Seikkailijattaret Ranskassa kiipeilemässä

Seikkailijattaret kohtasivat Ranskassa

Seikkailijattaret, Lounais-Ranskan idyllinen maaseutu ja siellä kohtaamispaikkana tunnelmallinen The Happy Hamlet. Tästä kombosta syntyi jotain niin ihanaa ja kaunista, etteivät sanat riitä niitä tunnelmia kuvaamaan. Haluan kuitenkin jakaa tämänkin tarinan. Kaikki sai alkunsa jo joululomalla, kun reissunaisten Seikkailijattaret-ryhmässä viriteltiin miittiä. Ihana ja avosydäminen Suska Karjalainen laittoi kaiken alulle, kun hän lupasi avata Lounais-Ranskan maaseudulla sijaitsevan kotinsa ovet meille seikkailijattarille. Mukaan pääsisi kymmenkunta seikkailijasielua. Sen kummempia miettimättä ilmoittauduin mukaan ja varasin lennot, sillä minulla oli heti hyvä fiilis ja intuitio miitistä. Sellainen olo, että minun pitäisi olla siellä mukana. En tuntenut ilmoittautuneista ketään, eikä kukaan muukaan.

Seikkailijattaret Ranskassa, Sonja

Kesän kynnyksellä koitti viimein se päivä, kun me kaikki kohtasimme. Minä tulin Espanjasta, muut Suomesta. Tapasimme Toulousen lentokentällä, jossa Suska yhdessä rakkaansa kanssa otti meidät lämpimästi vastaan. Kun kaartelimme Ranskan maaseudun kiemuraisia pikkuteitä läpi vihreiden niittyjen ja viinitilojen, en vielä tiennyt, miten kauniiseen paikkaan olimme menossa. Sydämessäni oli kuitenkin hyvä tunne. Perillä ei voinut kuin haukkoa henkeä, sillä The Happy Hamlet oli täydellinen piilopaikka keskellä maaseutua. Suurella sydämellä kunnostettu vanha maatila, johon oli puhallettu uudelleen elämän liekki. Sielukas, taianomainen, rauhoittava ja tunnelmallinen paikka.

Seikkailijattaret Ranskassa illallisella

Seikkailijattaret eli sielunsiskot koolla

Heti ensimmäisenä iltana, kun kokoonnuimme seikkailijattarien kanssa yhteisen illallispöydän ja viinilasien ääreen, olo tuntui kotoisalta. Minulla ei ole koskaan ollut isossa porukassa samanlaista fiilistä kuin näiden ihanien naisten kanssa. Oli niin helppo olla oma itsensä ja tulla hyväksytyksi sellaisena kuin on. Seikkailijattarista ja Suskasta tuli heti kuin toinen perhe. Juttelimme yhdessä tuntikausia ja kerroimme kaikki itsestämme jotain. Oli jännä huomata, kuinka paljon moni avautui itsestään ja elämästään. Vastahan olimme kohdanneet. Meillä kaikilla oli niin paljon yhteistä, että toisia ja heidän elämänvalintojaan oli helppo ymmärtää.

Happy Hamlet, Suska Karjalainen

Puhuimme samaa kieltä. Kymmenen reissunaista, joilla maa polttaa yhtenään jalkojen alla ja seikkailut kutsuvat milloin minnekin. Ja tietenkin ihana Suska, joka on reissanut paljon elämänsä aikana ja halusi nyt kutsua maailman kotiinsa meidän seikkailijattarien välityksellä, kun ei itse ehdi nyt reissaamaan. Meillä kaikilla oli yllättävän paljon yhteistä. Kaikilla oli monta ammattia, oli tehty sitä ja tätä elämän aikana. Pelastettu elefantteja Intiassa, toimittu tekoälyn ja robotiikan parissa, kiipeilty hurjia kallioita, melottu ja jääkiipeilty Grönlannissa, matkailtu ja tehty töitä eksoottisissa kohteissa, toimittu terapeuttina, tehty markkinointia ja mainontaa sekä vedetty joogastudiota. Seikkailijattarilla oli laaja kattaus tieto-taitoa elämän eri osa-alueilta. En voinut olla kuin kiitollinen näistä uusista ihmisistä, jotka olivat yhtäkkiä tulleet elämääni. Ja mikä onni, että olin nähnyt talvella Suskan päivityksen ja päättänyt lähteä mukaan miittiin.

Seikkailijattaret Ranskassa, Happy Hamlet

Mielenkiintoisia persoonia, kiinnostavia tarinoita

Kaikki ryhmästämme olivat niin mielenkiintoisia persoonia, että aika kului kuin siivillä pelkästään juttelemalla kiireettömästi. Nimenomaan kiireettömästi, sillä The Happy Hamletiin olimme tulleet kaikki rentoutumaan ja nauttimaan. Ei tarvinnut miettiä edes syömisiä ja juomisia, kun Suska oli hoitanut kauppaostokset koko porukalle jo etukäteen. The Happy Hamletin oleskelutiloissa oli keittiö, josta sai hakea ruokaa ja juomaa, kun nälkä yllätti. Eipä se kyllä yllättänyt koskaan, kun aamupalalle, lounaalle ja illalliselle sai kävellä valmiiseen pöytään herkkujen ääreen. Söimme aina ajan kanssa ranskalaiseen tyyliin ja nautimme paikallisista viineistä. Jaoimme tarinoita maailmalta ja reissuilta, itkimme ja nauroimme. Seikkailijattaret olivat kuin sielunsiskoja. Naisia, joilla on samanlainen elämänasenne ja tapa hahmottaa maailmaa. Kun istuimme yhdessä illallisen äärellä, tunnelma oli samankaltainen kuin Vain elämää -ohjelmassa, lauluja tosin emme laulaneet.

Seikkailijattaret Ranskassa lounaalla, Happy Hamlet

Nuotiopiirin tunnelmaa

Olen aina välillä puhunut ystävilleni, miten kaipaan elämääni sellaisia entisajan nuotiopiirejä, joiden äärellä istutaan kiireettömästi ja nautitaan toisten seurasta. Jaetaan tarinoita, soitetaan ja lauletaan, ehkä kerrotaan kummitusjuttuja. Niitäkin aloimme yksi ilta jakaa, nimittäin kummitusjuttuja ja hieman oudompia ihmisille sattuneita juttuja, mitä ei voi järjellä selittää. Ranskan maaseudun tähtitaivaan alla viiniä sielunsiskojen kanssa siemaillen oli ihana jakaa kaikenlaisia tarinoita. Osa avautui rankoistakin kokemuksista elämän varrella, vaikka olimme tunteneet vasta muutaman päivän. Koko ajan kuitenkin tuntui siltä kuin olisimme tunteneet jo vähintään puoli elämää.

Seikkailijattaret Ranskassa, Sonja

Nauru, elämänilo, vapaus, seikkailu, rauha, ystävyys ja rentoutuminen olivat meidän seikkailijattarien miitin avainsanoja. Joukossa ei ollut edes yhtään ärsyttävää tyyppiä, vaan hitsauduimme tosi hyvin yhteen, vaikka meitä oli yli kymmenen. Sydämessä oli koko kuuden päivän ajan ihana, keveä flow-tila. Tuntui, että unohdin reissussa kaikki arjen murheeni ja stressin aiheeni. Koko aika oli taianomaista iloa.

Seikkailijattaret Ranskassa miitissä

Naurua, adrenaliinia ja rentoa oleilua

Kiireettömän oleskelun, syömisen ja viinin siemailun lisäksi lenkkeilimme yhdessä maaseudun idyllissä, saunoimme luonnonhelmassa ja nautimme auringon lämmöstä uima-altaalla. Pulahdimme myös välillä luonnonaltaan raikkaaseen veteen. Nauroimme ihan vääränä, kun yritimme vuorotellen saada videolle viereisestä lammesta kuuluvan kovaäänisen sammakon kurnutusta. Kävimme maalaismarkkinoilla hakemassa piknik-tarvikkeet iltapäivän juusto- ja viinituokiota varten ja tutustuimme läheisiin pikkukyliin. Kävimme myös kalliokiipeilemässä ja viinitilakierroksella sekä kokeilimme akrojoogaa. Tosi moni itseni lisäksi oli kokeillut elämänsä aikana hulluja urheilulajeja, joista oli kiva jutella ja vertailla kokemuksia ilman kenenkään kauhisteluja. Tekemistä oli juuri sopivasti niin, että aikaa jäi myös oleilulle Happy Hamletissa. Siellä olisi kyllä viihtynyt, vaikka koko aikana ei olisi ollut mitään ohjelmaa.

Kelit olivat kohdallaan koko tapaamisemme ajan ja saimme nauttia auringon lämmöstä suurimman osan ajasta. Lähtöpäivänä taivas alkoi itkeä, kun eron hetki lähestyi. Oli tullut lähtöhalien aika. Mieli oli haikea, kun piti jättää taakse rakas piilopaikkamme ja ihanat sielunsiskot. Oli tullut aika lähteä taas eri teille seikkailemaan, mutta varmasti kohtaamme vielä. Olemme jo nyt viritelleet uutta miittiä Lapuanjoen Rantakeitaalle eli meidän paikkaamme Suomeen. Haastavaa on tietenkin saada kymmenkunta seikkailijasielua samaan aikaan samaan paikkaan, mutta eiköhän sekin ole mahdollista. Niin hauskaa meillä oli, että uusiksi on otettava ehdottomasti!

~Sonja

Did you like the blog post? Please share it on social media! 🙂

Saattaisit pitää myös näistä postauksista:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.