Trans-Siperian junamatka on jäänyt muistoihini elämyksenä, joka oli täynnä seikkailua, jännitystä, kohtaamisia, iloa ja naurua, mutta myös ihmetystä, hämmästystä, vapautta, vankeutta, itkua ja ketutusta sekä taianomaisia hetkiä. Ihmiselämän tunteiden kirjoa laidasta laitaan. Kokonaisuutena tuo seikkailu on jäänyt mieleeni positiivisena, vaikka reissussa tuli käytyä myös elämän kovaa koulua oppirahoja maksellen. Siperia todellakin opetti. Koska Trans-Siperian junamatkalle lähdöstä on nyt tasan kymmenen vuotta, haluaisin jakaa tuon ikimuistoisen seikkailun myös nykyisen blogini seuraajien kanssa. Muistin virkistämiseksi käytän pohjana muistiinpanojani vuosien takaa. Kohti Moskovaa Oli elokuun loppu vuonna 2008. Lähtö pitkälle matkalle alkoi Helsingistä, jossa hyppäsimme junaan poikaystäväni Jaakon kanssa. Edessä oli yli vuoden …