*Blogimatka toteutettu yhteistyössä Visit Kotka-Haminan kanssa*
Koskiuintia ja kalliolaskeutumista, upeaa luontoa, kartanomiljöötä sekä seikkailua yhdessä muiden matkabloggaajien kanssa. Kun Kotkan-Haminan seudun matkailu haki keväällä bloggaajia mukaan seikkailuun, halusin päästä mukaan. Enkä vähiten siksi, että alue oli itselleni täysin tuntematonta ja valloittamatonta seutua. Kotimaan matkailu kiinnostaa minua, kuten ulkomaatkin. Luontomatkailusta, seikkailullisesta elämäntavasta ja samanhenkisistä ystävistä pitävänä #KotHamAdventure kuulosti juuri siltä, että se sopisi minulle.
Salpalinjan kallioilla
Kotkan-Haminan seutu on hyvin erilaista verrattuna synnyinseutuuni Etelä-Pohjanmaalla. Eniten minua säväytti monipuolinen luonto erilaisine aktiviteetteineen. Salpalinjan sotahistoriallisissa maisemissa Virolahdella lähellä Venäjän rajaa pääsin kokeilemaan kalliolaskeutumista Harjun oppimiskeskuksen järjestämänä. Ranskan reissulla keväällä kokeilin jo kalliokiipeilyä, josta innostuin kovasti. Kalliolaskeutuminen oli erilaista, koska siinä ei tarvinnut juuri voimaa käyttää. Piti vain luottaa ja heittäytyä, nauttia menosta ja maisemista. Kuvitella olevansa James Bond. Alastulo oli vähän samanlaista kuin kalliokiipeilyssäkin, mutta ylös kivuttiin portaita. Eipä sitä pystysuoraa seinämää olisi päässyt ylös edes James Bond. Hämähäkkimies kenties olisi suoriutunut tehtävästä. Kalliota laskeutuessa syötin toisella kädellä köyttä pois, jotta pääsisin alemmas. Välillä ponkaisin jaloillani vauhtia kalliosta kunnon keinuliikkeeseen.
Kolme kertaa laskeuduin kiipeilyvaljaissa köysien varassa roikkuen 14 metrin matkan alas jyrkkää kallioseinämää. Olen aina pitänyt korkeista paikoista, joten laskeutuminen oli hauskaa. Toisaalta huvitti tulla alas tosi hitaasti nautiskellen, että matka kestäisi pidempään. Toisaalta taas nopeasti, jotta suoritus olisi vauhdikkaampi. Laji sopisi varmaan hyvin myös korkean paikan kammoisille pelkojen voittamiseen, sillä vaarallista se ei ole. Elokuun raikkaassa metsän tuoksussa sotahistorian havinassa kokemus oli mieleenpainuva. Aivan erityisen kokemuksesta teki se, että kyseisestä kalliosta on louhittu historiallisen Salpalinjan kivet.
Kalliolaskeutumisen kruunasi alhaalta katsottuna jylhä kalliomaisema sekä polulla alempana oleva iso luolasto, jonka avarassa pimeydessä oli jännittävää seikkailla. Kun menin sisään luolaan, en arvannut, että pääsisin ulos toisessa päässä olevasta bunkkerin luukusta. Salpalinjan maisemissa sotahistoria tuli jotenkin iholle, kun katseli ympärillään olevia rakennelmia ja matkusti mielessään aikakoneella menneisyyteen.
Kosken kuohuissa
Kymijoen Kultaanrannassa pääsin kokeilemaan hieman toisenlaista aktiviteettia ja hyppäämään kosken kuohuihin Erämys – Keisarin Kosket Oy:n järjestämällä koskiuinnilla. Varsinaisesta uinnista ei ollut kysymys, vaan pikemminkin lipumisesta virran vietävänä kuin lastu laineilla. Selällään, jalat menosuuntaan. Menimme ensin veneellä rannasta paikkaan, jossa virtaus oli kovempi ja kuohuvampi. En oikein pidä kylmästä ja pelkäsin veden olevan jäätävää elokuun loppupuolella. Yllätyin, sillä vesi olikin ihan siedettävää. Olin pukeutunut uikkareihin ja yläosan peittävään puolimärkäpukuun, joka riitti vallan mainiosti. Veneestä hyppäsimme jaloillemme veteen, jossa haastavinta oli pysyä pystyssä. Virtaus oli kova, pohja oli sileä ja liukas. Siitä piti ensin kävellä kosken yläjuoksulle, jossa sai heittäytyä virran vietäväksi. Sitten vain koskeen ja menoksi. Kosken kuohujen jälkeen piti ottaa kiinni köydestä ja hilata itsensä takaisin veneen luokse.
Koskiuinti Kymijoella ei ollut hurjaa, mutta oikein kivaa ja virkistävää. Pääsin kokeilemaan myös pienellä laudalla maaten kosken kuohukohdassa surffailua. Oikeaan kohtaan pääseminen oli haastavaa, mutta pysyin siinä laudan kanssa yllättävän kauan. Koskiuintia Kymijoella voisi kuvailla rentouttavaksi kokemukseksi ainakin, jos tietää vähän taustaani koskiuinnista. Nimittäin Australian reissullani aikanaan tipuin veneestä kuperkeikalla koskeen, kun olin sitä laskemassa. Kyseessä oli trooppisen Australian yksi suurimmista koskista Tully-joella, jossa laskin yhteensä 45 koskea 12 kilometrin matkalla. Palan siitä pyörin kuin räsynukke virran pyörteissä. Voit lukea huikean tarinan tuosta koskenlaskusta ja koskeen putoamisesta Australiassa aiemmasta matkablogistani. Kuvat hauskoine ilmeineen löytyvät täältä. Seuraavat Visit Kotka-Haminan ilmakuvat ovat meidän koskiuinniltamme Kymijoelta.
Merenkäynnin historiaa
Kotkan-Haminan seutuun tutustuminen oli paljon muutakin kuin vauhdikkaita aktiviteetteja. Kotkan Merikeskus Vellamo vei kiehtovalle matkalle merenkäynnin historiaan. Suomen merimuseossa oli esillä niin vanhojen hylkyjen uumenista löydettyjä esineitä kuin myös lukematon määrä tietoa. En ole yleensä kiinnostunut museoista, mutta olen aina rakastanut merta. Sen takia merimuseossa oli mukava seikkailla, kuvitella itsensä merelle menneeseen aikaan ja matkustaa mielessään jonnekin kauas. Elämä merillä tuli jotenkin iholle merimuseon tunnelmassa. Merimuseossa oli esillä myös mielenkiintoinen, seksiin liittyvä Sex and the Sea -näyttely. Merikeskus Vellamo arkkitehtuuriltaan esitti valtavaa meren aaltoa. Pitihän minun tietenkin kävellä ylös aallonharjalle surffaamaan (kuva: Tom Brunberg).
#KotHamAdventure jäi mieleen
Osallistuin ensimmäistä kertaa tämäntyyppiselle blogimatkalle. Yleensä matkustan ja kokeilen erilaisia aktiviteetteja yksin tai jonkun kanssa, mutta ryhmämatkalla oli omat hyvät puolensa. Paljon bloggaajia, matkailijoita ja seikkailijoita eli mukavaa seuraa sekä uusia tuttavuuksia. Aikataulutus ei ollut liian tiukka, vaan aikaa jäi reilusti myös rentoon yhdessäoloon muun muassa leppoisan saunaillan merkeissä. Mereen tuli sukellettua elokuun pimenevässä illassa useita kertoja. Mikäpä olisi ollut parempi aktiviteetti Suomen luonnon päivänä. Monia seikkailutarinoita tuli kerrottua ja kuunneltua, monille kömmähdyksille naurettua.
Nautin Kotkan-Haminan seudun pienistä yksityiskohdista ja ominaispiirteistä. Saunaillassa kuulimme Noble Brass -bändin esittämänä maailman hyväntuulisinta torvimusiikkia ja samalla soittajien kertomia vitsejä. Hyvää ruokaa ja juomaa oli viikonloppuna tarjolla yllin kyllin. Harjun Hovin kartanomiljöössä oli mukava fiilistellä. Haastateltiinpa minua viikonlopun aikana myös Kymen Sanomiin.
Ryhmämatkoihin tottumattomana välillä meinasi iskeä pieni sosiaalinen uupumus, sillä olin juuri kyläillyt viikon verran kavereitani Oulusta Helsinkiin. Kotimatkalla olo olikin aika väsynyt, mutta onnellinen siitä, että lähdin mukaan. Oli ilo osallistua itseä kiinnostaviin aktiviteetteihin. Hauskojen seikkailujen lisäksi tiedän nyt paljon enemmän Kotkan-Haminan seudusta ja koko Kymenlaaksosta, joka oli aiemmin minulle tuntematonta tanteretta. Korsupiknik, hevosaktiviteetit ja sukeltaminen yhä syvemmälle alueen matkailutarjontaan jäävät ensi kertaan. Taas kerran saan todeta, että kotimaamme on täynnä ihania seikkailuja, kun vain haluaa niitä etsiä, kokea ja löytää.
Oletko sinä jo tutustunut Kotkan-Haminan seudun matkailutarjontaan ja luontoaktiviteetteihin? Mitä pidät alueesta?
~Sonja
PS. Olethan jo blogini FB-sivun seuraaja? Facebookista löytyy kuvia ja tunnelmia myös tältä reissulta.