Kaasuautoilu Suomesta Espanjaan sai hyvän ja onnistuneen startin, kun jo ensimmäisenä päivänä pääsimme Latviaan ilman suurempia ongelmia. Latvian pääkaupungista Riiasta oli mukava aamulla herätä ja lähteä tutustumaan tunnelmalliseen kaupunkiin. Päivi jäi hotellille tekemään töitä, ja minä lähdin tutustumaan yksin vanhaankaupunkiin. Oli mukava ottaa hieman omaa aikaa ja haahuilla keskustan hiljaisilla kujilla ilman tarkempaa päämäärää, ennen kuin suuntasimme taas tien päälle. Riika on hieno kaupunki, jossa on paljon tutustumisen arvoisia kohteita.
Jugend-arkkitehtuuria ja uniikkeja kortteleita
Riika on mielestäni tunnelmallinen ja tutustumisen arvoinen kaupunki, jossa voisi viettää useitakin päiviä. Olen käynyt siellä kerran aiemminkin, mutta siitä on jo yli 15 vuotta aikaa. Riian historiallinen keskusta on yksi Unescon maailmanperintökohteista ja tunnettu erityisesti jugend-arkkitehtuuristaan. Riian tunnetuimpia nähtävyyksiä on historialliseen keskustaan kuuluva Riian vanhakaupunki, jossa on paljon historiallisia ja uniikkeja kortteleita sekä korkeita kirkkoja, kuten Riian tuomiokirkko, Pyhän Pietarin kirkko, Pyhän Jaakobin katedraali ja ortodoksinen Kristuksen syntymän katedraali. Vanhankaupungin läheisyydessä sijaitsee lukuisia jugendtyylisiä rakennuksia.
Riika on tunnelmallinen kaupunki
Lyhyessä ajassakin ehtii nähdä paljon ja fiilistellä kaupungin tunnelmaa. Roadtripin varrella Riika on loistava yöpymis- tai pysähdyskohde. Vaikka aamupäivä oli hieman sateinen, ilma oli kuitenkin lämmin ja nautin täysin siemauksin kävelyretkestäni Riian tunnelmallisilla kujilla raikkaassa ilmassa. Erityisesti pidin kaupungin kauniista ja hyvin hoidetuista puistoalueista, joita koristivat sillat, suihkulähteet, virtaavat purot, mutkittelevat kävelypolut, pensaat ja puutarhat sekä värikäs kukkaloisto. Ihmisiä kaupungilla tai nähtävyyksiä katsomassa ei juuri ollut, joten aika yksinään sain haahuilla ihailemassa kaupungin tarjontaa. Olisipa aikaa vain ollut enemmän elämyksille. Olen vähän sellainen utelias luonne, että vielä haluaisin kurkistaa seuraavan ja taas seuraavan nurkan taakse, mitä sieltä löytyy.
Ensimmäistä kertaa kaasutankille
Puolenpäivän aikaan suuntasimme takaisin tien päälle juuri sopivaan aikaan, kun pieni tihkusade muuttui ankaraksi kaatosateeksi. Oli tullut aika etsiä matkan ensimmäinen kaasutankki. Kaasuautoilu eroaa normiautoilusta esimerkiksi tankkaamisen osalta, sillä aivan jokaisella huoltoasemalla ei voi kaasuautoa tankata. Euroopassa kaasuautolla matkustavan kannattaa aivan ensimmäisenä tutustua NGVA:n karttaan, josta löytyvät kaikki CNG:tä polttoaineena käyttävien kaasuautojen tankkauspisteet Euroopan maissa. Esimerkiksi Suomessa tankkauspisteitä on tällä hetkellä 47, Virossa 18, Latviassa kolme ja Liettuassa kuusi. Ajettava reitti täytyy siis aina suunnitella niin, että kaasuauto on mahdollista tankata. Kun tietyn maan klikkaa kartalta auki, pääsee näkemään tankkien tarkat sijainnit.
Latviassa kaksi kaasutankeista sijaitsee Riian alueella ja yksi idempänä Jēkabpilsin alueella. Me valitsimme tankiksi toisen Riian alueelta, joka oli VIRŠI CNG Station Lubānas ielalla. Se oli lähempänä sitä suuntaa, jonne olimme menossa. Kun kartalta klikkaa ensin maan auki, näkee CNG-tankit kartalla. Sen jälkeen tankkeja klikkaamalla näkee niiden tarkemmat sijainnit GPS-koordinaatteineen ja maksuvälineet, joita kyseisellä huoltoasemalla voi käyttää. Ensimmäinen tankkauksemme Suomen rajojen ulkopuolella sujui hyvin ja saimme tankin täyteen maakaasua 13,11 eurolla. Biokaasua ei ollut Baltian maissa edes saatavilla, joten tankkasimme luonnollisesti maakaasua.
Liettuan teillä meno oli astetta hullumpaa
Rajanylitys Liettuaan sujui ajamalla eikä pysähtyä tarvinnut, saati että kukaan olisi mitään kysellyt. Ajotyyli oli Liettuassa samanlainen kuin Latviassakin eli hulluja ohituksia villin lännen tyyliin, muiden kiilaamista pientareelle ja vierekkäin ohittavia rekkoja. Ehkä meno oli jopa astetta hullumpaa kuin Latviassa. Nopeusrajoituksista ei ollut taas tietoakaan, sillä kyltit eivät niitä kertoneet. Navigaattorin näyttö ilmoitti, että Liettuan yleiset sallitut nopeudet eri teillä ovat 50, 90, 110 ja 130. Niitä koitimme parhaamme mukaan noudattaa.
Peltomaisemia, laukkamaastoja ja jaloittelua
Silmä lepäsi kauniissa peltomaisemissa vihreillä pelloilla ja hevosihmisenä kivannäköisiä laukkamaastoja bongaten. Pysähdyimme jaloittelemaan jonkin liettualaisen hevostallin pihaan. Talli näytti upealta ja ulos oli pykätty esterata. Hevoset aitauksissa ottivat rennosti. Vieressä oli ränsistyneitä rakennuksia. Viereisessä kartanossa vietettiin ilmeisesti häitä. Ilma oli aurinkoisen lämmin, kun kävelin ensimmäistä kertaa elämässäni Liettuan maaperällä. Lammen rannassa oli mukava hengähtää.
Yhdeksäs linnake veti hiljaiseksi
Kun Kaunas lähestyi, päätimme skipata liettualaisen suurkaupungin. Aamupäivä oli jo kulunut Riiassa, joten aloin katsella, josko reitin varrelle osuisi jokin pienempi nähtävyys tai jaloittelupaikka. Kaunasin kupeesta löytyi Yhdeksäs linnake (Ninth Fort), joka oli aikanaan osa Kaunasin puolustuslinnoitusta. Sitä käytettiin natsimiehityksen aikaan toisessa maailmansodassa Liettuan suuren juutalaisvähemmistön hävittämiseen. Neuvostoliiton miehityksen aikaan linnaketta käytettiin vankilana ja kidutuspaikkana. Nykyään Yhdeksäs linnake on näistä kärsimyksistä kertova museo.
En käynyt museossa enkä muutenkaan sisällä näissä kaameasta historiasta muistuttavissa ankeissa paikoissa, mutta tein parkkipaikalta pitkän lenkin monumentille, joka toimii muistomerkkinä. Valtavat, eri ilmansuuntiin sojottavat betonirakennelmat olivat kuin toisesta maailmasta. Tuntui, kuin olisin kävellyt jonkin avaruuskylän keskellä toisella planeetalla tai tieteiselokuvan lavasteissa Hollywoodin studioilla. Ilma oli hieman sateinen ja kostea, ukkonen jyrisi lähistöllä. Taivas enteili myrskyä. Monumentin päälle tuulelta suojaan oli kiivennyt paikallinen teinipariskunta betonirakennelmien väliin piiloon muiden katseilta. Toisaalta ei niitä katseita juuri ollut, koska lisäkseni muistomerkillä oli vain muutama ihminen, jotka hekin hukkuivat monumentin massiiviseen varjoon.
Eiffelin tornin juurella Liettuassa
Kaunasin kohdilla buukkasimme majoituksen puhelimitse Rezidencija Grįžulo -nimisestä majatalosta Marijampolėn läheltä hieman ennen Puolan rajaa. Majoitus maksoi kahdelta hengeltä aamupaloineen ja kahden koiran kera yhteensä 48 euroa. Hotelli oli todella siisti ja sieltä sai myös illallista. Innostuimme myös tilaamaan pullollisen skumppaa ja vähän juhlistamaan hyvin sujunutta matkaa.
Hotellin piha-alue oli viihtyisä lampineen ja puutarha-alueineen. Hauskinta oli, että hotellin pihassa oli jopa Eiffelin torni. Kun ajoimme pihaan, naurusta ei meinannut tulla loppua. Päivi on kuitenkin asunut ja opiskellut Pariisissa teatteria sekä tulkitsee edelleen ranskalaisen katulaulajattaren Edith Piafin lauluja konserteissaan. Oli lähellä, ettemme menneet Eiffelin tornin juurelle vetämään serenadia. Minä olisin soittanut kitaraa ja Päivi laulanut. Olisi siinä ollut paikallisilla ihmettelemistä.
Toisena ajopäivänä Latvian Riikasta Liettuan Marijampolėen meille kertyi yhteensä noin 315 kilometriä ajoa. Se oli ihan sopiva määrä ottaen huomioon, paljonko matkalla ehti jotain nähdäkin. Oli upeaa tutustua matkalle osuviin kohteisiin. Seuraavassa blogipostauksessa kerron, miten matka sujui eteenpäin Liettuasta Puolan Varsovaan.
~Sonja
Lue myös:
Kaasuautolla Suomesta Espanjaan, osa 1: Helsinki – Viro – Latvia
Kaasuautolla Suomesta Espanjaan, osa 3: Maissipeltojen, rekkaletkojen ja tietöiden Puola
Kaasuautolla Suomesta Espanjaan, osa 4: Tsekki on kaasuautoilijan unelma
Kaasuautolla Suomesta Espanjaan, osa 5: Itävalta lumosi kauneudellaan
Hei, kyllä oli taas hyvää sanankäyttöä. Mukava kuulla, miten matka sujuu.
Itse olen käynyt Kaunasissa kouluttamassa yrityksemme työntekijöitä useampi vuosi sitten. Kävi ilmi, että jonkun isovanhemmat oli karkotettu omasta kodistaan, omaisuus ja kiinteistöt oli takavarikoitu silloisen Venäjän toimesta. Miehet lähetettiin Siperiaan, vain lapset äitineen oli jätetty rauhaan. Tämä henkilö vieläkin muistaa monien vuosien jälkeen sen, miltä se tuntui, vaikka oli silloin vielä pikkulapsi. He jäivät aivan tyhjän päälle, mutta mitään ei voinut tehdä.
Aika on nyt toinen, mutta on ehkä hyvä palata joskus menneeseen…
Kaikenlaista hullua ja surullista historiaan kyllä mahtuu. Onhan se hyvä aina tietää vähän sitäkin puolta, millaista ennen on ollut ja mitä kaikkea koettu. Onneksi ajat ovat nyt toiset, vaikka jokaisessa ajassa onkin omat haasteensa.
Riika näyttää todella kauniilta. Voisi olla harkinnanarvoinen kohde vaikka ensi keväälle ja miksei sitten yhdistäisi sitä vaikka Liettuaan, löytyyhän sieltäkin kiinnostavia kohteita. Saapa nähdä, että miten tämä pandemia etenee ja missä määrin matkustaminen on keväällä mahdollista.
Voin kyllä suositella kaupunkia kahden visiitin perusteella. Liettua on myös matkan arvoinen. Toivotaan, että keväällä onnistuu jo matkailu isommassa mittakaavassa kuin se nyt on mahdollista.