Onko bloggaaminen turhaa?

Onko matkabloggaaminen turhaa?

Yleensä minulla on hyviä päiviä, mutta joskus niitä huonompia. Pari edellistä päivääni menivät jälkimmäiseen kategoriaan, kun vaivuin yhtäkkiä johonkin outoon, alavireiseen tilaan. Johan tässä on liideltykin muutama kuukausi ilon ja onnen energioissa. Jokin flunssa on nyt yrittänyt tulla päälle, muttei se täysin iske. Mieleeni iski kuitenkin matalapaine ja uupumus, joten linnoittauduin kotiin. En halunnut tartuttaa alavirettäni ainakaan muihin ihmisiin. Periaatteessa kaikki oli ihan hyvin, mutta mieleni vain valtasi alavire. Mikään ei huvittanut. Aina ei pidä yrittää väkisin, joten mietin, että kieriskellään nyt sitten kunnolla hetkinen tässä alavireessä ja matalapaineessa.

Tyyneys on ytimeni, mutta välillä tunteet kuohuttavat
Tyyneys on ytimeni, mutta välillä tunteet kuohuttavat

Joka paikasta on jo kirjoitettu

Minusta alkoi myös tuntua, että koko blogini on ihan turha. Olin syvissä keloissa miettien, että kaikki ovat käyneet jo maailman joka kolkassa. Kaikki ovat jo kokeneet ja nähneet kaiken. Melkein jokaisesta paikasta on joku matkabloggaaja jo kirjoittanut. Melkein jokaisesta paikasta on otettu tuhansia kuvia ja kuvattu videoita. Maailmassa on miljoona muutakin blogia kuin minun omani. Blogitekstien tulva hukuttaa ja uuvuttaa. Facebookin reissuryhmissä on linkkejä mitä mielenkiintoisimpiin blogeihin. Niitä tulee lisää kuin sieniä sateella. Kun bloggasin matkoistani Aasiassa ja Oseaniassa lähes kymmenen vuotta sitten, matkablogeja ei ollut vielä kovin paljon. Silloin blogille löytyi lukijakunta nopeasti. Blogini oli luettu, mutta olivathan matkakohteenikin jokseenkin erikoisia. Milloin minut oli laitettu lukkojen taa Siperian junasta, milloin lämmitin jakinpaskalla kamiinaa Mongoliassa, milloin olin tsunamievakossa Ouvealla.

Haluaisin itsekin seurata enemmän muiden matkablogeja, mutta niitä on niin valtavat määrät. Toiset ovat harrastuspohjaisia, toiset taas hyvinkin kaupallisia. Turhaudun välillä loputtomassa blogiviidakossa, kun yritän etsiä mieluisia blogeja seurattaviksi. Runsaudenpula on todellinen. Vastaan tulee myös oma rajallisuus, sillä haluista huolimatta aikaa ei ole jokaista mielenkiintoista matkablogia seurata. Jos jokaisen blogin ottaa seurantaan, ei ehdi itse kirjoittaa. Toisaalta helposti alkaa myös verrata itseään muihin, mikä ei ole hyvä asia.

Deletellä bittiavaruuteen?

Kun kylvin alavireisyydessäni, minulla kävi mielessä kysymys, onko bloggaaminen aivan turhaa? Meinasin painaa delete-nappia ja lähettää koko blogini bittiavaruuteen. Muutenkin se vaatii niin paljon työtä ja kaiken uuden teknisen nippelitiedon opettelua, puhumattakaan kuinka paljon videoiden teko vie aikaa. Jo muutaman minuutin fiilistelyvideon tekeminen voi viedä tuntikausia, eikä ihmisillä ole kuitenkaan niitä aikaa katsoa. Koko oma olo tuntui niin turhalta. Pohdin, mitä hyötyä minusta on muille ihmisille ja mikä on tarkoitukseni tällä pallolla. Tuntui, ettei mitään eikä mikään. Fyysinen alavire, univaje ja kiire olivat tehneet tehtävänsä ja vaikuttaneet mieleeni.

Kotona voi aina meditoida, jos mieli on alavireinen
Kotona voi aina meditoida, jos mieli on alavireinen

Maailmassa ei ole toista minää

Eilen illalla oloni kuitenkin kääntyi taas ilon puolelle ja ryhdyin tuumasta toimeen. Jo pitkän aikaa minun on pitänyt työstää blogisivustoani, mutta arjen kiireissä homma on jäänyt liian vähälle huomiolle. Lisäsin sivuille vähän uusia elementtejä, linkkejä ja tekstejä, muun muassa oman esittelyni. Ei vain meinaa aina aika riittää kaikkeen, kun on niin monessa mukana. Mieltäni lämmittivät ne positiiviset kommentit ja kiitokset, joita olen saanut ihmisiltä, jotka eivät esimerkiksi itse pysty reissaamaan ja ovat päässeet kokemaan kauniita hetkiä kanssani kirjoitusteni tai videoideni välityksellä. Ajattelin myös, ettei maailmassa ole ketään toista minää tai ketään, joka voisi jakaa juuri minun tarinani maailmalta. Muistin intuition vahvan ohjauksen, joka vei minut matkalle Kaliforniaan ja johdatteli myös perustamaan tämän blogin. Ajattelin myös, että vaikka välillä blogimaailma kärsii runsaudenpulasta, yksikään kirjoittaja ei ole liikaa. Kaikki ovat erilaisia, jokaiselle löytyy oma lukijakuntansa. Täytyy itsekin kuunnella vielä tarkemmin intuitiotaan, jotta löydän juuri oikeat blogit luettaviksi ja seurattaviksi.

Sonja Evita Riihikangas, Shining Journey -matkablogi

Valoisia päiviä kohti

Kun välillä elämässä on huonompia ja alavireisempiä päiviä, niiden jälkeen hyvät päivät maistuvat erityisen makoisilta. Olen jo melko hyvä pitämään mieleni positiivisena ja tilaamaan elämääni hyviä asioita, mutta välillä epäonnistun ja vaivun syviin keloihin. Koen, että silloin on parempi linnoittautua omiin oloihinsa ja purkaa ajatuksiaan vaikka meditaation ja kirjoittamisen kautta. En ainakaan missään tapauksessa halua levittää huonoa fiilistä muihin ihmisiin lähtemällä väkijoukkoon. Haluan mieluummin levittää ympärilleni iloa ja valoa. Tätä kirjoittaessani minulla on jo paljon parempi fiilis kaikesta. Jostain syystä kuitenkin koin, että haluan jakaa nämä tuntemukseni blogissani. Mitä blogiini tulee, en koe sitä enää turhaksi. Sen sijaan blogin pitäminen tuottaa minulle paljon iloa. Samalla tarinani, kokemukseni ja ajatukseni jäävät itselleni muistoksi tulevaisuutta varten. On myös ilo inspiroida muita ihmisiä kirjoittamalla.

~Sonja

Did you like the blog post? Please share it on social media! 🙂

Saattaisit pitää myös näistä postauksista:

4 thoughts on “Onko matkabloggaaminen turhaa?”

  1. Moi! Löysin blogisi juuri Seikkailijattaret-sivuston kautta, jossa olit kertonut, miten itse olit lähtenyt intuition johdattamana maailmalle. Olin heti vau vähän siistiä 🙂 Nyt, kun tulin tänne sivuillesi ja luin muutaman päivityksesi tuli heti tunne, että haluan jäädä seuraamaan tätä blogia. Tämä oli juuri se mitä olen etsinytkin 🙂 Itse olen 31-wee ja voisin pitää että matkustamisen alkutaipaleella. Välillä itte miettinyt kanssa, miksi alkaisin mitään blogaa. Kun muut ovat jo sen tehneet. Mutta lopulta kuitenkin mä kirjoitan sitä omaa tarinaani ja kokemuksia, mitkä olen itse saanut kokea. Muistoja itselle ja vinkkejä toisille. Täällä ainakin löytyy yksi innokas uusi seuraaja:) tsemppiä kirjoittamiseen 🙂

    1. Ihana kuulla positiivinen palautteesi ja mahtavaa, että löysit blogini. Lämpimästi tervetuloa seuraamaan kirjoituksiani ja videoitani, vaikka alkutaipaleella tässä vasta ollaan. Kiitokset tsempeistä! 🙂 Asia on juuri, kuten sanoit. Blogitekstit jäävät itselle muistoksi ja kirjoittamisen kautta on mukava käsitellä asioita. Siinä sivussa ystävät ja läheiset voivat seurata kuulumisiani blogini kautta. Uudetkin ihmiset voivat saada inspiraatiota, ideoita tai innostusta. Linkkaa ihmeessä oma blogisi, jos sellaisen aloitat. 🙂

  2. Hei, blogisi on innostava, kiinnostava ja erittäin inspiroiva! Mitä sinulla yksin reissailijana on pakattuna reissureppuun mukaan? Mitä ilman et lähtisi reissuun? Ensimmäistä kertaa yksin reissuun lähtöä suunnitteleva kirjoittelee täällä.

    1. Heippa Meri ja ihanaa, kun jätit tänne kommentin! 🙂 Mukava kuulla, että blogini inspiroi sinua. Silloinhan sitä kannattaa kirjoittaa. Tunnustan olevani viime hetken pakkaaja, kun lähden reissuun. Vaikka olen reissannut paljon, välillä edelleen lähden kuin soitellen sotaan. 😀 Yleensä silti aina kaikki tarvittava on mukana. En lähtisi reissuun ilman kameraa, sillä otan aina paljon kuvia ja videota. Minulla on alaston olo, ellei mukana ole jotakin välinettä, jolla voin dokumentoida ympäristöäni. Vaatteita pyrin pakkaamaan niin, ettei niitä ole liikaa. Suosin monikäyttöisiä vaatteita, joita voi yhdistellä eri tavoin toistensa kanssa. Läppäri kulkee myös reissuilla mukana, mutta aina ei ole nettiä tai edes sähköä. Silloin on kiva, jos on muistikirja mukana. Luontokohteissa vaellellessa täytyy olla myös hyvät kengät. Rakastan musiikin kuuntelua, joten pakkaan yleensä mukaan myös kuulokkeet ja minikokoisen Bluetooth-kajarin. Siinä muutamia pakattavia. Tsemppiä sinulle reissun suunnitteluun sekä huikeita hetkiä tulevalle matkallesi! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *