Romería ratsain on autenttinen kokemus

Romería on varsinainen sukellus espanjalaisen kulttuurin ytimeen, minkä sain kokea hiljattain Torremolinosissa työn merkeissä. Toimittajan työt ovat vieneet minua vuosien varrella toinen toistaan hauskempiin elämyksiin kuumailmapalloilusta lätkäpelaajien kanssa keilailuun ja tällä kertaa romeríoille ratsastamaan. Eihän minun ratsastamaan pitänyt mennä, vaan tekemään haastattelua suomalaisesta Klasusta, joka oli saanut kunnian ratsastaa paikallisten kanssa romeríoilla. Yllytyshulluna hevostyttönä päädyin kuitenkin ratsaille.

Romería järjestetään vuosittain kaupungin suojelupyhimyksen San Miguelin kunniaksi. Alun perin nimi tarkoittaa pyhiinvaellusmatkaa Roomaan. Nykyään se tarkoittaa vaellusta juhlapaikalle ja siellä tapahtuvaa juhlintaa. Romería aloittaa perinteisesti Torremolinosin feriat eli päiväkausia jatkuvat juhlallisuudet. Feriat taas ovat iso osa espanjalaista juhlakulttuuria. Ferioihin kuuluu musiikkia, tanssia, juhlahumua, hauskanpitoa ja pukeutumista kauniisiin asuihin. Ferioita on Espanjassa aika usein eri kaupungeissa ja eri teemoilla.

Romería on yksi vuoden kohokohdista

Menen jo heti aamusta melkein naapurissani olevalle tallille seuraamaan, miten siellä valmistaudutaan Romería de San Miguelin viettoon. Aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta ja lämmittää mukavasti. Piha on täynnä hevosia, joita puunataan juhlakuntoon harjaamalla ja letittämällä. Varusteet on pesty ja rasvattu viimeisen päälle. Torremolinosissa romeríaan osallistuminen on hevosihmisille yksi vuoden kohokohdista. Haastateltavani on innoissaan, kun tallin omistaja Antonio on pyytänyt hänet mukaan ratsastamaan. Tallilta lähtee romeríoille iso seurue perinneasuihin sonnustautuneita ratsastajia hevosineen. Miehet näyttävät machoilta ja naiset kauniilta. Romeríoille sopivia vaatteita saa ainakin Málagan vanhassa kaupungissa sijaitsevasta romeríakaupasta.

Lähden käymään välillä kotona ja kaupungilla syömässä. Ratsukot ja koristeltujen vankkurien kulkue taivaltavat läpi kaupungin feria-alueelle. Myöhemmin haastateltavani viestittää, että nyt olisi hyvä hetki tulla paikalle kuvaamaan. Romeríoilla on hulvaton, espanjalainen meininki. Joka puolella on hevosia, vankkureita, kauniita feria-asuja, musiikkia ja juhlahumua. Baarien edustoilla on ratsukoita riveissä kuin lännenelokuvissa saluunojen edustalla. Espanjan feriakulttuuri hevosineen on niin rikasta ja värikästä.

Kesämekossa ratsaille

Lähden etsimään Antonion porukkaa ja pian löydän tutun hevosrivistön erään baarin edustalta. Pian minulle jo tarjoillaan shottia enkä tietenkään kieltäydy. Työnteko täällä Espanjassa on muutenkin yleensä aika rentoa ja hauskaa. Antonio ja Klasu pohtivat, että parasta minun olisi kokea romeríat autenttisesti ratsun selästä käsin, joten yllytyshulluna hyppään heti Klasun satulan taakse. Lyhyt kesämekko ei ole ehkä se paras asuvalinta, mutta en turhaan stressaa pikkuasioista. Niinpä löydän itseni ratsun selästä espanjalaisen kulttuurin ytimestä. Muutenkin on hassua, että pitkän ratsastustauon jälkeen päädyn ratsastamaan tällä tavalla.

Ikimuistoinen elämys

Romerían kokeminen hevosen selästä on huikea elämys. Ratsastamme ympäri aluetta ja välillä pysähdymme parkkiin muiden ratsukoiden joukkoon milloin minkäkin romeríabaarin edustalle. Tunnelma on mieletön. Vastaavaa en ole päässyt kokemaan. Aina joku porukasta tarjoaa jonkin alkoholijuoman. Alan miettiä, etten ole rattijuoppo, ruorijuoppo enkä tankojuoppo, vaan satulajuoppo. Jos ajattelisi moista toimintaa Suomeen, alkaa vähän hymyilyttää. Se, että ratsastan keskellä juhlahumua väenpaljouden keskellä. Ympärillä on ihmisiä, ratsukoita ja vankkureita, härkävankkurit, musiikkia ja meteliä, minulla on kesämekko ja olen ilman kypärää sekä istun vielä satulan takana.

Emme nyt sentään mitään megakännejä vedä, vaan ihan kohtuullisesti. Hevosetkaan eivät ole moksiskaan, ovat varmaan vuosien varrella tottuneet espanjalaisen kulttuurin erikoisuuksiin. Toki välillä hevosemme steppailee, jos kaikki ympärillä tunkevat yhtä aikaa liian lähelle. Ratsastajille on painotettu, että liikaa alkoholia ei saa juoda, sillä sekavat ratsastajat saavat epämääräisillä avuilla ja horjunnalla hevosetkin sekaisin. Yhden tällaisen tapauksen näenkin juhlien loppupuolella. Eräs ratsastajamies näyttää siltä, että muutama shotti on otettu liikaa. Hänen hevosensa ryntää raviin, ja joka askeleella mies lipuu satulasta enemmän vasemmalle pudoten lopulta poliisisedän syleilyyn.

Muutaman tunnin juhlinnan jälkeen ratsastamme porukalla Torremolinosin keskustan ja rannan kautta takaisin tallille illan jo hämärtyessä. Kuvaan omaan Instagram-stooriini, kun suuntaamme rannalle aikomuksenamme laukata auringon laskiessa. Tallille ei ole pitkä matka. Mietin mielessäni, että johan on ollut taas ikimuistoinen elämys, joka ei helpolla unohdu. Elämys on saanut myös hetkeksi unohtamaan kaikki syvät kelat ja omat huoleni, joita pohdin aamulla tallille kävellessä. Parasta on kuitenkin se, että romeríat sysäävät minut takaisin ratsastusharrastuksen pariin, tutustuttavat uusiin ihmisiin ja avaavat jälleen kerran uusia mahdollisuuksia elämässä.

~Sonja