Seikkailuvuosi 2017 – Intuitiota seuraten

Olen todella onnellinen kaikesta siitä, mitä vuosi 2017 toi elämääni. Minulle tapahtui niin paljon asioita, etten aina itsekään meinaa pysyä kärryillä, missä mennään. Olen luonteeltani uusista asioista helposti innostuva seikkailijasielu, jolla on usein liian monta rautaa tulessa. Olen yrittänyt oppia vähentämään rautojen määrää, mutta tämä koulu on vielä pahasti kesken. Teen useaa erilaista työtä, harrastan laidasta laitaan ja säntäilen välillä sinne tänne. Tai sitten annan kaiken vain olla ja odottaa sekä lähden kohti uutta seikkailua. Olen oppinut hyväksymään sen, että tällainen minä olen. Tänä vuonna olen kuitenkin kokenut ja oppinut myös paljon muuta.

Vuosi 2017 alkoi perinteisellä Suomen visiitillä perheen ja ystävien kanssa aikaa viettäen. Espanjasta olin pois reilun kuukauden, sillä yksi työkuvioistani johdatti minut ex tempore -matkalle Arabiemiraattien Dubaihin. Koska aloitin uuden blogini vasta syyskuussa, Dubain kokemukset ovat ainoastaan tarinoina ja muistoina omassa päässäni. En ollut koskaan käynyt Arabiemiraateissa päinkään, joten olin innoissani reissusta. Kun kerran sinne asti lähdin, reissu sai jatkua syntymäpäivääni saakka eli lähes pari viikkoa.

Arabiystävyyksiä

Saavuin Dubaihin yksin, mutta heti ensimmäisenä iltana tutustuin huiman mukaviin tyyppeihin. Halusin nähdä Jumeirah Beachin auringonlaskun ja harhailin yksin parkkipaikalla, josta ei päässytkään rannalle. Pian viereeni kurvasi auto ja kaksi ystävällistä heppua, joiden kanssa aloin jutella. Lähdimme katsomaan auringonlaskua yhdessä. Toinen miehistä oli Saudi-Arabiasta, toinen oli asunut pitkään Jenkeissä. Juttelimme eri kulttuureista ja niiden eroista, arabeista, terroristeista ja kansojen välisistä kahinoista, mutta myös ihmissuhteista ja matkailusta. Kohtaamisemme muutti käsitystäni arabimiehistä todella paljon parempaan suuntaan, kuin mitä se oli aiemmin. Nämä tyypit osasivat katsoa maailmaa eri näkökulmista ja eri kulttuureista käsin. He osasivat kritisoida omaa väkeään tietyiltä osin, mutta harmittelivat myös sitä, että suunnilleen koko läntinen maailma on aivopesty uskomaan kaikkien arabimiesten olevan pahiksia.

Sain miehiltä myös vinkkejä Dubain reissulleni. Keskiyön koittaessa toinen tarjosi minulle kyydin, kun lähdin lentokentälle Dubaihin saapuvaa ystävääni vastaan. Dubain reissu oli siitä erikoinen, että matkustin osittain yksin, osittain ystävien kanssa ja uusiakin ihmisiä tavaten. Yövyin Mövenpick-hotellissa suurimman osan ajasta, mutta reissun alkupuolella kävin myös sohvasurffaamassa erään paikallisen luona ystäväni kanssa. Tutustuin kaupunkiin, kiertelin nähtävyyksiä, tein vähän töitä, nautin rantaelämästä ja viihteestä, vietin aikaa ystävien kanssa ja tutustuin uusiin ihmisiin. Dubain matkalla ei siis ollut selkeää teemaa, vaan se oli todellinen yhdistelmämatka.

Dubain reissu potkaisi käyntiin vuoden, jonka teemoja olivat luottamus, heittäytyminen, vapaus ja intuition kuunteleminen. Vuotta 2017 väritti myös hyvin vahvasti ex tempore -teema, sillä kaikki vuoden aikana tekemäni reissut olivat hyvin spontaaneja. No plans, what a chance. Voi olla, että kirjoitan Dubaista ja muista viime vuoden matkoista vielä omia postauksia, sillä niin monia huikeita reissuja tuli tehtyä. Kuviakin olen ottanut tuhansia, mutta vain harvoja niistä olen ehtinyt jakaa. Reissukuviani on mahdollista seurata myös Instagramissa.

Uusiin rooleihin heittäytyen

Dubain elämästä nauttiessani sain puhelun Espanjan Fuengirolasta suomalaiselta teatteriohjaajalta, joka keräsi kasaan näytelmäporukkaa suomalaisista harrastajanäyttelijöistä Aurinkorannikolla. Hän oli kuullut, että saattaisin olla kiinnostunut. Olinhan ollut mukana myös edellisvuoden Siunattu hulluus -näytelmässä, jossa oli eri ohjaaja. Näytteleminen on aina ollut mielestäni kiehtovaa, sillä siinä on mahdollisuus haastaa itseään ja kohdata omia pelkojaan. Näytteleminen on vähän kuin matkailua – itse asiassa aika paljonkin. Eri rooleihin heittäytyessä täytyy oppia katsomaan maailmaa eri näkökulmista ja asettua jonkun toisen ihmisen pään sisälle. Jos minä olisin Suomi ja roolihahmoni Intia, rooliin hypätessäni minun tulisi unohtaa kaikki se, mihin olen tottunut Suomessa. Olla maassa maan tavalla. Intiassa en voisi elää, kuten olen Suomessa tottunut. Uudessa roolissa en voi myöskään olla minä, vaan eläytyä olemaan joku muu.

Matkaillessa voi olla vaikeaa sopeutua täysin erilaiseen kulttuuriin. Näyttelemisessä vaikeinta on puolestaan aivan erilaiseen rooliin hyppääminen. Itselleni vaikeimpia rooleja menneissä näytelmissä ovat olleet muun muassa Kielo-Orvokin rooli, jossa minun täytyi olla kiero ja juonitteleva, muita häikäilemättömästi hyväksikäyttävä, rupsahtanut juoppo. Aluksi en saanut roolista millään otetta, mutta kun lopulta sain siitä kiinni, roolin tekeminen oli valtavan hauskaa. Tarvitsin kyllä paljon potkuja persuksille ohjaajalta ja kanssanäyttelijöiltä.

Dubain reissulta Espanjaan palatessani pääsin tekemään rikkaan perijättären roolia murhamysteerissä, joka toteutettiin dramatisoituna kuunnelmana näyttämöllä. Toteutustapa oli varsin erikoinen, mutta kokemus sekin. Pääsin eläytymään monenlaisiin tunteisiin palavasta rakkaudesta vihaan ja suruun sekä rakkaan kuolemaan. Kyseessä oli loppujen lopuksi kuitenkin komedia, jonka loppua ei ollut kukaan käsikirjoittanut. Se vasta haastavaa oli, kun yleisö tenttasi, missä kukin oli murhan tapahtuessa. Näyttelijät sepittivät lavalla tarinoitaan ja juuttuivat valheiden verkkoon. Eihän siinä muistanut enää, mitä oli jo ehtinyt aiemmin valehdella, kun yleisöstä sateli uusia kysymyksiä.

Espanjaa ja ystäviä

Kevätkuukausina ystävyyssuhteet olivat elämässäni isossa roolissa. Parin viime vuoden aikana elämääni on astunut paljon ihan uusia ystäviä, joiden kanssa yhteinen sävel on löytynyt heti. Osa heistä on suorastaan sielunsiskoja tai -veljiä. Koen elämäni todella rikkaaksi erityisesti ystävien osalta. Kevääni kului suurimmaksi osaksi Espanjassa, jossa niin ystävien kanssa kuin yksinkin tein jonkin verran reissuja lähikohteisiin. Kävin Sierra Nevadassa laskettelemassa, monissa eri luontokohteissa vaeltamassa ja lähikaupungeissa fiilistelemässä.

Keväinen pyrähdys Hollantiin

Yksi kevään kohokohdista oli Hollannin reissu Haagiin rakkaan ystäväni perheen ja kummipoikani luokse. Hollanti on yksi lempikohteistani Euroopassa, jonne palaan mielelläni uudelleen ja uudelleen, vaikka ”löysin” kohteen vasta vuonna 2015 ystävieni muutettua sinne. Hollannissa minut valtaa aina tietynlainen vapauden tunne. Haagissa on pitkä, valkoinen hiekkaranta, joka jatkuu silmänkantamattomiin. Dyyneillä on ihana pyöräillä tukka hulmuten katsellen samalla merelle. Jollain tavalla Haagin rannat muistuttavat minua Kaliforniasta.

Ihanan taiteilijaystäväni ja kummipoikani kanssa pääsin toteuttamaan Hollannissa lapsenmielistä puoltani, joka on vahva osa minua. Olen kuin naispuolinen Peter Pan, joka ei ehkä ikinä halua kasvaa kunnolla aikuiseksi. Onneksi on ystäviä, joille se on ihan ok. Ainakin kummipoikani ja hänen pikkuveljensä tykkäsivät, kun kiipeilin heidän kanssaan puissa. Lempikohteitani Haagissa ovat isot puistot ja kukkapuutarhat, joista pitäisi varmaan koostaa ihan oma postauksensa. Niin ihania ne ovat. Pidän erityisesti isoista puista, vihreydestä ja vehreydestä, pyöräilyreiteistä, rannoista sekä kaupungin siisteydestä, arkkitehtuurista ja tunnelmasta. Hollanti matkakohteena on upea muutenkin, sillä nähtävää ja koettavaa löytyy varmasti jokaiselle tuulimyllyistä kaupunkikulttuuriin.

Kesä keidasta pyörittäen

Kesäksi matkustin Suomeen nauttimaan kotimaan parhaista paloista eli kesästä, joka meni pitkälti töissä Lapuanjoen Rantakeitaan majoitustoimintaa pyörittäen. Perustimme vanhempieni kanssa majoitustoiminnalle aputoiminimen juhannuksena 2016, mutta vasta viime kesänä toiminta sai kunnolla tuulta purjeisiin, kun listasimme kohteen Bookingiin. Kesä oli täynnä uuden opettelua. Paljon reissaavana ihmisenä täytyy sanoa, että oli opettavaista nähdä majoitusbisnes majoitusyrittäjän näkökulmasta. Todella paljon on työtä siinä hommassa. Aiheesta voisi melkein perustaa oman blogin, jos olisi enemmän aikaa. Aivan ihana oli kuitenkin majoitustoimintaa pyörittää, koska siinä tapasi paljon erilaisia ihmisiä ja sai vaikuttaa omalta osaltaan siihen, että he saivat uniikkeja lomaelämyksiä Alahärmässä.

Uni johdatti Kaliforniaan

Kesän päätteeksi minun oli tarkoitus palata Espanjaan, mutta näkemäni uni johdattikin minut Kaliforniaan seikkailemaan. Sen lisäksi sain valtavan inspiraation aloittaa uudelleen matkabloggaamisen vuosien tauon jälkeen. En ollut näkemässäni unessa Kaliforniassa, mutta uni ja sen jälkeen saamani johdatus sekä intuitioni yhdessä johdattivat minut viideksi viikoksi Kaliforniaan, Nevadaan, Arizonaan ja Utahiin. Matka oli taianomainen, ehkä elämäni paras puolentoista vuoden reppureissuilun lisäksi. Löysin oman sielunmaisemani, koin huikeita seikkailuja ja pääsin todelliseen elämän flow-tilaan, jossa kaikki vain sujui tilaamieni asioiden suunnilleen tippuessa eteeni. Opin todella luottamaan elämään ja siihen, että se kantaa, vaikka ei muulloin aina ihan siltä tuntuisikaan. Tapasin sellaisia ihmisiä, jotka minun oli varmasti tarkoituskin tavata, sillä niin paljon heiltä opin. Lähdin reissuun yksin, mutta tulin takaisin monta uutta ystävyyttä rikkaampana. Reissuani värittivät musiikki, satumaiset luontokohteet, roadtrippien riemu, nauru, vapaus ja elämänilo. Milloin tahansa olen surullinen, tuon matkan kuvia katsomalla pääsen takaisin mollista duuriin ja ilon aalloille. Matka oli täysi kymppi.

Andalusian aarteita

Jenkeistä palasin Espanjaan iloisena ja täynnä virtaa. Tuntui, että liitelin pää pilvissä vielä muutaman viikon. Oli ihana tehdä töitä, mutta loppuvuoteen mahtui myös paljon ihania Espanjan reissuja muun muassa kuvankauniiseen Nerjaan, historialliseen Granadaan, surffaajille tuttuun Tarifaan, Mijasin valkoiseen kylään, Torcalin kivipaasille, El Chorron turkooseille järville, Malagan arabialaisiin kylpyihin, Sierra de las Nievesin vuorille vaeltelemaan ja parikin kertaa lumiseen Sierra Nevadaan. Fuengirola on siitä aivan loistava paikka asua, että sieltä on lyhyt matka niin moneen maailmanluokan kohteeseen. Moni tietää aurinkorannat, mutta saattaa yllättyä, millainen reissaajan aarreaitta lähistöltä löytyykään kiehtovine kohteineen. Uutta koettavaa löytyy vaikka vuosikausiksi pelkästään Andalusian alueelta.

Seikkailuvuoteni 2017 päättyi Suomessa, josta se alkoikin. Joulu on aikaa, jolloin on ihanaa olla Suomessa ja tavata läheisiä. Joulun perinteistäni voit lukea enemmän edellisestä postauksestani. Nyt on aika laittaa matkailuvuosi 2017 pakettiin ja todeta, että kiitos. <3 Päällimmäisenä tunteena on nimittäin kiitollisuus, sillä monien vaikeiden ja haastavien vuosien jälkeen vuosi 2017 sisälsi niin paljon iloa ja onnea. En malta odottaa, mitä vuosi 2018 tuokaan tullessaan. Avoimin mielin ja elämään luottaen jatkan matkaani eteenpäin.

~Sonja