Kolme vuotta sitten näihin aikoihin palasin kotiin Kambodžasta elämäni parhaalta joogaretriitiltä. Pääsin siellä käsiksi syvimpiin tuntoihini ja sydämeni flow’hun jonkin aikaa kestäneen hapuiluvaiheen jälkeen. Tunsin syvää onnellisuutta ja kiitollisuutta. Kaksi viikkoa vietin sydämellisessä ja voimauttavassa seurassa tehden joka päivä joogaa, meditaatiota ja erilaisia tietoisuusharjoituksia sekä seremonioita. Kirjoitin itselleni muistiin, että jos joskus hukkaan oman elämäni punaisen langan, palaisin sinne löytämään sen uudelleen.
Intian joogakoulut alkoivat kiehtoa minua
Palasin matkalta kotiin Espanjaan täysin uudistuneena. Jatkoin joogaa kotona päivittäin. Vaikka olin harrastanut joogaa jo vuosien ajan, tuolloin jokin aivan uusi innostus oli syttynyt sisälläni. Olin päässyt paljon syvemmälle. Olin niin innoissani joogasta, että intuitioni johdattamana aloin tutkia erilaisten joogakoulujen tarjontaa. Oli niin paljon mielenkiintoisia joogaopintoja ympäri maailmaa kauniissa paikoissa, mutta jokin veti minua joogan alkulähteille Intiaan, vaikka aiemmin Intia ei ollut kiinnostanut minua matkakohteena.
Pohjois-Intiassa sijaitseva maailman joogapääkaupunki Rishikesh tuntui kutsuvan minua erityisen paljon. Löysin sieltä joogakoulun, jonka kohdalla tiesin, että lopetan etsimisen. Intuitiiviset valinnat tunnen usein oikeiksi koko kehossani ja sielussani, joten miksi olisin enää vertaillut kouluja. Löytämäni koulu tuntui juuri minulle oikealta.
Ilmoittauduin syksyllä alkavaan joogaopettajakoulutukseen Rishikeshissä. Aloin jo haaveilla ja suunnitella, miten syksyllä asuisin Intiassa maagisen kauniissa Rishikeshissä, jonka läpi virtaa Himalajan vuoristosta alas laskeva pyhä Ganges-joki temppeleiden keskellä. Aloin valmistautua vähän erilaiseen, askeettisempaan elämään ja uuteen kokemukseen.
Hyvästit joogaopinnoille
Kun olin ilmoittautunut kouluun, kerroin siitä jo innoissani läheisilleni ja joillekin ystäville. Olin innoissani tulevasta elämänmuutoksesta ja se tuntui oikealle. Sitten tuli korona, joka muutti kaikkien elämää jollain tavalla. Espanjassa alkoi tiukka lockdown, joka jatkui kaksi kuukautta. Tuona aikana koko elämäni meni ihan uusiksi. Kaikki työt, mitä silloin tein yrittäjänä, loppuivat yksi toisensa jälkeen.
Intia suljettiin matkailijoilta kokonaan, joten sain heittää hyvästit syksyn joogaopinnoille. Kevät meni neljän seinän sisällä joogaten, lenkkeillen omalla terassilla ja tehden kämppisten kanssa höpsöjä videoita someen.
En yhtään tiennyt, mitä tekisin seuraavaksi. Kesä meni perinteisesti Lapuanjoen Rantakeitaalla, jonne suunnittelimme isäni kanssa joogatilan rakentamista tulevina vuosina. Rakkauden majakan rakentaminen oli tosin silloin vielä isällä kesken ja pari muuta projektia, joten joogatilan aloitus olisi mahdollista vasta myöhemmin. Mietimme kuitenkin, missä joogatilalle olisi sopiva paikka ja millainen se voisi olla.
Joogaopinnot vaihtuivat rakkauteen
Syksyllä matkailukauden loputtua päätin palata Espanjaan, kun musiikki- ja teatteripiireistä tuttu Päivi Mäkinen pyysi minua mukaansa kaasuautolla Euroopan läpi. Autoin häntä somejutuissa ja meillä oli hauska matka, mutta Espanjassa oleminen ei tuntunut enää niin omalta kuin ennen. Tuntui, kuin jotain olisi puuttunut elämästäni tai kuin en olisi elänyt ihan itseni näköistä elämää. En oikein edes tiennyt, mitä olisin halunnut. Minulla oli ihan hyvä olla ja kävin joogatunneillakin vähintään kerran päivässä.
Loppuvuodesta koko elämäni otti yhtäkkiä täysin uuden suunnan, kun kohtasin Samin Espanjassa. Kirjoitin blogiin meidän rakkaustarinan ja vielä muutaman muun postauksen sen jälkeen, mutta jossain vaiheessa innostukseni blogin pitämiseen hiipui ja halusin keskittyä rakkauteen. Yhteistä rakkauden matkaa on kuljettu nyt jo yli kaksi vuotta, ja se on ollut huikea. Myöhemmin olen oivaltanut myös sen, että jos olisin syksyllä 2020 päässyt lähtemään Intiaan opiskelemaan joogaa, en olisi kohdannut Samia.
Jooga avaa uusia polkuja – Rishikesh kutsuu
Välillä elämässä on kausia, kun haluaa olla omissa oloissaan. Suomessa kokonaan vietetty vuosi oli sellaista aikaa, samoin viime kuukaudet Espanjassa. Viime vuodet ovatkin olleet sisäisen kasvun aikaa. Nyt on kuitenkin tullut taas aika kirjoittaa ja jakaa omia ajatuksia sekä oivalluksia mahdollisesti muidenkin iloksi. Tärkeintä on kuitenkin lopulta se, että kirjoittamisen avulla on niin hyvä prosessoida ajatuksia.
Aivan uuden vuoden kynnyksellä, vuoden 2022 viimeisenä päivänä ilmoittauduimme Samin kanssa yhdessä joogaopettajakoulutukseen Intian Rishikeshiin, jonne lähdemme myöhemmin tänä vuonna syventämään joogan polkuamme, joka on taas auennut eteemme aivan uudella tavalla. Paljon muutakin uutta on tapahtunut ja tulossa, mutta jatkan näistä aiheista tulevissa postauksissa.
~Sonja
PS. Jos haluat seurata elämääni ihan reaaliajassa, kannattaa ottaa tilini @sonjaevita_shiningjourney Instassa seurantaan.
Itse en oikein ole joogasta innostunut, mutta tiedän, että Marika pitää siitä valtavasti ja harrastaa sitä säännöllisesti. Hän olisi varmasti tavattoman innoissaan jonkinlaisesta joogaretriitistä, joten pitääkin pitää mielessä, josko joskus tulisi mahdollisuus toteuttaa sellainen.
Kiva kuulla, että Marika on innostunut joogasta. En itsekään ole aina ollut joogasta niin innostunut kuin nykyään olen. Jotenkin se koko maailma on avartunut itselleni niin paljon syvemmin nykyään, että kiinnostus on aivan eri tasolla. Suosittelen kyllä joogaretriitille osallistumista ehdottomasti, jokaiselle löytyy varmasti omiin tarpeisiin sopiva retriitti. 🙂
Niin ihana kirjoitus Sonja. Jaan tosi monet tuntosi, paitsi mulla vielä oma polku vähän hukassa (kuten tiedät). Mutta luotan, että se vielä löytyy.
Haleja teille kummallekin upealle. ❤️
Toivottavasti nähdään taas Espanjassa pian!
Kiitos Jenni! ❤️ Olen aivan vakuuttunut, että sinunkin polkusi vielä selkeytyy. Olen kyllä itsekin kulkenut välillä aikamoisilla harhapoluilla, varmaan niitä on kaikilla. Haleja sinullekin ja toivottavasti nähdään taas pian! ❤️