Shining Journey -matkablogi, muuttolinnun elämää, Salobrena

Muuttolinnun elämää ja haikeita hetkiä

Muuttolinnun elämä on antoisaa, mutta välillä niin haikeaa. Olen elämäni aikana sulkenut monen ihanan kodin oven viimeisen kerran. Lähtenyt kohti uutta, kun uudet seikkailut ovat kutsuneet. En ole lähtenyt siksi, että elämä olisi ollut jotenkin huonoa siellä, mistä olen muuttanut pois. On kuitenkin ollut aika mennä eteenpäin, kokea ja oppia taas jotakin uutta. Hetket juuri ennen lähtöä ovat yleensä kaikkein haikeimmat. Silloin yhtäkkiä tuntuu, että elämä on täydellistä eikä haluaisi lähteä mihinkään. Tuntuu, että miksi nyt taas menen.

Kerroin pari päivää sitten blogini Facebook-sivulla muuttopuuhistani ja siitä, miten Espanjan ihana kotini jää pian taakse suunnatessani Suomeen. Aloin saamaan viestejä, että muutanko nyt lopullisesti Suomeen, enkö palaakaan enää Espanjaan vai mitä oikein suunnittelen. Minulta ei kannata kysyä, aionko palata, mennä, olla tai tehdä jotain lopullisesti. Ei kukaan voi tietää, mitä tekee lopullisesti. Eivät edes ne, jotka yrittävät suunnitella elämäänsä pitkälle eteenpäin hamaan tulevaisuuteen. Elämäntilanteet muuttuvat. En voi edes tietää, elänkö enää huomenna. Sen kuitenkin tiedän, että jos kuolisin nyt, mikään ei jäisi kaduttamaan. Olen mennyt ja tehnyt sekä toteuttanut unelmia toisensa jälkeen. Parasta on siis elää hetkessä ja nauttia siitä. Meillä on vain tämä hetki.

Muuttolinnun elämää, Shining Journey -matkablogi

Koti on sydämessä

Minun kotini on sydämessäni, sielussani, maailman tuulissa ja universumin äärettömyydessä. Kotiudun helposti minne vain ja nautin siitä, että saan elää eri paikoissa, kokea maailmaa ja avata uusia ovia. Olen nauttinut elämästäni jokaisessa paikassa, jossa olen asunut. Vaikeaakin on ollut, kenelläpä ei murheita ja vaikeuksia koskaan olisi. Jokainen paikka ja elämänvaihe ihmisineen on ollut tärkeä. En ajattele niin, että jotenkin hylkäisin jonkin paikan, kun sieltä lähden. Tuo paikka on aina sydämessäni, ja pala sydäntäni on tuossa paikassa.

Kirjoitan tätä tekstiä Ranskassa Toulousen lentokentällä. Vieressäni on flyygeli, jota kuka tahansa voi käydä soittamassa. Musiikki vaihtelee kuin ihmisen mieliala. Äsken nuori mies soitteli iloisia sointuja, sen jälkeen nainen istahti soittamaan hyvin kaihoista ja surumielistä balladia. Olen menossa Seikkailijattaret-ryhmän tapaamiseen Lounais-Ranskan maaseudulle. En tunne sieltä vielä ketään, mutta meitä kokoontuu reilu kymmenkunta. Muut saapuvat Suomesta vasta iltapäivällä, joten minulla on aikaa levätä. Takana on vain kolme tuntia yöunta.

Muutto taas edessä

Olen asunut Fuengirolassa samassa, ihanassa asunnossa lokakuusta 2015 asti. Välillä olen ollut sieltä pätkiä pois, mutta koti on silti säilynyt ystävieni asuessa siellä minun ollessa Suomessa tai muilla mailla. Tällä kertaa en jatkanut vuokrasopimustani kesäksi, sillä lähden Suomeen eikä minulla ole tiedossa asukasta kotiini siksi ajaksi. Muuttaminen on ollut täynnä luopumista ja tavaroiden läpikäymistä. Olen käynyt parin viime viikon aikana läpi jokaisen kodissani olevan tavaran punniten, tarvitsenko sitä enää. Paljon tavaraa on mennyt myyntiin, mutta olen myös lahjoittanut kassikaupalla vaatteita ja muuta hyväkuntoista tavaraa kirpputorille, jonka tuotot menevät syöpäpotilaiden ja heidän omaistensa hyväksi. Kavereillekin on mennyt kaikenlaista. Osan tavaroista olen lähettänyt kuljetuksella Suomeen, osan laittanut varastoon Espanjassa. Kesä minun on tarkoitus viettää Powerparkin lähellä Lapuanjoen Rantakeitaalla töitä tehden. Syksyä ehtii miettiä.

Koen, että muuttolinnun elämä sopii minulle hyvin. Tuntuu jotenkin kotoisalta ja omalta heittäytyä uuteen, olla uudessa paikassa, olla vapaa. Maisemanvaihdos tekee aina hyvää. Yhdessä paikassa ollessa tuntuu, että ajatukset alkavat ajan myötä jumiutua niin, ettei enää näe metsää puilta. Kun käy välillä jossain muualla, näkee tututkin asiat eri tavalla. Reissatessa oppii arvostamaan arjessa olevia hyviä asioita, omia juuria ja sitä, kun saa taas olla paikallaan eikä tarvitse miettiä, missä seuraavan yönsä viettää. Toki tässä elämäntyylissä joutuu jättämään paljon hyvästejä ja kokemaan haikeita hetkiä, olemaan ilman omaa kotia ja heittäytymään tyhjän päälle luottaen, että kaikki onnistuu. On kuitenkin hieno tunne, kun maailmalla on niin monta kotia ja paikkaa, jonne palata sekä kohdata jälleen kaikki rakkaat.

Tämän tekstin julkaisu on hieman venähtänyt, sillä olen jo viettänyt monta päivää Lounais-Ranskan maaseudulla ihanien reissunaisten seurassa. Sattunut ja tapahtunut on vaikka mitä hienoja elämyksiä kalliokiipeilystä maalaismarkkinoihin, joista on tulossa sekä blogikirjoituksia että videoita. Huomenna lähden vielä takaisin Espanjaan muutamaksi päiväksi, ennen kuin suuntaan torstaina Suomeen.

~Sonja

Did you like the blog post? Please share it on social media! 🙂

Saattaisit pitää myös näistä postauksista:

2 thoughts on “Muuttolinnun elämää ja haikeita hetkiä”

  1. Ihanasti kirjoitettu 🙂 Voin niin samaistua näihin ajatuksiin! Oon niin levoton nuuskamuikkunen, että ennemmin tai myöhemmin pitää aina vaihtaa maisemaa. Ja yleensä on turha kysyä, missä ollaan kolmen kuukauden kuluttua 🙂 Perästä tullaan Suomeen kunhan kesä on vähän pitemmällä!

    1. Kiitos, Anna! <3 On ihana tietää, että on sielunsiskoja maailmalla. Sinunkin seikkailujasi on ihana seurata. Tervetuloa Suomeen! 🙂 Ainakin tähän asti Suomen kesä on pistänyt parastaan ihanilla, lämpimillä keleillä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.