Ratsastus merenrannalla on villiä vapautta

Ratsastus merenrannalla on yksi elämän upeimmista asioista. Unelmoin siitä jo lapsena. Monta kertaa olen tämän unelman jo toteuttanut eri maailmankolkissa, mutta aina se on yhtä taivaallista. Viimeksi pääsin ratsastamaan merenrannalla aivan nykyisen kotini lähistöllä. Talli on alle kymmenen minuutin kävelymatkan päässä asunnoltani. Espanjan Torremolinos on siis nykyinen sijaintini. Harva pysyy enää perässä, missä päin maailmaa milloinkin menen. Täällä olisi nyt tarkoitus asustella ainakin jonkin aikaa, samassa kodissa kuin keväällä.

Vapautta ja vauhdin hurmaa

Lähdemme ratsastamaan Playamarin lähistöltä ja jatkamme matkaa merenrantaa pitkin Málagan Guadalmariin. Olen ryhmän ainoa suomalainen. Joukossa on tanskalaisia, espanjalaisia ja sveitsiläisiä. Suurin osa ryhmästä on ensimmäistä kertaa ratsailla eikä tallilla käytetä kypäriä. Kypärän käyttämättömyys on Espanjassa yleistä, mutta onneksi on sentään pehmeä laskeutuminen veteen tai hiekalle, jos putoaa kyydistä. Toisaalta itse olen pahimmat kolhut saanut aina ihan tasaisella maalla enkä hurjien lajien parissa. Kai siis kypärää olisi hyvä käyttää myös ihan kotona, jossa suurin osa onnettomuuksista tapahtuu. Kaksi kertaa olen pahasti lyönyt pääni nimenomaan kotona.

Ratsastamme ensin rantapaseon reunaa, kunnes kaarramme kohti nudistirantaa. Siellä ei ole illalla muita kuin satunnaisia kalastajia ja lenkkeilijöitä. Alastomat auringonpalvojat ovat jo menneet koteihinsa. Tuuli tuivertaa ihanasti hiuksia ja meren aallot rauhoittavat mieltä. Valkoisen ratsuni käynti on pehmeää. Hevoseni on aivan ihana ja silittelen välillä sen lämpöistä kaulaa. Muutkin hevoset vaikuttavat hyvin koulutetuilta ja tottelevaisilta sekä hyvin hoidetuilta. Sellaisilla ratsuilla on aina ilo ratsastaa.

Espanjalainen Antonio ja tanskalainen Anne johtavat ryhmää. Anne on pyytänyt minut mukaan retkelle, sillä tutustuimme jo aikaisemmin Torremolinosin romeríoilla. Jossain vaiheessa rantaa Antonio jää muun ryhmän kanssa kävelemään, kun minä ja Anne karautamme ratsuillamme vauhdikkaaseen laukkaan kohti Málagaa. Vauhdin hurma ja villi vapauden tunne valtaavat mielen, kun laukkaamme ratsuillamme merenrantaa aaltojen pauhuessa vieressä. Laukkaamme vielä takaisin muun ryhmän luokse. Tunnen valtavaa onnea.

Ratsastaen kohti auringonlaskua

Kokonaisuudessaan ratsastamme yli kaksi tuntia pääosin rannalla, mutta myös Guadalhorcen luonnonpuiston liepeillä. Jossain kohtaa ratsastamme hienon asuinalueen läpi. Kaikki talot ovat vartioituja ja korkeasti aidattuja, mutta hevosen selästä näkee talojen kauniit puutarhat. Palaamme rannalle ja muutaman kerran pysähdymme ottamaan valokuvia. Takaisin ratsastamme merenrantaa pitkin katsellen samalla auringonlaskua vuorten taa. Pelkästään ratsastus ja hevosten kanssa oleminen on aina saanut minut iloiseksi ja unohtamaan huolet. Kaksi rakastamaani asiaa yhdistettynä, hevoset ja meri, on kuitenkin jotain niin mieletöntä. Olen aivan seitsemännessä taivaassa. Onneksi talli on naapurissani, joten sinne on helppo palata koska vain. Ei ole epäilystäkään, menenkö uudelleen.

~Sonja