Los Angeles on yksi lempikaupungeistani, joten tämän syksyn matka suuntautui taas enkelten kaupunkiin. Tykkään kaupungista, koska sillä on niin monet kasvot. Los Angelesia on vaikea edes kuvailla yhdellä sanalla, koska täältä löytyy kaikkea. Valtava kaupunki, jonka sisällä on ikään kuin pieniä kaupunkeja, toisistaan kovastikin poikkeavia kaupunginosia. Los Angeles on vähän kuin minäkin, sitä ei voi kategorisoida mihinkään tiettyyn boksiin. Vaikka yleisesti ottaen viihdyn paremmin pienemmissä paikoissa ja luonnon lähellä, Los Angelesissa viihdyn mainiosti. Minulla on niin valtavasti toisistaan poikkeavia mielenkiinnon kohteita, että täällä niitä on helppo toteuttaa. On helpompi olla monivivahteinen, kun ei tarvitse edes yrittää mahtua mihinkään tiettyyn laatikkoon. Voi vain olla oma itsensä. Kaikki kukat saavat kukkia.
Spontaanisti matkaan
Tulin Los Angelesiin aika ex tempore -tyylillä eli taas kerran lähdin kuin soitellen sotaan ilman sen kummempia suunnitelmia. Lennot varasin vain vähän ennen lähtöä, tavarat pakkasin viimeisenä aamuna. Sitten vain menoksi. Olen yksin matkassa, joten ainakaan kenenkään toisen ei tarvitse stressata siitä, ettei ole suunnitelmaa valmiina tai yöpaikkaa tiedossa jokaiselle yölle. Itse vain satun pitämään kovasti siitä vapauden tunteesta, jonka saan, kun en lyö kaikkea lukkoon etukäteen. Näin jää tilaa spontaaniudelle. Tämän matkan tarkoitus on saada reissulta omaa aikaa, vapautta, inspiraatiota, uusia kokemuksia ja seikkailuja, elämyksiä, uusia ystäviä sekä oivalluksia elämästä. Tiedän, että vaikka kalenteri on alussa tyhjä eikä suunnitelmia ole, Eurooppaan tulen palaamaan sydän ja sielu täynnä uusia elämyksiä.
Alkutunnelmia ja sekavuutta
Olen kirjoittanut suurimman osan tästä blogitekstistä jo saavuttuani Los Angelesiin ja vietettyäni täällä ensimmäisen viikon, mutta tässä välissä olen jo ollut roadtripillä pari viikkoa. Minun piti julkaista tämä teksti jo pari viikkoa sitten, mutta tien päällä netti oli rajallinen, joten julkaisen kirjoituksen vasta tänään. Palataan ajassa kuitenkin pari viikkoa taaksepäin sen hetken ajatuksiin ja tunnelmiin.
Aikaero Suomen ja Kalifornian välillä on kymmenen tuntia, joten sain elää saapumispäiväni periaatteessa kahteen kertaan. Aamulento Helsingistä lähti yhdeksältä ja saavuin Tukholmaan yhdeksältä, joten aikani pysähtyi. Tukholmasta nousin lentoon vähän ennen puolta päivää, mutta saavuin Los Angelesin kentälle jo kello 13.45 voittaen koko ajan aikaa itselleni. Näin päin aikaero on helpompi kestää, sillä unisuus tuntuu illalla. Aamulla olo on pirteä kuin peipposella jo viiden tai kuuden aikaan. Olin joka tapauksessa aika töttöröö lennon jälkeen. Kentälläkin meni monta tuntia jonottaessa tullimuodollisuuksien läpi. Ensin piti tehdä passintarkastus koneella itsenäisesti. Siinä myös otettiin sormenjäljet ja valokuva. Sitten jonottamaan toiseen jonoon, joka oli varmaan kilometrin mittainen eli samat muodollisuudet vielä tullivirkailijan kanssa uudelleen pienen haastattelun kera. Tapasin erästä ystävää heti saavuttuani, ja hän tarjosi minulle kyydin Santa Monicaan, josta olin varannut itselleni hostellin pariksi ensimmäiseksi yöksi. Nukkumatti kutsui aikaisin unimaahan. Olihan Suomessa seuraava aamu jo pitkällä, ennen kuin pääsin vihdoin nukkumaan. Olin illalla hiukan sekava ja tunsin outoa vajoamisen tunnetta.
Rannan läheisyyteen
Santa Monica on yksi lempipaikoistani Los Angelesissa. Kaunista rantaa, merta, aaltoja ja elokuvista kovin tuttuja maisemia. Otin ensimmäiset päivät ihan rennosti samoillen rauhassa rannan tuntumassa. Hostellin sijainti oli täydellinen, siitä oli lyhyt joka paikkaan. Los Angeles on kasvissyöjän paratiisi, joten nautin myös terveellistä ja ravitsevaa kasvisruokaa kombuchan sekä kylmäpuristettujen mehujen kera. Santa Monica Pierillä nautin auringonlaskuista ja ihanasta tunnelmasta. Lämpimässä illassa oli ihana pysähtyä kuuntelemaan elävää musiikkia tai katselemaan muuta esittävää taidetta. Tanssijaa ja soittajaa löytyi joka lähtöön. Vietin aluksi paljon aikaa yksin sopeutuen rauhassa aikaeroon ja nauttien mieleni hiljaisuudesta. Täällä kaukana voin olla stressaamatta mistään arkisista asioista.
Veniceen paikallisten luokse
Santa Monicasta muutin toiseen lempipaikkaani Venice Beachille, tällä kertaa sohvasurffaamaan paikallisten luokse. Sohvasurffaaminen on ihan parasta silloin, kun on reissussa yksin. Tapaa paikallisia, pääsee kiinni heidän elämänmenoonsa ja sitä kautta pääsee syvemmin tutustumaan, millainen paikka Los Angeles oikeasti on. Millaista täällä on olla, elää ja asua. Se ei ole pelkkää Hollywoodia, elokuvia ja rantaelämää. Näkee, millaista arkea paikalliset elävät, mitkä asiat ovat kaupungissa hyvin, missä olisi parantamisen varaa. Näkee paikallisten haasteita, mutta saa myös sisäpiirin tietoa asioista, joita täällä kannattaa tehdä ja paikoista, joissa vierailla.
Venice Beachilla asuin paikallisen pariskunnan luona. Asunnon sijainti oli aivan täydellinen, sillä rannalle oli vain kivenheitto, ja Abbot Kinneyn kuuluisa bulevardi oli kulman takana. Kun ulkoilutin siellä toisen hostini kanssa pariskunnan koiria, tuntui hetken kuin asuisin oikeasti Venicen alueella. Mietin mielessäni, kuinka onnekas olenkaan, kun saan kokea tällaista. On aivan erilaista asua paikallisten luona kuin esimerkiksi hotellissa. Tuntui jotenkin hienolta kokea arkielämää paikassa, johon niin monet matkailijat menevät.
Monet moittivat Los Angelesia ja sen meininkiä pinnallisuudesta. Pinnallisuus on ihan totta, monella tavalla. Todella paljon näkee pintaliitomeininkiä, tyhjiä lupauksia ja kiiltokuvaa. Pinnan alla on kuitenkin paljon muutakin. Olen itse onnekkaassa asemassa siinä, että olen tutustunut Los Angelesissa sellaisiin ihmisiin, joiden sanaan voi luottaa ja joiden kanssa onnistuu myös syvällisempi keskustelu. Kuten alussa sanoin, Los Angelesilla on monet kasvot. Onhan täällä tosi paljon kurjuutta ja kodittomia sekä monenlaista lohduttomuutta. Joillakin alueilla liikkuu tosi sekavaa porukkaa, jotka ovat ihan aineissa ja pää sekaisin. Yritän kuitenkin keskittyä näkemään hyviä asioita. Niitä on paljon. Los Angeles on kaupunki, jossa kaikki tuntuu olevan mahdollista. Ihmiset toteuttavat isoja unelmiaan. Se on hienoa.
Hassuja kohtaamisia
Couchsurfing-sivuston kautta tutustuin myös Los Angelesissa asuvaan näyttelijänaiseen, joka ystävineen kutsui minut purjehtimaan Santa Monica Baylle. Samaisen sivuston mobiiliversion kautta löysin itselleni lounasseuraa. Hangoutsissa vain laitoin itseni aktiiviseksi, kerroin meneväni lounaalle ja pian hangoutsiin liittyi kolme muuta tyyppiä. Sovimme lounastreffit tunnin päähän kivaan paikkaan Venicen ja Santa Monican välimaastoon. Uber vain alle ja menoksi.
Lounaalle saapui kaksi ikäistäni miestä Los Angelesista, yksi nuorempi kaveri Tukholmasta. Lounas venähti kolmituntiseksi, ja sen päätteeksi heistä kahden kanssa päädyimme Marina del Reyn satamaan, jossa yhdellä oli vene. Autollaan hän ajelutti minua ja ruotsalaista ympäriinsä esitellen kaupunkia. Samalla reissulla käytiin venekorjaamolla hakemassa hänen veneeseensä uusi osa, joka piti vaihtaa. Mietin siinä, että kaikkeen sitä päätyykin. Istuin kaikessa rauhassa Venice Beachilla haaveillen lounaasta, ja yhtäkkiä olinkin toisella puolella kylää Yamahan liikkeessä. Couchsurfingin kautta on helppo tutustua ihmisiin, koska kaikki sen käyttäjät ovat jotenkin niin samanhenkisiä. Luultavasti tapaan näitä uusia tuttavuuksia vielä tällä samalla reissulla uudelleenkin.
Toiselle asuinalueelle
Venice Beachilta muutin sohvasurffaamaan Silver Laken alueelle, joka on Hollywoodin lähellä. Sieltä oli kätevä piipahtaa muun muassa Hollywoodin tv-studioille yleisöksi erään keskusteluohjelman kuvauksiin. On mukava tutustua Los Angelesin erilaisiin asuinalueisiin ja ennen kaikkea paikallisiin ihmisiin. Tavallaan se on myös omalta mukavuusalueelta ulos astumista, mutta joka kerta yhtä antoisaa. Olisihan se helpompaa mennä ja tehdä asioita vain yksin tai ennestään tuttujen ihmisten kanssa. LA:n reissuni olisivat varmasti olleet erilaisia, jos en olisi tutustunut niin mahtaviin ihmisiin. Siksi aina jaksan hehkuttaa CS:ää ja sen kautta saamiani mahtavia kokemuksia.
Nyt olen takaisin Los Angelesissa reilun kahden viikon roadtripiltä. Voin kertoa, että takana on aivan huikaisevia kokemuksia ja todellisia seikkailuja. Amerikan reissuani on nyt takana reilu kolme viikkoa. Edessä on vielä kaksi viikkoa seikkailua. Suunnitelmat ovat jälleen avoinna. Tänään on vapaapäivä, kirjoituspäivä ja pyykinpesupäivä. Otan ihan iisisti vain ja palaudun Arizonan, Utahin ja Nevadan seikkailuista mieli avoinna uusille seikkailuille.
~Sonja
PS. Saat tiedon uusista blogipostauksista muun muassa blogini FB-sivulta! 🙂
Hienoa! Jos eksyt tänne San Franciscon suunnalle tai Piilaaksoon niin laitahan viestiä!
Minäpä pidän mielessä! 🙂 San Franciscon suunnalla olin viime reissulla sen verran pitkään, että siellä en varmaan tällä reissulla käy. Spontaani kun olen, niin eihän sitä koskaan kuitenkaan tiedä.
Pinnallisuus. Kuten Walter de Camp aikoinaan sanoi, sisäinen kauneus on kovassa huudossa Bhutanin buddhalaisten keskuudessa. Kaikkialla muualla sisäinen kauneus on merkityksellistä vain jos se liittyy ulkoiseen kauneuteen, kykyyn ajaa autoa lujaa tai paksuun rahamassiin. Los Angelesissa on niin paljon ihmisiä, että pakostikin se, mihin ihmisissä kerkiää tutustumaan on pelkkä pinta. Kun angelenot ovat pinnallisia, ovat he itse asiassa rehellisiä. Minä asuin jonkin aikaa kaupunkialueen liepeillä ja voin sanoa pitäväni siitä enemmän kuin monesta muusta kaupungista. Pidän kyllä myös San Diegosta ja Chicagosta. Los Angelesissa on niin paljon ihmisiä, että siellä voi olla oma itsensä ja taatusti siellä on joku, joka on minumpi kuin minä itse. Teit mitä tahansa, siitä ei välitetä, täydellinen anonymiteetti. Luulisi olevan helvetti narsistille, koska ei pääse loistamaan vaikka tekisi mitä. Sitten ne, jotka on tähtiä Los Angelesissa on tähtiä koko lopussa maailmassa.
Mielenkiintoista pohdintaa, kiitos siitä Stacy! 🙂 Mielenkiintoisia teemoja ovat pinnallisuus ja syvällisyys sekä aitous ja rehellisyys, kun mennään aiheessa hieman syvemmälle. Vaikka Los Angelesia haukutaan monesti liian pinnalliseksi kaupungiksi, ei sitä voi yleistää. Ainakin itse kohtasin ihanan syvällisiä ihmisiä, joiden kanssa keskustelut menivät hyvin syville tasoille. Monen uuden tuttavuuden kanssa puhuimme myös siitä, miten LA on muuttunut vuosien ja vuosikymmenten varrella. Se olisi jo toinen tarina. Olen itse pikkukylästä kotoisin, joten jokin Los Angelesin täydellisessä anonymiteetissa viehättää. Se on ikään kuin vapautta. Voi olla juuri sellainen kuin on, ilman ihmisten puheita.
Juuri aikasemmin luin toisen jutun koskien LA:ta, mutta siinä ei niinkään kehuttu. Tuntuu että teidän kertomuksenne on kuin eri paikoista.. Tässä pätee se, että mikä toimii yhdellä, ei toimi kaikille. 🙂
Aina löytyy erilaisia mielipiteitä matkakohteista. En ole itsekään pitänyt joka paikasta, jossa olen käynyt. Mielipiteeseen matkakohteesta vaikuttaa lopulta niin kovin moni asia: oma mieliala, suhtautuminen, vertaaminen muihin kohteisiin, sää, paikan tunnelma, kokemukset, matkaseura, sosiaaliset kontaktit ja moni muu asia. Ehkä kaikkein eniten vaikuttaa kuitenkin se, millä asenteella on liikenteessä. Omat LA:n reissuni ovat olleet aina hyviä. Olen myös päässyt hyvin sisälle kaupungin sielunelämään paikallisten, uusien ystävieni kautta. Yksin reissatessa tutustuu aina paremmin paikallisiin kuin muiden kanssa reissatessa. 🙂 Hyvät ystävät saavat kohteenkin tuntumaan ihanalta.
En kestä miten ihanalta tää sun reissu kuulostaa! Aivan huikeat fiilikset tulee kun tätä lukee! <3 Tykkäsin itsekin Losista, mutta en todella näin syvälle päässyt ikinä. Asuttiin ensimmäiset yöt jollain erittäin hämärällä asuinalueella ja sitten loppuviikko taas Hollywoodissa. Kontrasti kodittomista staroihin oli tosiaan melko suuri.
Reissu oli kyllä unelmien täyttymys, parempi kuin osasin edes unelmoida! <3 Yksi syy siihen on juuri se, että tutustuin niin moniin paikallisiin ihmisiin ja pääsin hyvin syvälle Los Angelesin elämänmenoon. 🙂
Kävin viime kesänä ensimmäistä kertaa Losissa, mutta en saanut kaupungista kunnon otetta. Asuimme Venice Beachilla ja tykkäsin alueesta. Halusimme nimenomaan rannan lähelle ja löysimme kivan (mutta sikakalliin) hotellin. Kävimme myös Santa Monica Pierillä iltakävelyllä. Rantamaisemat olivat oikein jees. Vaikka LA kokonaisuutena jätti kylmäksi, haluaisin sinne vielä uudestaan. Nyt vietimme siellä pari yötä, ensi kerralla enemmän. Uudet tuttavuudet reissussa ovat muuten parhautta 🙂
Kaupunki voi jättää kylmäksi, jos siellä viipyy vain hetken aikaa turistikohteissa. Siitä huolimatta Venice Beach ja Santa Monica ovat aivan ihania alueita, joilla on helppo viihtyä hyvin. Mahtavaa, että haluat kokea kaupungin vielä uudelleen, ensi kerralla toivottavasti pidemmällä kaavalla. Ehkäpä ensi kerralla pääset astetta syvemmälle LA:n sielunelämään ja tutustut mukaviin paikallisiin, jotka johdattavat sinut sinne. 🙂 Kuten sanoit, parasta matkalla ovat uudet tuttavuudet. Itsekään en olisi varmaan saanut matkasta niin paljon irti ilman uusia, ihania ystäviä.