Chamonix oli roadtrippimme viimeisin huikaiseva osuus, ennen kuin siirryimme Alppien seikkailullisilta serpentiiniteiltä Ranskan nopeille moottoriteille. Koko roadtripin paras ajopäivä oli takana, kun saavuimme seitsemännen ajopäivän myöhäisiltana Ranskan Chamonixiin. Olin varannut sieltä meille alppimajan, jonka nimi oli Chalet Les Frenes. Kahden hengen huone maksoi siellä 52 euroa.
Yöllä oli pimeää ja olimme niin väsyneitä pitkän ajopäivän jälkeen, ettemme edes tajunneet, miten kauniissa paikassa olimme. Makoisten yöunien jälkeen aamulla oli ihana todeta, että takapihalla kohosivat Alpit. Runsaan aamupalan jälkeen jaloittelin hetken raikkaassa vuoristoilmassa toivoen mielessäni, että voisin jäädä kauniiseen Chamonixiin vaikka viikoksi. Melkein jo hyppäsin kyydistä pois.
Chamonix ja Alpit jäävät horisonttiin
Matkamme kuitenkin jatkui heti aamusta Ranskan läpi kohti määränpäätämme Espanjaa. Chamonix’n seudun maisemat olivat huikeita. Katselin auton ikkunasta, miten Alppien terävät huiput kohosivat korkeuksiin. Viime päivien pilvinen keli oli viimein väistymässä, ja taivas kimmelsi sinisenä pilvenhattaroiden lipuessa hiljalleen pois. Alppimaisemat ja Chamonix jäivät pian taakse. Pian vuoretkin muuttuivat tasaisiksi teiksi. Ajelimme oikeastaan vasta ensimmäisen kerran maksullisilla moottoriteillä. Vaikka se oli helppoa, nopeaa ja vaivatonta, tunsin hieman haikeutta, kun kaikki seikkailulliset tieosuudet olivat taakse jäänyttä elämää.
Ranskassa on suhteellisen vähän kaasutankkeja
Kahdeksantena ajopäivänä ajoimme yhteensä 824 kilometriä eli paljon pidemmän matkan kuin aiempina päivinä. Posotimme menemään lähes kellon ympäri. Chamonix’sta lähdimme ensin moottoritielle Geneven suuntaan, mutta ennen sitä tie lähti kurvaamaan alaspäin kohti Valencea. Ranskassa on yhteensä vain 125 kaasutankkia, kun esimerkiksi pinta-alaltaan paljon pienemmässä Sveitsissä on 151 kaasutankkia. Koko Euroopan kattava ajantasainen kartta kaasuautojen tankkauspisteistä löytyy täältä.
Valencessa näytti olevan yksi kaasutankki Rue Arturo Toscaninilla, jonne jouduimme poikkeamaan palan matkaa moottoritieltä. Tankkauspiste (engie CNG Station) oli vaikeasti löydettävissä hiljaisella alueella ja kun lopulta pääsimme sinne, tankki oli epäkunnossa ja teipattu umpeen. Ei auttanut muu, kuin jatkaa matkaa. Montélimarista Avenue du Meyrolilta löytyi toiminnassa oleva tankkauspiste (Avia L-CNG Station), jossa tankkasimme kaasua onnistuneesti 18,80 eurolla. Tankkauksen jälkeen oli pientä säätöä, kun lähdimme vahingossa motaria takaisin tulosuuntaan. Seuraava kääntöpaikka oli niin pitkällä, että ylimääräistä ajoa tuli noin 50 kilometriä.
Espanjassa tuli heti ongelmia tankkauksen suhteen
Kun saimme kurssin käännettyä, ajoimme alas ohi Montpellierin ja Perpignanin, jonka jälkeen ylitimme rajan Espanjan puolelle jälleen kerran niin, että missään ei kukaan kysellyt mitään. Tuolloin oli elokuun viimeinen päivä. Espanjassa on yhteensä vain 88 kaasutankkia. Koska niistä ensimmäinen oli jo pian rajan ylityksen jälkeen, kurvasimme sinne. Huono tuuri tankkauksen suhteen jatkui, sillä myös tuo tankki oli epäkunnossa. Jatkoimme seuraavalle tankille (Repsol L-CNG Station, Hostalets de Llers), joka oli lähellä Figueresia. Siellä saimme onnistuneesti tankin täyteen kaasua 10,15 eurolla. Yksi huomionarvoinen seikka tankkauksen suhteen on se, että sekä Ranskassa että Espanjassa CNG-kaasu on nimellä GNC. Ei siis kannata panikoida, että tankkaisi autoonsa vääränlaista kaasua.
Majapaikka löytyi vuorten syleilystä
Figueresista kurvasimme hieman sisämaahan päin pienemmälle tielle ja löysimme majapaikan vähän ennen puoltayötä Barcelonan läheltä. Olimme ajatelleet, että majoitus Espanjasta löytyisi helposti edulliseen hintaan, mutta monet paikat olivat joko sulkeneet ovensa koronan takia tai eivät olleet enää siihen aikaan illasta auki. Olimme tosi väsyneitä. Majapaikan löytäminen keskellä pimeitä pikkukyliä tuntui toivottomalta. Kävimme ajelemassa muutamassa kylässä, mutta mitään ei löytynyt.
Onnistuimme varaamaan lopulta puhelimitse yöpaikan majatalosta nimeltä Casa les Pomeretes, joka sijaitsi pienessä El Figarón kylässä vuorten syleilyssä lähellä Barcelonaa. Löysin sen Bookingin kautta, mutta teimme sinne suoran varauksen ja saimme 70 euron huoneen 50 eurolla. Päivin koirista meni lisähintaa yhteensä kymmenen euroa. Paikka oli kaunis, rauhallinen ja viihtyisä.
Torreviejassa juhlistimme roadtripin päättäjäisiä
Yhdeksäntenä ajopäivänä emme enää pysähtyneet juuri missään, vaan ajoimme lähes yhtä kyytiä majapaikastamme El Figarón kylästä Torreviejaan 619 kilometrin matkan. Castellón de la Planassa (Calle Dinamarca) tankkasimme kaasua 12 eurolla. Olisimme periaatteessa voineet ajaa kotiin Fuengirolaan saakka samana päivänä, mutta halusimme viettää roadtripin päättäjäisiä Päivin kanssa Torreviejassa, jossa en ollut aiemmin käynyt. Kilistelimme skumpalla ja nautimme viinirypäleitä Bookingin kautta löytämässäni yksityisessä kattohuoneistossa, joka maksoi meiltä yhteensä 46 euroa yöltä. Illalla kävimme myös kaupungilla viinilasillisella ja nautimme herkullisen illallisen. Oli mukava kerrata vielä matkan tapahtumia ja nauraa kaikille kommelluksille, joita roadtripillä oli tapahtunut.
Torreviejasta kohti Fuengirolan kotia
Torreviejasta lähdimme aamupäivällä ajamaan kohti Fuengirolaa. Se oli kymmenes ajopäivämme. Ajelimme ensin Cartagenaan, jossa tankkasimme autoon kaasua 9,88 eurolla. Sieltä ajelimme Lorcan kautta Granadaan, jossa oli matkan viimeisen tankkauksen aika. Granadan jälkeen kaasutankkeja ei nimittäin enää matkallamme ollut, joten laitoimme tankin täyteen 13,14 eurolla. Espanja ei ole kaasuautoilun näkökulmasta mikään paras maa matkustella, sillä kaasutankit ovat melko harvassa.
Viimeisenä ajopäivänä meillä oli ensin ajatuksena ajella rantareittiä Almerian kautta Fuengirolaan maisemia katsellen, mutta päädyimme lopulta ajelemaan kotiin Fuengirolaan lyhintä reittiä. Olimme jo väsyneitä reissusta, koti kutsui ja Espanjassa pääsisi kyllä reissaamaan lisää myöhemminkin. Viimeisenä ajopäivänä meille kertyi 501 ajokilometriä. Fuengirolan lähestyessä oli mukava fiilistellä tuttuja, kotoisia maisemia. Oli ihanaa olla taas pitkästä aikaa Aurinkorannikolla. Operaatio ”kaasuautolla Espanjaan” oli onnistuneesti suoritettu. Kokemukseni pohjalta voin suositella ekologista ja edullista kaasuautoilua läpi Euroopan muillekin, joita se kiinnostaa.
~Sonja
Lue myös:
Kaasuautolla Suomesta Espanjaan, osa 1: Helsinki – Viro – Latvia
Kaasuautolla Suomesta Espanjaan, osa 2: Kaunis Riika ja matka Liettuaan
Kaasuautolla Suomesta Espanjaan, osa 3: Maissipeltojen, rekkaletkojen ja tietöiden Puola
Kaasuautolla Suomesta Espanjaan, osa 4: Tsekki on kaasuautoilijan unelma
Kaasuautolla Suomesta Espanjaan, osa 5: Itävalta lumosi kauneudellaan
Kaasuautolla Suomesta Espanjaan, osa 6: Sveitsi ja Alppien ylitys
Onpa upea ja viihtyisän näköinen majapaikka tuo Casa les Pomeretes. Näyttää todella rauhalliselta ja nuo vehreät kukkulat näyttävät niin hienoilta, että niitä ihailisi mielellään useamman päivän! Ja kieltämättä Chamonix on myös todella hieno paikka, sinne olisi kiva palata. Luulen, että olitte hyvään aikaan siinä mielessä road tripillänne liikkeellä, että majoitusta kuitenkin löytyi tuollaisistakin paikoista varsin helposti ja vaivattomasti. Normaalina kesänä asia todennäköisesti olisi ollut ihan toinen.
Upeita paikkoja meillä kyllä osui matkan varrelle! 🙂 Meillä oli todellakin täydellinen ajoitus matkan suhteen. Elo-syyskuun vaihteessa oli leppoisaa ajella, kun koronatilanne ei ollut missään erityisen paha. Toisaalta kuitenkaan matkailijoita ei ollut juuri missään, joten samaan aikaan sai nauttia edullisista hinnoista ja siitä, ettei missään ollut ruuhkaa.