On syyskuinen aamuyö keskellä Arizonan erämaata, kun herään lähistöllä majailevan kojoottilauman kimakkaan ulvontaan. Olen kääriytynyt makuupussiin maasturin takatilaan ja pitäisi mennä vessaan. Oikeastaan tarkemmin sanottuna pusikkoon, sillä vessaa ei ole. Nyt ollaan todellisella seikkailulla mukavuusrajojen äärilaidoilla. Kojoottien ulvonta saa minut pysymään autossa ja jatkamaan unia. Enköhän jaksa odottaa siihen saakka, kunnes aurinko nousee. Olemme viettäneet edellisen illan Prescottissa intiaanifestareilla. Valvon hetken mietteissäni. Tuntuu epätodelliselta, että olen keskellä erämaata seikkailulla kalifornialaisen ystäväni kanssa. Toisaalta kaikki on niin todellista. Tunnen olevani syvästi elossa. Kaikki tuttu ja turvallinen on taas jäänyt taakse. Elämässäni on jälleen seikkailukausi. Herään aamulla siihen, kun auringon ensimmäiset säteet …
