Aurinko alkaa hiljalleen laskea, kun saavun reissutoverini kanssa lähes autiolle leirintäalueelle Joshua Treen kansallispuistoon. On menty vasta juuri ja juuri syyskuun puolivälin yli, jolloin ei ole suosituin aika vierailla eteläisen Kalifornian paahtavassa erämaassa. Päivät ovat tukalan kuumia, mutta yöt täynnä erämaan taikaa. Villin lännen vapaus valtaa mieleni ja sieluni. Olen todella onnellinen. Elän täysillä hetkessä. Olen päässyt kiinni juuri siihen, mistä elämässä on pohjimmiltaan kyse. En kaipaa yhtään mitään, en kaipaa minnekään muualle. Kaikki on hyvin juuri nyt, tässä hetkessä. Keskellä alkeellista erämaata auringon viimeiset säteet osuvat hiuksiini. Sieluni laulaa onnesta. Miten olenkaan aina onnellisimmillani, kunhan ympärilläni on vapautta ja …
