös aurinkoa, mutta sääennuste näytti poikkeuksellisen kylmää. Huippu oli pilvien peitossa ja vaikka aurinko paistaisi koko päivän, Sierra Nevadan huipulla aurinkoa tuskin näkyisi.

Lapio lainaan ja lumitöihin

Lopulta tiepalvelun partioauto tai jokin vastaava ajeli ylös katsomaan tilannetta. Myöhemmin aura- ja hiekoitusauto ajoi myös huipulle ja aurasi ajotien kuntoon niin, että siellä pystyi ajamaan. Saimme lainaan lapion, jolla Sami lapioi lumet asuntoautomme edestä ja sivulta pois. Me päätimme yrittää päästä pois huipulta alas kesärenkaillamme. Edessä olevan pakun mies näytti meille peukkua, kun kurvasimme kinosten rippeiden yli tielle. Auratulla ja hiekoitetulla tiellä alas ajaminen sujui ihan hyvin, kun ajoimme hiljaa.

Välillä jouduin menemään ulos autosta siirtelemään tiellä olevia tötteröitä, kun kaikki ylös johtavat tiet oli suljettu niillä. Alas tietenkin pääsi, kun vain siirteli tötteröt sivuun ja taas takaisin paikoilleen. Vähän kaaokselta näytti ympärillä, kun lumikinoksia oli siellä ja täällä.

Vuorilta rannikolle on vain reilu tunti ajoa

Kaikesta säädöstä huolimatta pääsimme turvallisesti pois Sierra Nevadasta. Mitä alemmas ajelimme, sen hullummalta luminen asuntoautomme näytti. Peileistä roikkui jääpuikkoja, lasissa oli lunta ja koko auto oli lumessa. Pikkuhiljaa harmaat lumipilvet alkoivat jäädä taakse. Miinukset auton lämpömittarissa vaihtuivat hiljalleen nollaksi. Lähdimme suuntaamaan takaisin kohti rannikkoa ja tuntui hyvältä, kun mittari näytti yhä enemmän plussaa, vaikka mikään lämmin keli ei ollut rannikollakaan.

Tuntui aivan ihanalta, kun pääsimme takaisin rannikolle. Ajoimme La Herraduraan syömään ja nauttimaan auringonpaisteesta, vaikka villapaita olikin edelleen tarpeen. Mietin, että ei ollut ensimmäinen kerta, kun jouduin spontaanisti kesäkeleistä suoraan lumimyräkkään. Sveitsissä oli syksyllä aikamoinen autoseikkailu, kun ylitimme kaasuautolla Alpit viihdetaiteilija Päivi Mäkisen kanssa. Muutenkin tulee lähdettyä aina vähän soitellen sotaan uusiin seikkailuihin. Sierra Nevadan retkeä emme olleet Samin kanssa nyt suunnitelleet ihan loppuun asti, kun idea sinne menosta tuli minulta aika spontaanisti. Tekevälle kuitenkin sattuu, ja olipahan taas seikkailu.

Oivalsin myös jälleen kerran, miten upea maa Espanja on. Aurinkoisilta rannoilta ei tarvitse ajaa kuin reilu tunti, niin on yhtäkkiä Espanjan korkeimmalla vuorella lumen ja pakkasen keskellä. Sierra Nevadassa on myös aivan upea hiihtokeskus, jonka rinteet ovat aivan omaa luokkaansa. Tällä kertaa laskettelu jäi kuitenkin välistä. Seikkailullisesti uusi vuosi ainakin lähti käyntiin.

~Sonja

PS. Insta-stoorieni kautta voit seurata seikkailujani reaaliajassa! 🙂