Välimeren risteily yllätti positiivisesti

Välimeren risteily ja tutustuminen Italian ihmeisiin lokakuun lopulla oli itselleni ensimmäinen kunnon risteilykokemus. Olen kauan sitten ollut jollain Tukholman risteilyllä, mutta muuten merimatkani ovat olleet purjehdusta tai matkustamista laivalla paikasta A paikkaan B. Minulla oli risteilyistä sellainen mielikuva, että siellä on lähinnä vanhoja ihmisiä eikä seikkailua ole juuri luvassa. Osittain mielikuva pitikin paikkansa, mutta totesin, että seikkailua taitaa olla luvassa ihan missä tahansa, minne jalallani astun. Ainakin hulvattoman hauska reissu minulla oli. Instagram-tilini kohokohdista voit käydä kurkkaamassa osan stooreistani, joita tein risteilyltä reaaliajassa.

Luulen tietäväni, mutta tiedänkin luulevani

Välimeren risteilyni lähtee Málagan satamasta kohti Sardiniaa. Ensimmäiset pari päivää kuluvat merellä. Sardiniassa otan bussin Porto Torresin tunnelmalliseen satamakaupunkiin, jossa vietän muutaman tunnin. Enempää aikaa ei valitettavasti ole. Matka jatkuu Civitavecchian satamakaupunkiin, jonne saavumme seuraavana aamuna. Sieltä teen päiväretken Roomaan ja Vatikaaniin. Seuraavana aamuna herään Toscanan alueella sijaitsevasta Livornon satamasta, josta teen päiväretken ihanaan Firenzeen ja vielä Pisan kaltevalle tornille. Livornosta matka jatkuu takaisin kohti Espanjaa. Yhden meripäivän jälkeen on pysähdys Alicantessa, mutta chillaan itse laivalla koko päivän. Välillä on hyvä levätä eikä ahnehtia liikaa nähtävyyksiä. Alicanteen pääsen varmasti toistekin. Viikon huikean seikkailun jälkeen risteily päättyy kotisatamaan eli Málagaan. Viikkoon mahtuu paljon elämyksiä.

Kun nousen laivaan, katson ympärilläni olevia ihmisiä ja totean, että heidän keski-ikänsä on varmaan 70. Mietin, että mitäköhän tästäkin viikosta tulee. Olen yksin matkassa ja kyseessä on työreissu, mutta blogini kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Kerään aineistoa ja tuotan sisältöä Fuengirola-lehdelle ja Meriaturille. Mietin mielessäni, että ainakin minulla on läppäri mukana ja voin vaikka kirjoittaa blogia, jos ei laivalla ole muuta tekemistä. Miten harhaisia ajatukseni ovatkaan vielä tuolloin. Aikani ei todellakaan tule pitkäksi. Minulla on koko ajan niin paljon tekemistä, ohjelmaa ja sosialisointia, etten ehdi hytissäkään käydä kuin välillä kääntymässä tai nukkumassa.

Välimeren risteily – kelluva kielikylpy ja hulvaton bilepaatti

Välimeren risteily on itselleni kelluva kielikylpy, rento merimatka, hulvaton bilepaatti, supersosiaalinen seurusteluelämys, pakomatka arjesta, upea teatterispektaakkeli, vuosisadan disco, teemabileiden multihuipentuma ja ihanasti aalloissa uinuva hotelli, jossa nukun kuin tukki. Laivamme on kuin seikkailualus, jolla me kaikki ihmiset olemme kuin yhtä suurta perhettä. Tuntemattomista tulee vähitellen tuttuja kasvoja, osasta uusia ystäviä. Laiva ei ole ihan viimeistä huutoa, mutta itseäni se ei haittaa. Eipä siinä mikään pahasti pielessäkään ole. Tärkeintä on aina oma asenne. Luksusta on, kun saa istua valmiiseen pöytään ja syödä kokkien väsäämiä herkkuja. Kasvissyöjätkin on otettu huomioon. Voi vain kävellä baaritiskille ja tilata mojiton tai piña coladan. Istua uima-altaalle kuuntelemaan ihanaa chillout-musiikkia meren aaltojen pauhuessa laivan kylkiin ja lintujen lennellessä sinisellä taivaalla viestien vapaudesta. Ei ole kiire minnekään.

Yksin, mutta kuitenkin yhdessä

Parasta ovat ihmisten tarinat. On aivan mahtavaa olla yksin reissussa. Olisin saanut ottaa kaverin mukaan, mutta eihän reissu kenenkään aikatauluihin sopinut muuta kuin omaani. Lakkasin kyselemästä. Ehkä tarkoitus olikin, että lähden yksin. Muuten olisin viettänyt aikaa hyttikaverini kanssa sen sijaan, että olisin tutustunut uusiin ihmisiin. Yksin kun johonkin istuu, aina on tuossa tuokiossa seuraa ympärillä. Milloin ryhmä espanjalaismummoja, milloin jokin paikallinen ”Serranon perhe” tai latino lover. Niinhän se aina menee, vaikka ei minua häiritse sekään, että istuisin yksin. Omassakin seurassa aika kuluu loistavasti, aina se on kulunut.

Uusista ihmisistä alkaa päivien edetessä muodostua persoonia. Laivalla on yksi bussilastillinen suomalaisia eläkeläisiä. Kun heihin tutustuu pintaa syvemmin, kuorten alta paljastuu upeita elämäntarinoita. Hauskoja persoonallisuuksia pulpahtelee esiin. Löytyy syviä ulottuvuuksia, mutta myös hulvatonta iloa yhdessä. Iällä ei ole merkitystä, sillä syvällä sisimmässämme olemme kaikki iättömiä ja ajattomia ulkoisesta hiilivaunusta huolimatta. Tutuiksi tulevat myös hulvattomat espanjalaiset serkukset, joihin tutustun jo ennen laivan lähtöä, perulainen nuori nainen, kolme ihanaa espanjalaista täti-ihmistä, espanjalainen tanssinopettaja, latinotanssijat, brittipariskunta, ”Serranon perhekunta” Marbellasta ja monet muut hauskat hahmot. Sitten on hahmoja, jotka tulen muistamaan aina, vaikken heihin edes tutustu.

Tanssiringissä laivan kannella

Vaikka ihmisten keski-ikä laivalla on korkea, iltaisin discossa voi havaita, että nuoria ja nuoria aikuisia on myös mukana yllättävän paljon. Ilta toisensa jälkeen tanssimme discossa hyvällä fiiliksellä ja mitä enemmän kello lyö, sitä pienemmäksi rinki käy. Fiilis on todella hyvä. Valomerkin koittaessa bileet jatkuvat usein laivan kannella tanssiringin merkeissä. Yksi tanssii keskellä muiden taputtaessa ja laulaessa tahtia. Suurin osa laivan matkustajista on espanjalaisia, joten laivamatka on samalla myös sukellus espanjalaiseen kulttuuriin.

Jokainen aamu alkaa seisovaan pöytään katetulla herkullisella aamiaisella. Välillä on aamuja, kun huvittaa nukkua pidempään. Oma palvelijani Devnath petaa petini ja siivoaa hyttini viimeisen päälle joka ikinen päivä. Oi, mitä luksusta. Hän on niin ystävällinen, että en meinaa kestää. Aamupäivisin päivitän somea laivan teatterissa, jossa netti toimii parhaiten. Kolmena päivänä käyn maissa retkillä. Sardiniassa seikkailen omin päin, mutta Roomaan, Vatikaaniin, Pisaan ja Firenzeen lähden tiukan aikataulun takia järjestetyille retkille. On upeaa tutustua italialaisiin kohteisiin, vaikka aika onkin rajallinen. Retkien jälkeen ainakin tiedän, minne haluan matkata vielä uudelleen. Alicanten kohdalla olen jo niin väsynyt, että jään suosiolla laivan kannelle chillaamaan. Jääköön toiseen kertaan.

Juhlaillallinen, teatteria ja teemabileitä

Ilta menee aina samalla kaavalla. Ensin on juhlaillallinen seitsemännen kannen ravintolassa, jonne pukeudutaan teeman mukaisesti. Asua ei tarvitse koskaan arvailla, sillä sängyn päällä odottaa joka aamu päivän ohjelma, joka sisältää pukeutumiskoodin illalle. On trooppista kesäteemaa, 20- ja 80-lukua, valkoista teemaa, eleganssia ja juhlavaa gaalailtaa. Kerrankin olen pakannut reissuun kunnon matkalaukun, enkä mitään maailman laidalle soveltuvaa seikkailusäkkiä. Kun ei kerran tarvitse laukkua kantaa, sieltä löytyy seitsemän paria kenkiä ja teeman mukainen asu joka illalle sekä tietenkin muita vaatteita Italian retkille ja chillailuhetkiin laivan kannelle.

Tanssia ja musiikkia teatterissa

Juhlaillallisella nautitaan monen ruokalajin illallinen. Sieltä matka jatkuu teatterille, jossa on joka ilta aivan mielettömän upea musiikki- ja tanssiesitys. Esiintyjät ovat ammattilaisia. Omia suosikkejani ovat mielettömän upea Abba Show ja kansainvälinen musiikkishow, jossa on musiikkia ja tanssia eri kulttuureista. Bingoakin on iltaisin, mutta se ei minua kiinnosta. Ilta kuluu viihteen merkeissä kasinolla, Pura Vida -baarissa ja laivan discossa ihanien ihmisten seurassa. Nauran laivalla niin paljon, että elinvuosia tulee varmaan sata lisää.

Meripäivinä emme käy lainkaan maissa, vaan taitamme matkaa merellä. Yhtenä meripäivänä on valtava aallokko. Isot aallot tyrskyävät niin, että vaahtopäät osuvat jopa hyttini ikkunaan asti aina välillä. Vene keikkuu niin, että heikkohermoisia hirvittää. Jotkut tulevat merisairaiksi. Itse nukun tyrskypäivänä pitkään ja nautin laivan keinunnasta. Iltapäivällä aallokko alkaa vasta rauhoittua.

Kun risteilyn viimeinen päivä koittaa, oloni on haikea, mutta onnellinen. Takana on seitsemän päivää seikkailua, chillailua, hauskanpitoa, uusia ystävyyksiä ja tuttavuuksia, iloa ja naurua, hauskoja tarinoita, uusia elämyksiä, rentoilua ja valvomista. Vaikka olen syönyt ja juonut hyvin, olen varmaan laihtunut monta kiloa. Niin paljon olen myös liikkunut ja tanssinut. Takana on ensimmäinen risteilykokemukseni, josta tekevät näin mahtavan ennen kaikkea muut ihmiset. Voin siis lämpimästi suositella risteilemistä myös yksin matkustaville. Rohkeasti vain matkaan avoimella ja positiivisella asenteella, niin taatusti tulee hyvä reissu. Voisin lähteä risteilylle uudelleenkin.

~Sonja