Shining Journey -matkablogi, Sonja, Cabopino Beach

Seikkailuväsymystä, mietteitä ja hiljaiseloa

Blogini on elänyt hiljaiseloa viime ajat ja sille on syynsä. Olen tarvinnut omaa aikaa ja hiljentymistä. Rauhallista hiljaiseloa ja aikaa pohtia asioita. Vuosi 2018 on ollut kaiken kaikkiaan niin täynnä tapahtumia, että pääni on jo aivan pyörällä. Toukokuun jälkeen minulla ei ole ollut pysyvää kotia, vaan olen elänyt pitkälti matkalaukkuelämää. Lyhytaikaisia asuntoja on ollut, mutta nekin yleensä kämppisten kanssa tai vanhempien luona. Olen ollut toinen jalka siellä ja toinen täällä, pohtinut omaa suuntaani monellakin elämän osa-alueella. Olen ollut Suomessa, Yhdysvalloissa ja Espanjassa tehden vähän sitä ja tätä. Olen hajottanut energiaani niin moneen suuntaan, että nyt on ollut pakko pysähtyä. Joskus on vain todettava, että nyt täytyy pudottaa koko kuorma, hengähtää ja jatkaa sitten levänneenä eteenpäin.

Shining Journey -matkablogi, Suomi, talvi

Talven syleilyssä

Nyt kun olen Suomessa, olen huomannut kaivanneeni talvea. Tuntuu ihanalta, kun ympärillä on pimeyttä ja kylmyyttä. Kun luonto on kuollut, voi tehdä itsekin pienen välikuoleman. Olen viettänyt niin paljon aikaa auringon lämmössä ja valossa, että nyt on aika kietoutua pimeän talven syleilyyn. Ihminen tarvitsee myös rauhaa ja hiljaisuutta. Ainakin minä tarvitsen niitä paljon. Lämmössä ja valossa elämä on ollut sosiaalista, olen tavannut jatkuvasti uusia ihmisiä ja kokenut uusia seikkailuja niin paljon, etten ole edes ehtinyt käsitellä läheskään kaikkea kokemaani. Mielen on täyttänyt adventure overload ja olen kokenut sosiaalista burn outia, jos sellaista on olemassakaan. Blogitekstejä seikkailuista olisi kerrottavana varmaan satoja. Messengerissä ja sähköpostissa on viestejä vastaamatta varmaan kymmeniä.

Rosvojen matkaan

Olen kantanut mukanani kahta matkalaukkua seitsemän edellistä kuukautta, mutta en ole edes vaivautunut purkamaan muuttolaatikkojani, kun en ole missään tukikohdassa kovin pitkään ollut. Muuttolaatikot ylipäätään ovat eri maissa. Osa Suomessa, osa Espanjassa, kaikkea en edes muista. Yksi laatikko Espanjasta lähti jo vuokra-autoni takakontista rosvojen käsiin sisältäen lähinnä tunnearvokasta tavaraa, ei mitään rosvoille arvokasta. Siellä oli muun muassa itse tekemiäni maalauksia. Se tuntui pahalta, mutta toisaalta kaikesta pitää luopua ennemmin tai myöhemmin. Viimeisessä takissa ei ole taskuja.

Koti tien päällä

Olen nähnyt monta hienoa paikkaa ja hyvästellyt monta ihanaa väliaikaista kotia, mutta elänyt kuin sirkuksen kiertolainen. Ei muuta kuin matkalaukut vankkureihin ja kohti uusia elämyksiä, sillä koti on ollut pitkään tien päällä. Nomadielämä on nyt alkanut käydä raskaaksi. Tuntuu melkein kadehdittavan hienolta, kun jollain on pysyvä asunto, jonne voi levittää kaikki tarvitsemansa tavarat, sisustaa asunnon omaan tyyliinsä sopivaksi ja noudattaa tiettyjä päivittäisiä rutiineja. Itseltäni on koko ajan puuttunut jotain: ei ole talvitakkia, kun tarvitsisi, hienoihin juhliin täytyy löytää pikaisella aikataululla kaupasta uudet kengät, sillä kaikki paremmat kengät ovat muuttolaatikoissa. Ei ole hiustenkuivaajaa, wokkipannua eikä blenderiä. Mitähän ruokaakin ostaisi jääkaappiin, kun taas kohta pitää muuttaa. Huvittaisi lukea yhtä kirjaa, mutta se taitaakin olla väärässä maassa. Lempipetivaatteet ovat varastossa. Stereot kajareineen ovat ystävän luona. Toisaalta olen oppinut pärjäämään vähemmällä. Vaikka välillä minulla ei ole ollut mitään, minulla on ollut kaikki.

Arizona, Prescott Powwow, Shining Journey -matkablogi

Unelmia ja haasteita

Jokaisessa elämäntyylissä on hyvät ja huonot puolensa. Olen kuullut paljon kommentteja, että ”sinähän vain reissaat koko ajan, se on varmaan ihanaa unelmaelämää”. Onhan se sitäkin, minun unelmaani. Haaveilin jo lapsena, että voisin seikkailla mahdollisimman paljon maailmalla ja kokea erilaisia elämäntyylejä, ammatteja ja paikkoja. Kun seuraa seikkailujani blogista, Facebookista tai Instagramista, näkee ehkä helpommin vain ne reissuelämän ihanat asiat, kuten jännittävät seikkailut huikaisevissa maisemissa. Harvemmin tulee päivitettyäkään näihin blogin kanaviin mitään tuskaisia muuttokuvia, kun pakkaan laukkuja keskellä yötä ja muutan majaani neljän tunnin yöunien jälkeen seuraavaan kohteeseen. Tai kun mieli yhtäkkiä murtuu, väsymys iskee ja tuntuu, etten ole tehnyt mitään oikein tässä elämässä ja huvittaisi ostaa vain menolippu Antarktikselle. Ehkäpä pitäisi tuoda enemmän esiin myös niitä haasteita, joita oma elämäntyylini aiheuttaa. Hiljaiselo on yleensä merkki joko siitä, että on liikaa aktiviteetteja tai sitten siitä, että voimat ovat lopussa.

Lappajärvi, Shining Journey -matkablogi

Pelkästään syksyyn on jo mahtunut viiden viikon Pohjois-Amerikan seikkailu, kymmeniä uusia ystäviä, Marbellaan muutto, Tanskan matka ja pari muuta muuttoa Fuengirolassa. Shiatsuasiakkaita, lehtihaastattelujen tekemistä ja musiikkivideon kuvauksia Sierra Nevadassa. Ihmissuhteiden monimuotoisuutta ja vatvontaa, soutamista ja huopaamista. Elämän pohdintaa, oman tarkoituksen etsimistä, oman paikan hakemista, tehtyjen valintojen kyseenalaistamista. Välillä ajatukset ovat niin solmussa, että yhtäkkiä koko elämä tuntuu kuin kiipeämiseltä Mount Everestille. Itselleni vuosi 2017 oli enemmän täynnä elämän flow’ta ja keveyttä, vuosi 2018 taas on ollut melko raskas vuosi monellakin tapaa. Olen tunnustellut omia rajojani ja kävellyt monien rajojen yli, löytänyt itsestäni uusia ulottuvuuksia ja kokenut muutamia asioita, joita en olisi ikinä uskonut kokevani. Asioita, joita ei voi edes järjellä selittää.

Los Angeles, Shining Journey -matkablogi

Uusia tuulia

Minun piti ehkä kirjoittaa ihan jotakin muuta, mutta tällainen tästä kirjoituksesta muodostui. Yksi tavoitteeni vuodelle 2019 on seurata omaa totuuttani, vaikka se ei olisi aina muille mieluinen. Toinen tavoitteeni on kirjoittaa useammin ja säännöllisemmin tätä blogia. Alkavalle vuodelle on luvassa paljon kaikkea uutta ja jännittävää, myös matkablogiini liittyen. Uusista kuvioista kirjoittelen lisää heti vuoden alussa, joten kannattaa laittaa blogi seurantaan. Tiedän jo, että alkavasta vuodesta tulee huikaiseva seikkailu. <3

~Sonja

22 thoughts on “Seikkailuväsymystä, mietteitä ja hiljaiseloa”

  1. Tunnistan itseäni sinussa, nämä levottomat mielet kun saisi yhdistettyä yhteiseksi voimaksi ??

  2. Tiedän tuon tunteen, kun reissaaminen alkaa väsyttämään. Kun ei enää jaksa nähdä uusia paikkoja, vaikka se on aina ollut kaikken kiehtovinta. Vaikka tietäisi uusien kokemusten tai maiden olevan lähempänä kuin koskaan, ei silti jaksa enää liikkua. Toisaalta se on ihanaa, jos ei ole ottanut niitä kaikkia lentoja etukäteen ja sitonut itseään viikoiksi aikatauluun. Silloin ei tarvitse nostaa sitä rinkkaa selkään, kun ei oikeasti jaksaisi.

    Monesti olen näin taas energioissani miettinyt, miksi en silloin minun hieman vajaan vuoden reppureissulla käynyt esimerkiksi Fidzillä, koska ”siinähän se oli ihan Aussien vieressä!” Pysähtyminen auttaa, ja muistot kuitenkin pysyvät. Niistä voi kirjoitella myöhemminkin, kun siltä tuntuu.

    1. Juuri näin! Olen itsekin miettinyt monesti myöhemmin, että miksi en käynyt esimerkiksi Kiinan muurilla, kun olin Pekingissä useita päiviä. Takana oli kuitenkin silloin intensiivinen seikkailu Venäjällä, Mongoliassa ja Trans-Siperian radalla. Silloin vain tuntui jostain syystä kivemmalta chillailla vanhan vaihtariystävän pilvenpiirtäjäasunnossa ja keräillä voimia uusia seikkailuja varten. 😀 Tämä on vain yksi esimerkki. Ainahan sitä varsinkin pidemmillä reissuilla voisi vielä mennä seuraavaan ja seuraavaan kohteeseen, joka on aivan nurkan takana. Joskus on kuitenkin viisautta myös pysähtyä ja levätä, jättää uudet kokemukset toiseen kertaan. Aivan kaikkea ei tarvitse ahnehtia kerralla, vaikka olisi kuinka lähellä. Ei se maailma mihinkään karkaa. Kaikkea ei ehdi kuitenkaan elämässä kokea, joten kannattaa kokea täysillä silloin, kun jaksaa ja sitten välillä taas levätä ja kerätä voimia. 🙂

  3. En jaksa vaan mennä noin syvälliseksi. Kun mies on parantumattomasti sairas, mutta jaksaa matkustaa silti, niin oppii olemaan narisematta turhasta ja kiitollinen aika pienestä. Toisaalta, annan luvan myös itselleni kitistä silloin kun siltä tuntuu. Ei kenenkään ole tarkoitus olla Äiti Teresa 24/7.

    Kyllä ne omat valinnat selviää vaikka pakolla. Elämä ahdistaa välillä, välillä taas ei. Turhapa sitä on jäädä märehtimään. Se annetaan, mitä jaksaa kantaa. Harhaluuloa on, että omilla valinnoilla vaikutusta olisi paljoakaan. Elämä menee eteenpäin kuin kärrynpyörä ja kannattaa vain yrittää pysytellä kyydissä.

    Mulla iski reissuväsy päälle Malesiassa. Kaikki, ihan kaikki ärsytti. Muovipussit, öljypalmut, toimimaton jätehuolto, stiljoona mustaa savua tupruttavaa autoa, turhan tavaran määrä kaupoissa, paikallisten rasistinen asenne (muhun) jne. Tuli just sellainen olo, että pitäkää paskanne, mä lähden puhtaaseen Suomeen.

    1. Kiitos kommentistasi, Anna. Mukava kuulla, että miehesi jaksaa matkustaa siitä huolimatta, että on parantumattomasti sairas. Sehän on hieno asia ja ilon aihe. Kiitollinen kannattaakin olla, oli syy siihen sitten iso tai pieni. Reissuväsymys tai hukassa oleminen on varmaan turha huoli jonkin isomman huolen rinnalla, mutta olen tuuminut, että elän omaa totuuttani ja kuuntelen tuntemuksiani. Ehkä jopa kirjoitan niistä blogiini, jos ne jollain tavalla liittyvät matkailuun. Aina on joku, jolla menee paremmin ja joku, jolla menee huonommin. Ehkäpä jopa joku, joka painii samojen mietteiden kanssa.

      Elämän tuodessa vastaan välillä pieniä, välillä isompia vastoinkäymisiä, myös oma reagointi niihin muuttuu. Jos kaikki on pääsääntöisesti hyvin, tuntuvat pienet huolet isommilta. Välillä kun tapahtuu isoja vastoinkäymisiä, unohtaa tyystin ne pienet. Jos ahdistus iskee omaan mieleen, se pitää purkaa ja käsitellä oman itsensä kanssa, joskus toisten avustuksella. Silloin ahdistusta ei vähennä se, että jollain toisella menee huonommin. Ei sinun tarvitse heittäytyä syvälliseksi, jos et jaksa tai jos ei se tunnu omalta. Itse helposti uppoudun pohtimaan syvällisesti kaikenlaisia asioita, useimmiten tosin vain omassa mielessäni.

      Olen eri mieltä kanssasi siitä, että omilla valinnoillamme ei olisi juurikaan vaikutusta elämän kulkuun. Minusta ihmisen omilla valinnoilla, tuntemuksilla ja asenteilla on todella paljon vaikutusta siihen, miten elämä kulkee. Vaikka on paljon asioita, joihin ei voi vaikuttaa juurikaan, silti on todella paljon myös niitä asioita, joihin voi. Täytyykin keskittyä niihin asioihin, joihin voi vaikuttaa. Välillä tapahtuu tosi ikäviä asioita, joiden edessä on voimaton, mutta täytyy vain yrittää suhtautua niihin niin, ettei anna itsensä uhriutua. Ottaa ne vaikka oppiläksyinä tai haasteina. Monet kerrat käy niin, että vasta jälkeenpäin ymmärtää ja oivaltaa, että onkin saanut tärkeän oppiläksyn jonkin traagisen tapahtuman kautta. Siinä hetkessä elämä voi tuntua tosi epäreilulta ja juuri tuolta kuvailemaltasi kärrynpyörältä, mutta usko tai älä, aikamoisen syvissä vesissä on tullut kahlattua.

      Nyt tästä kommenttiin vastaamisestakin tuli aika pitkä. Mukavaa kuitenkin on, kun kerroit ajatuksistasi suoraan. 🙂

  4. Minulla on tullut 7 vuotta täyteen Amerikassa oloa, ja monen on vaikea uskoa, että välillä kaipaan sitä talven pakkasta, narskuvaa lunta ja ylipäätään sitä tunnelmaa. Tuokin kuva pakkasen kourissa olevasta kasvista on tosi hieno! Itse elin opiskelija-aikoina matkalaukkuelämää, ja täytyy sanoa, että nyt olen onnellinen kun on oma koti. Kaikkea hyvää seikkailuihin vuonna 2019!

    1. Jos monen on sitä vaikea uskoa, niin minä ainakin uskon. Mukava kuulla, että tykkäsit tuosta pakkasen kourissa olevasta kasvikuvasta. 🙂 Nautihan omasta kodista ja nykyisestä elämänvaiheestasi täysillä. Kaikkea hyvää myös sinulle uusiin seikkailuihin! <3

  5. Täytyykin ottaa USA:n postaukset lukuun! Itsellä tarkoituksesta road trippailla perheen kanssa loppuvuodesta, joten kaikki vinkit ovat tarpeen 🙂

  6. Varmaan puolet tästä tekstistä olisi voinut tulla omasta kynästä! Ihan samoja fiiliksiä, varsinkin tuossa koti tien päällä -kappaleessa. Nomadielämä on antanut niin paljon, mutta on se kyllä rankkaakin! ”Joskus on vain todettava, että nyt täytyy pudottaa koko kuorma, hengähtää ja jatkaa sitten levänneenä eteenpäin.” Jep, tämä kuvastaa meidän tätä vuotta. Pakko levähtää hetki, että jaksaa taas seikkailla. 🙂 Seikkailurikasta uutta vuotta, mutta muista myös ottaa niistä taukoa! 🙂

    1. Ymmärrän täysin, sillä olen seurannut teidän reissujanne jonkin verran. Itse en varmaan edes jaksaisi yhtä paljon olla tien päällä kuin te, mutta on teillä varmasti ollut aivan huikaisevia seikkailuja. 🙂 Moni saa Instagram-päivityksistä varmaan liian ruusuisen kuvan, ellei ole kokenut jatkuvan reissaamisen todellisuutta. Vaikka se on antoisaa, on se myös välillä raskasta. Välillä kaipaa omaa kotipesää, jossa levähtää tuttujen asioiden äärellä. Muistakaahan nyt levätä hetki ja sen jälkeen nauttia taas uudella innolla seikkailuista! <3

  7. Ihanan syvällistä pohdintaa! Itse en ole reissuväsymystä päässyt kokemaan kun en reilua kahta viikkoa pidempää reissua ole koskaan tainnut tehdä. Silti tuo kuvaus nomadi-elämästä oli jollain tapaa samaistuttava, vaikka omat kokemukset sijoittuvat muutaman postinumeroalueen sisälle Helsinkiin 😀 Kuitenkin, joulukuussa ostettu oma koti on kaoottisen loppuvuoden jälkeen ihana turvapaikka jossa on niin hyvä olla. Ihanaa vuotta 2019 sinulle! Tosi kauniisti kirjoitat.

    1. Kiitos ihanasta kommentistasi, se lämmitti mieltäni! <3 Kotimaassakin voi kokea samantyyppistä väsymystä, jos pitää muuttaa usein. Muutot ylipäätään ovat aina väsyttäviä, kun pitää käydä kaikki tavarat läpi ja päättää, mitä niille tehdään. Onnea uuteen kotiin ja nauti sen tuomasta uudesta elämänvaiheesta! 🙂

  8. Kiehtova kirjoitus, joka resonoi paljon oman elämäni kanssa (eikä vähiten siksi, että omat tavarat matkustavat juuri jossain päin Espanjaa kohti Suomea – toivottavasti ilman kohtaamisia rosvojen kanssa). Huomasin myös, että olin kaivannut talvea neljän vuoden tauon jälkeen. Miten ihanalta kuulostaa, kun lumi ratisee jalkojen alla!

    1. Kiitos kommentistasi! 🙂 Toivottavasti omat tavarasi löytävät perille Suomeen ilman ongelmia. Minä en ole tosiaan kaivannut talvea aikoihin, mutta juuri nyt se tuntuu oikein hyvältä. Ainaisessa kesässä on sekin, että suomalaisena sitä jotenkin kokee, että on oltava pihalla mahdollisimman paljon. Talven pimeydessä voi hyvällä omallatunnolla kirjoittaa blogia sisällä. 😀

  9. Täysin ymmärrettävää, että kaiken tuon jälkeen reissuväsymys iskee. Itselläni tulee aina pieni reissu-uupumus 3kk kohdalla, mutta toisaalta mitä pahaa siitä seuraa. Välillä saa olla väsynyt ja silloin kannattaa vain olla ja levätä ☺️

  10. Minä olen huomannut tarvitsevani hiljaisuutta. Minulla tulee mitta täyteen sosiaalisuutta aika nopeasti ja kun olen eläkkeellä, niin voin nakata kakat kissanristiäisille. Nautin hiljaisuudesta Uudessa Valamossa täysin siemauksin ja toivoisin löytäväni totaalihiljaisen paikan. Koti ei valitettavasti ole se.
    Kun ikää on enempi, tulee väsy reissussa myös nopeammin, eikä enää jaksa tehdä mitään yli yön bussimatkoja tai vastaavia. Miettii, mikä on hintalappu kaiken näkemiselle ja kokemiselle. Sukupolvi, joka on nähnyt koko planeetan. Ehkä se ei ole minun sukupolveni, vaan minua nuoremmat.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.