Amerikan roadtrip vei luontoseikkailulle

Amerikan roadtrip oli yksi unelmistani, kun lähdin taas viiden viikon USA:n matkalleni. Innostus roadtripille oli kova, joten halusin toteuttaa sen tavalla tai toisella. Vuoden takaisesta Jenkki-roadtripistä oli sen verran hyvät muistot, että ajatus uusinnasta tuntui hyvältä. Villi länsi on mielestäni kiehtovaa seutua, joten seikkailu suuntautui sinne. Kahden viikon roadtrip kului kuin siivillä elämysten ytimessä erityisesti Arizonan, mutta myös Kalifornian, Utahin ja Nevadan huikaisevissa maisemissa. Matka järjestyi melkein kuin itsestään, vaikka en ollut suunnitellut mitään etukäteen. Ei aikaakaan, kun oli jo auto alla, reittihahmotelma päässä ja reissukaverikin mukana.

Tuttu matkakumppani

Syksyn 2017 Kalifornian reissullani tutustuin uuteen ystävään, joka vastasi roadtrip-ilmoitukseeni Couchsurfingissa. Tapasimme silloin lounaan merkeissä, teimme suunnitelman roadtripistä ja seuraavana päivänä olimme jo tien päällä. Teimme silloin kolme roadtrippiä, jotka olivat huikeita. Olin nyt yhteydessä tähän reissuveljeeni ja kyselin, missä päin hän menee. Hän sattui olla juuri matkalla Meksikossa, kun saavuin Kaliforniaan. Hän oli tulossa sieltä pois viikon sisään, joten päätimme toteuttaa uudelleen yhteisen roadtripin.

Tien päällä on tärkeää, että reissukaverin kanssa tulee helposti toimeen. Viime vuodesta oli hyvät kokemukset, joten miksipä en lähtisi uudelleen automatkalle saman kaverin kanssa. Hän antoi minulle vapaat kädet suunnitella, kunhan matkalla näkisimme paljon kaunista luontoa ja pääsisimme vaeltamaan. Sehän sopi minulle. Sovimme alustavan lähtöpäivän, mutta reissun kestosta ei ollut mitään tietoa. Meksikosta ei kuulunut juuri mitään, joten en oikein tiennyt mille ajalle suunnitella. Tiesin kuitenkin, että reissu alkaisi pian.

Villiin länteen

Mietin erilaisia vaihtoehtoja päässäni, mutta tein alustavan hahmotelman reitistä vasta lähtöpäivän aamuna. Viime vuonna kiertelimme samoja osavaltioita kuin nytkin, mutta painopiste oli silloin Utahissa ja Kaliforniassa. Niinpä halusin tutustua tällä kertaa syvemmin Arizonan luonnonihmeisiin. Olimme roadtripillä yhteen menoon kaksi viikkoa, josta ensimmäiset 12 yötä nukuimme kauniissa paikoissa keskellä luontoa autossa leiriytyen. Sain ystävältäni lainaksi pyyhkeen ja makuupussin. Yövyimme pääosin ilmaisilla leirintäpaikoilla, joissa ei ole edes vessaa, saati suihkua. Tämä oli oma valintamme, sillä halusimme poistua hetkeksi mukavuusvyöhykkeeltä ja elää luonnon kanssa samassa rytmissä. Aamulla heräsin auringon noustessa, iltaisin istuimme nuotion äärellä. Rahaa meillä ei kulunut juuri muuta kuin bensoihin ja ruokaan sekä luonnonpuistojen pääsymaksuihin. Kansallispuistoihin ystävälläni oli vuosipassi.

Hyppy toiseen maailmaan

Aloitimme reissun Kalifornian puolella sijaitsevasta Joshua Treen kansallispuistosta, jossa yövyimme ensimmäisen yön. Heti ensimmäisenä iltana leiriydyttyämme minuun iski todellinen matkailun ja seikkailun hehku, tunne vapaudesta. Erämaan taika, yön äänet sirityksineen, kuutamo ja leirinuotio tuntuivat niin tunnelmallisilta, etten kaivannut mitään mukavuuksia. Los Angelesin kaupunkielämä oli jäänyt taakse, kaikki huolet tuntuivat haihtuneen. Oli vain nykyhetki. Olin tosi onnellinen, että olimme lähteneet roadtripille.

Aamulla jatkoimme matkaa Arizonaan, jossa kohteena oli Watson Lake. Kun pääsimme perille, alue olikin suljettu. Meidät käännytettiin takaisin, sillä alueella oli käynnissä Amerikan intiaanien isot festivaalit, Prescott Powwow. Tapahtuma kestäisi koko viikonlopun. Muutimme suunnitelmaa lennosta. Kävimme syömässä lounasta erään toisen järven rannalla, vaihdoimme vaatteet ja vietimme illan inkkarifestareilla. Yövyimme lopulta jossain todella syrjäisessä paikassa, jossa heräsin yöllä susien ja kojoottien ulvontaan lähistöllä.

Sedona ja Blue Canyon

Prescottista suuntasimme Red Rock State Parkiin vaeltamaan ja sieltä Sedonan huikeisiin maisemiin, joissa viihdyimme monta päivää. Teimme siellä paljon mielenkiintoisia vaelluksia. Teimme muun muassa Cathedral Rockin vaelluksen ja Boynton Canyonin vaelluksen. Vaellusten lisäksi kävimme parissa luonnon omassa vesipuistossa hyppimässä kallioilta veteen ja laskemassa sileitä kalliovesiliukumäkiä. Sedonasta matka jatkui astetta syvemmälle erämaahan. Ajelimme ensin Grand Fallseille, josta jatkoimme yhä pienempiä ja pienempiä teitä eteenpäin kohti Blue Canyonia. Yhtään autoa ei tullut vastaan tuntikausiin. Välillä tie oli sellaisessa kunnossa, että jouduimme puntaroida, kääntyäkö takaisin vai yrittääkö jatkaa riskillä matkaa. Riski oli siinä, että jos juutumme kiinni, apua emme saisi mistään. Puhelimessa ei ollut toiminut netti eikä puhelinverkko enää moneen tuntiin. Olimme kaukana kaikesta. Niin kaukana, että auringon laskettua pysäytimme vain auton ja leiriydyimme siihen. Missään ei ollut elon merkkejä ihmisistä.

Ongelmia auton kanssa

Blue Canyonilta roadtrippimme jatkui Antelope Pointille, joka on Glen Canyonin ja Lake Powellin maisemissa. Pagen pienen kaupungin lähistöllä leiriydyimme pari yötä. Meillä oli siellä auton kanssa ongelmia, sillä yksi renkaista tyhjeni itsestään yön aikana. Se oli varmaan saanut osumaa syrjäisillä, huonokulkuisilla pikkuteillä, joissa olimme hiljattain ajelleet. Mistään ei meinannut löytyä kunnollista vaihtorengasta, joten ajelimme lopulta Utahin puolelle ja päätimme jatkaa seikkailua jo viime vuonna tutuksi tulleessa Zionin kansallispuistossa. Kun saimme rengasongelmat fiksattua, viihdyimme Utahissa muutaman päivän. Teimme muun muassa kaksi huikeaa vaellusta: Angels’ Landingin korkealla yläilmoissa ja jo viime vuonna tutuksi tulleen Zion Narrowsin alhaalla rotkojen syvyyksissä. Angels’ Landing meni itselläni kyllä heittämällä vaellusten top kymppiin, ellei jopa ykköseksi.

Alkeellista elämää

Elimme lähes kaksi viikkoa alkeellista elämää ilman suihkua ja vessaa. Kävimme vessassa pusikoissa, kahviloissa tai huoltoasemilla. Suihku hoitui kätevästi luonnon omissa koskissa, joissa ja järvissä. Kannoimme mukanamme myös isoa vesitonkkaa, josta sai riittävästi vettä kokkauksiin ja esimerkiksi hampaiden pesuun. Oli aina mahtava tunne, kun erämaan tukalassa kuumuudessa löytyi jokin paikka, johon pääsi uimaan ja pesemään hiuksia. Teimme ruokaa nuotiolla tai poikkesimme syömään matkan varrelle sattuneissa ruokapaikoissa. Välillä löytyi oikeita helmiä, kuten ChocolaTree-luomuravintola Sedonassa. Vaikka reissuelämä oli välillä uuvuttavaa, mieli oli koko ajan todella kirkas. Tuntui myös siltä, että oppi taas arvostamaan hitusen enemmän perusmukavuuksia, kuten juoksevaa vettä ja oikeaa sänkyä.

Ajoimme roadtripin aikana ainakin 2400 kilometriä. Tarkkaa kilometrimäärää on vaikea arvioida, sillä joissakin paikoissa olimme pidempään, mutta ajelimme silti päivän mittaan muun muassa vaelluskohteisiin ja takaisin. Onneksi oli kaksi kuskia, niin saimme puolittaa ajourakkaa. Auton ilmastointi oli hajalla, joten pidimme vain ikkunoita auki ja hyödynsimme vähän väliä virkistävää suihkupulloa, joka oli ilmastoinnin korvikkeemme. Ilmastoinnin puuttuminen autosta helpotti kyllä huomattavasti sopeutumista tukalan kuumaan aavikkohelteeseen. Ei tarvinnut kokea sitä tunnetta, kun astut ilmastoidusta autosta ulos tukalaan helteeseen. Ilman auton ilmastointia keho tottui helpommin kuumuuteen. Täytyy kyllä todeta, että suihkupullo on yllättävän hyvä ilmastoinnin korvike. Ei tarvinnut tehdä kuin pari suihkausta jalkoihin ja kasvoille, niin oli kuin uusi ihminen.

Las Vegasin kautta kotiin

Roadtrippimme päätteeksi yövyimme pari yötä Las Vegasin hulinassa, sillä aavikon keskellä olevan kasinokaupungin läpi meidän oli joka tapauksessa ajettava matkalla takaisin Los Angelesiin. Tuntui tosi hulppealta yöpyä hotellissa eräjormailun jälkeen. Tällä kertaa myös pelasin kasinoilla ensimmäistä kertaa elämässäni, sillä viime vuoden Las Vegasin reissulla ei sitä tullut kokeiltua ollenkaan. Vegasissa menimme aika paljon omia menojamme, sillä olimme katselleet toistemme naamaa melkein 24/7. Oli kiva ottaa vähän omaa aikaa, nauttia hyvistä ravintoloista ja Vegasin nähtävyyksistä. Kaupunki on omalla tavallaan kiva, vaikka toisaalta niin pinnallisen turhamainen onkin. Kauniiden erämaiden ja luonnonpuistojen rauhan jälkeen kontrasti Vegasin hulinaan oli kuitenkin melkoinen.

Vaikka olin viime vuonna roadtripillä samoilla huudeilla, tämänkertainen roadtrip oli ihan omanlaisensa elämys. Joka kerta ei tarvitse matkustaa uuteen paikkaan, vaan myös samoista maista ja osavaltioista löytyy joka kerta uusia kohteita. Myös samoista kohteista löytyy uusia ulottuvuuksia tai jotain, mihin ei edellisellä kerralla kiinnittänyt huomiota. Villi länsi oli siis loistava valinta roadtripin kohteeksi. Niin paljon nähtävää ja koettavaa sieltä löytyy. Tuntuu, että tällä kertaa pääsin vielä edellistä reissua syvemmälle tämän alueen elämään. Varsinkin useiden öiden leiriytyminen Sedonassa luonnon keskellä täysikuun aikaan vei jotenkin tosi syvälle alueen energioihin.

~Sonja