On ihmeellistä, miten elämäntilanne voi muuttua yhtäkkiä niin nopeasti. Olen jo pitkään ajatellut, että haluan olla mahdollisimman itsenäinen ja vapaa tekemään omat valintani. Suhteissakin olen kokenut, että haluan säilyttää tietyn etäisyyden ja oman maailmani, jonne en joko halua tai pysty ottamaan toista kokonaisvaltaisesti mukaan. Jaakon jälkeen en ole pystynyt heittäytymään yhteenkään suhteeseen täysillä. Alitajuisesti olen pyrkinyt etsimään jollain tavalla mahdottomia rakkauksia, jotka eivät voi käytännössä pidemmän päälle toimia ja joista on helppo paeta tavalla tai toisella, kun pakoreaktio iskee. Olen ajatellut, etten ehkä enää koskaan halua elää niin, että heittäytyisin täysillä parisuhteeseen. En ole halunnut enää satuttaa itseäni paljastamalla toiselle …
