Katson kaukaisuuteen ja tuijotan lumoutuneena auringonsiltaa, jota vasten ilmassa leijailee pakkasen kimallusta. Kuin pieniä pakkashileitä, jotka väreillen hohtavat auringonvalossa. Jalkojeni alla narskuu pakkaslumi. Se on puhdasta, hohtavaa ja valkoista. Tunnen olevani kuin Narnian arktisessa taikamaailmassa. Sininen taivas näyttää kauniilta hohtavaa hankea vasten. Ympärilläni on vain syvää rauhaa ja huokauksetonta hiljaisuutta. Maailma tuntuu pysähtyneen. Olenko yksin tässä voimauttavassa valomaailmassa? En ole pitänyt talvesta vuosikausiin. Kylmyys, pimeys, loska, räntä, jää, liukkaus ja kaamos eivät ole houkutelleet. Olen halunnut vain lintujen lailla lämpimään talvehtimaan, jotta voisin välttyä talvirenkaiden vaihdolta, toppahousujen ja kintaiden käytöltä, tuulilasin krapaamiselta, pimeyteen heräämiseltä, auton säätämiseltä lämmittäjään, liukastelulta peilijäisillä teillä …
