Maadoitus on tärkeää

Olen taas terve ja kiitollinen siitä

Terveys on maailman paras asia ja olen terveydestäni kiitollinen. Jokin aika sitten olin vielä sellaisessa kunnossa, etten muista, milloin viimeksi olisin ollut niin kipeä ja matalissa energioissa. Nyt elämän liekki on taas leimahtanut ja osaan arvostaa omaa terveyttäni enemmän kuin koskaan ennen. Sain helmikuussa ison oppitunnin siitä, miten tärkeää on olla terve. Nyt vaalinkin terveyttäni taas ihan uudella innolla.

Stressi laski vastustuskykyä

Viruksia ja bakteereja on aina liikkeellä, mutta vastustuskykyni oli laskenut talvella ihan syystä. Olin jo pitkään mennyt sata rautaa tulessa ja levännyt aivan liian vähän. Joka puolella ympärilläni jylläsi influenssaviruksia ja niiden eri versioita ties mistä päin maailmaa, olihan flunssakausi pahimmillaan. Siinä kohtaa olisi pitänyt olla viisas ja ennaltaehkäistä sairastelua lepäämällä, nukkumalla kunnon yöunet, syömällä terveellisesti ja välttämällä stressiä. Sen sijaan alkuvuodesta laiminlöin omaa hyvinvointiani. Nukuin aivan liian vähän, en tankannut lisäravinteita, söin monesti kiireessä, en pysähtynyt meditoimaan enkä ylipäätään kiinnittänyt niin paljon huomiota itseeni kuin olisi pitänyt. Näin joka puolella vain tekemättömiä töitä ja keksin koko ajan uutta puuhaa.

Niin siinä sitten kävi, että tammi-helmikuun vaihteessa tunsin itseni yhtäkkiä jotenkin voimattomaksi. Kurkkua vähän kutitteli, ja mieli oli alavireessä. Pari päivää myöhemmin löysin itseni sängynpohjalta. Oloni oli epätodellinen, huimasi, yskitti, kurkku oli punainen, masensi enkä jaksanut tehdä yhtikäs mitään. Oloni oli täysin voimaton. Makasin seitsemän päivää kotona tekemättä yhtään mitään ja näkemättä yhtään ketään. En muista, koska olisin viimeksi ollut niin huonossa kunnossa. Virus oli vienyt voimani ihan tyystin. Olisin halunnut vain pyytää, että joku auttaisi ja toisi minulle kaupasta vaikka hedelmiä, kun ei oikein mikään maistunut. En kuitenkaan halunnut edes nähdä ketään. Fyysisen sairastelun lisäksi olin ihan alamaissa. Kieriskelin mollisoinnuissa ja itkin varmaan monta litraa. Tuntui, että olin joku muu.

Yrittäjä ei saisi sairastua

Pahinta sairastelussa ja voimattomuudessa oli se, että jouduin olla töistä pois. Soitin asiakkailleni ja siirsin heidän aikojaan eteenpäin. Yrittäjänä sairastelu menee vielä omaan piikkiin eikä ole mitään sairaslomakorvauksia, joten jokainen sairaspäivä kevensi lompakkoa. Myös yrityksen ja omat pakolliset kulut juoksevat, oli sairaana tai ei. Silti oli vain oltava pois töistä, sillä asiakkaitani en saisi tartuttaa. En kyllä olisi siinä kunnossa yhden yhtä hoitoa jaksanut asiakkaille edes tehdä. Minuun iski täysi luovutusfiilis. Maataan sitten sängynpohjalla! Kaikki asiat, jotka olivat ”to do -listallani”, saivat jäädä. En jaksanut tehdä kotonakaan mitään. Blogikin jäi pakolliselle tauolle.

Ajattelin, että lepäämällä kunnolla ja tekemättä yhtään mitään parantuisin ilman jälkitauteja. Väärässä olin. Ehdin olla jo hetken terveenä, kunnes tauti iski ryminällä takaisin kuumeen ja keuhkoputkentulehduksen kera. Lykkään yleensä lääkäriin menoa ihan viimeiseen asti, mutta nyt oli pakko lähteä näyttäytymään lääkäriin. En ollut saanut vielä aikaiseksi hommata edes paikallista espanjalaista ”Kela-korttia” eli Tarjeta Sanitariaa, kun en ollut sitä aiemmin tarvinnut. Tulipa nyt kerrankin lääkärille tarvetta ja jotain katetta sille rahalle, jota maksan yrittäjänä omasta sosiaaliturvastani. Maksan joka ikinen kuukausi 275 euroa autonomomaksua, jotta olisin oikeutettu sosiaaliturvaan.

Niinpä ensimmäisenä terveyskeskukseen päästyäni jouduin täyttelemään kasan lomakkeita ja juoksemaan zombiena kopioliikkeessä ottamassa kopioita henkkareistani ja NIE-numerostani, vaikka samalla yskin keuhkoni pihalle. Kummitätini oli luonani kyläilemässä, joten hänkin sai samalla kunnon tutustumisretken paikalliseen byrokratiaan. Sain kuin sainkin byrokratian hoidettua. Virkailija jopa antoi minun valita kahdesta vaihtoehdosta, kumman kahdesta lääkäristä haluaisin ”omalääkärikseni”. Valitsin mukavan naislääkärin, joka passitti minut vastaanotoltaan saman tien takahuoneeseen. Sain päähäni astmamaskin, jonka kautta hengittelin puolisen tuntia. Vieressäni istui espanjalainen mies, jonka kanssa kommunikoimme elekielellä. Lähtiessään hän toivotti minulle pikaista paranemista.

Sairaana Espanjassa

Takaisin omassa voimassa

Sain lääkäriltä kasan rohtoja, jotka hain apteekista. Enää eivät inkiväärit, hunajat ja valkosipulit tepsineet, vaikka hyviä ovatkin. Niitä olisi vain pitänyt tankata jo paljon aiemmin ennaltaehkäisynä eikä vasta siinä vaiheessa, kun maito on jo kaatunut. Paranemiseni alkoi ryminällä. Kun voimani viimein palautuivat, tuntui kuin olisin ollut taivaassa tai vähintäänkin lentänyt. Niin hyvältä tuntui olla taas terve. Sairastelun aikana vaivuin niin mataliin energioihin, että esimerkiksi kaikki tekemäni matkat ja syksyllä kokemani seikkailut maailmalla tuntuivat lähinnä saduilta. Zombiena ollessani mietin useaan kertaan, miten ihmeessä oma olotila voi mennä niin ylhäältä niin alhaalle niin lyhyessä ajassa. En edes tiedä, minkä viruksen kourissa olin alun perin möyrinyt. Oli mikä oli, sellaista en ole kokenut vuosikausiin, jos koskaan.

Matkalla lääkäristä kotiin apteekin kautta

Nyt on tärkeintä se, että olen taas terve. Sairastelu muistutti minua ennen kaikkea terveyden tärkeästä merkityksestä ja siitä, että minun on oikeasti panostettava omaan hyvinvointiini koko ajan. Vaikka olisi kuinka monta rautaa tulessa, terveys tulee aina ensin. Ei ole niin tärkeää projektia, että se kiilaisi terveyden ohi. Nyt olenkin päättänyt, että teen joka päivä jotain oman hyvinvointini eteen.

Pienetkin asiat merkkaavat. Syön enemmän kasviksia, marjoja ja hedelmiä. Kaivan mehustimen keittiön nurkasta ja päästän sen taas töihin, edes silloin tällöin. Jos en jaksa sitä käyttää, napsin Juice Plussaa. Kaivan myös muut, itselleni tarpeelliset lisäravinteet kaapista säännölliseen käyttöön. Hiljennyn joka päivä edes pieneksi hetkeksi tekemään meditaation tai visualisaation. Keskityn positiivisiin asioihin ja yritän välttää negatiivisia uutisia, ihmisiä ja asioita. Alan käymään taas joogatunneilla. Maadoitan itseni ja pidän juureni vahvana tämän postauksen otsikkokuvassa olevan puun tavoin. Menen aikaisemmin nukkumaan. En aio tehdä mitään elämän täysremonttia, vaan pienillä, yksinkertaisilla ja kivoilla asioilla kohentaa hyvinvointiani sekä ennaltaehkäistä sairauksia. Antaa enemmän aikaa itselleni.

Pysyhän sinäkin terveenä, anna aikaa itsellesi ja panosta omaan hyvinvointiisi – ei myöhemmin, vaan nyt ja tässä hetkessä! 🙂

~Sonja

Did you like the blog post? Please share it on social media! 🙂

Saattaisit pitää myös näistä postauksista:

3 thoughts on “Olen taas terve ja kiitollinen siitä”

  1. No enpä todellakaan tiennyt, kun olin shiatsutunnillasi tammikuussa, kuinka mielenkiintoisen ihmisen käsittelyssä olin. Nyt jälkeenpäin tuli mieleeni asioita, joista tavatessamme juttelimme ja joista olet kirjoittanutkin. Kylläpä kirjoitat upeaa tekstiä. Haluankin lukea kaikki tekstisi, kunhan ehdin.
    Terveisin ja toivottavasti jaksat jatkaa
    toivoo itsekin päiväkirjaa 12-vuotiaasta asti pitänyt mummeli.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.