Santa Monica Bay tutuksi purjehtien

Santa Monica Baylle kilpapurjehtimaan? Niin, että haluaisinko lähteä mukaan? Mitä muuta siihen voisi vastata kuin kyllä. Tietenkin halusin mukaan. Vaikka matkoilla ja reissatessa tapahtuu aina niin paljon huippuasioita, jaksan aina olla yhtä kiitollinen uusista kohtaamisista ja seikkailuista. Los Angelesissa syyskuussa viettämäni ensimmäisen viikon aikana tutustuin paikalliseen naiseen, joka pyysi minut ystävineen purjehtimaan. Kyseessä ei ollut mikä tahansa purjehdus, vaan paikallisen purjehdusseuran yacht race eli kilpapurjehdus. Olen purjehtinut lähinnä ulkomaan matkoillani, joten kokemusta ei paljonkaan ole, mutta seikkailumieltä ja innostusta sitäkin enemmän. Niinpä lupauduin lähtemään mukaan. Useimmissa tapauksissa vastaukseni on kyllä, kun on kyse uusista elämyksistä.

Marina del Reyn satamaan

Olin juuri viettänyt aamun ja päivän Hollywoodissa studioyleisönä tv-kuvauksissa. Sieltä ehdin juuri ja juuri majapaikkaani vaihtamaan purjehdusvaatteet. Sitten vain äkkiä Uber alle ja Marina del Reyn satamaan. Los Angelesin iltapäiväruuhkassa ihmettelin, miten 20 mailin matkaan saa kulumaan puolitoista tuntia. Onneksi ehdin kuitenkin ajoissa perille, tapasin uuden ystäväni ja hyppäsimme veneeseen. Miehistöä kilpaveneessä oli seitsemän henkilöä ja lisäksi minä, joka sain luvan olla avustavissa tehtävissä. Kuitenkin niin, että pääosin voisin vain nauttia reissusta, ihailla Santa Monica Bayn kauniita maisemia ja ottaa valokuvia.

Marina del Reyn satama on todella laaja. Meidän veneemme oli Panay Waylla. Olin käynyt satamassa jo aiemmin erään toisen uuden tuttavuuden kanssa, sillä hänelläkin on purjevene samassa satamassa. Tuntui jotenkin huvittavalta, että ihan sattumalta olin tutustunut alle viikossa kahteen kalifornialaiseen, Los Angelesissa asuvaan purjehtijaan, vaikken ollut edes suunnitellut purjehdusreissua missään vaiheessa. Olin jo saanut toiselta purjehtijalta esittelykierroksen Marina del Reyn satamaan, joka on mielestäni siisti, kaunis ja viehättävä paikka. Siellä voisi vaikka asua. Toisaalta elämässä ei ole sattumaa. Purjehdus on ollut tänä vuonna muutenkin kovasti mielessä, tulinhan Momondon Bloggers’ Open World Awards -kilpailussa keväällä toiseksi Australian purjehdustarinallani.

Vauhdikkaita käännöksiä

Tutustuin porukkaan samalla, kun vene lipui satamasta kohti Santa Monica Bayn vesiä. Aallonmurtajan jälkeen vene alkoi keikkua kunnolla isojen aaltojen tahtiin. Onneksi minulla ei ole taipumusta merisairauteen, kunhan näen horisontin. Olen ollut aikaisemmin mukana vain rennoilla purjehduksilla Suomessa, Australiassa ja Uudessa-Kaledoniassa. Kilpapurjehduksessa oli aivan eri meininki. Menimme tosi kovaa ja teimme tiukkoja käännöksiä. En ymmärtänyt säännöistä sen kummemmin, mutta nautin vauhdin hurmasta. Välillä purjevene oli sellaisessa kulmassa, että se tuntui kaatuvan. Muut kilpaveneet tekivät käännöksiä vasemmalla ja oikealla. Miehistön piti todella tietää, mitä oli tekemässä, kun käänsivät venettä tiukkoihin kaarteisiin isossa aallokossa keskellä kymmeniä muita veneitä.

Minä vain tein, mitä käskettiin. Pitelin ja vinssasin köysiä tai istuin painona sillä laidalla, missä oli tarvetta. Miehistöllä oli tällä purjehduksella kuulemma tavallista enemmän ongelmia. Mikään ei sujunut, kuten piti. Kesken purjehduksen yksi hepuista muun muassa kiipesi mastoon, sillä purjeen kanssa oli jokin ongelma. Alhaalta katselin, kun hän roikkui mastossa fiksaten ongelmaa. Myös miehistön viestintä toisilleen oli paikoin aika tiukkaa, sillä ongelmia riitti. Minulle pahoiteltiin, kun purjehdus ei sujunut niin jouhevasti kuin yleensä. Eipä ollut toista racing-kokemusta, johon verrata. Istuin vain tyytyväisenä kyydissä, nautin vauhdin hurmasta ja upeasta elämyksestä.

Vene maaliin ja viihteelle

Kyseessä oli iltapurjehdus, joten pääsin nauttimaan kauniista auringonlaskusta. Tuntui, että kukaan muu ei ehtinyt keskittyä siihen. Toisaalta muut purjehtivat Santa Monica Baylla joka viikko. Kun he kiirehtivät vauhdilla maaliin, minä katselin ja ihailin kaunista auringonlaskua veneen perältä. Silloin en vielä tiennyt, että myöhemmin tulisin näkemään vieläkin kauniimman auringonlaskun samaisella lahdella. Tämä purjehdus ei jäänyt minulle nimittäin ainoaksi Los Angelesin edustalla, joten pysyhän kuulolla uusista purjehdusseikkailuista.

Kun torven soidessa pääsimme maaliin, tunnelma muuttui taas rennoksi ja pudotimme vauhtia. Vene lipui satamaan samalla, kun päivänvalo himmeni hiljalleen illan pimeydeksi. Alkoi olla jo tosi viileä olo shortseissa. Kun pääsimme satamaan, oli aika siirtyä viihteelle. Jäimme porukalla veneeseen istumaan ja siemailemaan viiniä kuunvalon tunnelmallisessa loisteessa. Osa oli tuonut pientä iltapalaa, jonka jaoimme kaikkien kesken. Purjehdusporukka oli tosi rentoa ja mukavaa. Nyt purjehduskisan haasteille jo naurettiin. Muutaman tyypin kanssa jatkoimme iltaa vielä läheisellä yacht clubilla, jossa oli tunnelma katossa. Sain kutsun lähteä uudelleenkin mukaan purjehtimaan.

Oli aivan mahtavaa päästä mukaan purjehtimaan Los Angelesin edustalle. Tällaiset spontaanit ja aidot kokemukset paikallisten ihmisten kanssa ovat ihan parasta, mitä matkalla voi sattua. Ne ovat yleensä paljon hienompia kokemuksia kuin ostetut tai järjestetyt retket. Sain tutustua upeisiin tyyppeihin, kokea Santa Monica Bayn vesiltä käsin, oppia lisää purjehduksesta ja illan viihdeosuudella nauraa ihan kippurassa. Voi hyvin olla, että osallistun vielä toiseenkin yacht raceen, ennen kuin matkani Kaliforniassa tältä erää päättyy.

~Sonja