Uusi blogivuosi 2020 ja samalla kokonainen uusi vuosikymmen on alkanut ja olen onnellinen siitä. Jo ennen vuodenvaihdetta minulla oli tunne, että tämä vuosi tulee olemaan erilainen. Tiesin, että energiat ovat muuttumassa hurjasti parempaan suuntaan. Laskeutuminen uuteen vuoteen ei ollut kuitenkaan pehmeä, vaan elämän haasteet ja omat olotilat tuntuivat käyvän aina vain haastavammiksi vuodenvaihdetta kohti. Koko edellisen vuosikymmenen viimeinen vuosi oli täynnä elämän oppiläksyjä ja vuoristorataa. Ehkä sen takia myös matkablogini kulki eteenpäin säästöliekillä ja kirjoitin blogiini vain pienestä murto-osasta seikkailujani.
Seikkailin vuonna 2019 ainakin Espanjassa, Panamassa, Kolumbiassa, Kroatiassa ja Hollannissa. Välillä matkabloggaaminen ahdisti, minut yritettiin raiskata soolomatkallani Panamassa ja jouduin monesti jonkin käsittämättömän nettivihan ja törkykommenttien kohteeksi. Sain paljon kateellista kuittailua osakseni, mutta onneksi myös paljon kannustavia yhteydenottoja ja kiitoksia. Kaikista haasteista huolimatta päällimmäisenä mieleen jäivät hyvät muistot ja upeat elämykset. Minusta tuli muun muassa Momondon brändilähettiläs ja koin maailmalla ikimuistoisia elämyksiä sekä sain uusia ystäviä. Monet suhteet syvenivät. Opin myös paljon itsestäni.
Vuosi 2020 on merkityksellinen vuosi
Vuosi 2017 oli minulle todellinen flow-vuosi, joka sisälsi paljon iloa, keveyttä ja onnea. Huippuvuoden 2017 lopulla muistan, miten juuri ennen vuodenvaihdetta tunsin ja tiesin koko olemuksellani, että energiat ovat muuttumassa. Tunsin nahoissani silloin, että edessä on paljon erilaisia elämän oppikouluja. Tiesin, että keveämpi flow-energia oli muuttumassa joksikin raskaammaksi. Sitä on vaikea selittää. Pariin seuraavaan vuoteen mahtui aikamoisia tapahtumia, joista ehkä vielä joskus kirjoitan, kun aika on oikea.
Vuoden 2019 vaihtuessa vuoteen 2020 tunsin, että taas mennään muutosta kohti. Tällä kertaa tunsin, että elämään on astumassa jotain suurempaa merkitystä. Tunsin, että energiat ovat puolellani aivan eri tavalla kuin parin viime vuoden aikana. Päätin, että haluan tehdä elämälläni jotain merkityksellistä. Jotain sellaista, jossa voin käyttää omaa voimaani yhä enemmän myös muiden ihmisten iloksi ja hyödyksi.
Elämän ohjakset omiin käsiin
Edellisen vuosikymmenen loppu oli sellaista hapuilua ja uimista elämän ristiaallokossa, että nyt on aika ottaa elämän ohjakset omiin käsiin ja tehdä töitä oman hyvinvoinnin sekä hyvän elämän eteen. On aika tehdä valintoja, jotka johtavat pysyvään onnellisuuteen. Tällä vuosikymmenellä haluan keskittyä entistä enemmän elämän merkityksellisyyteen ja syvyyteen. En tehnyt varsinaisia lupauksia uudelle vuodelle, mutta päätin, että haluan tehdä joka ikinen päivä edes yhden hyvän asian. Sellaisen, joka saa jonkun iloiseksi tai josta on apua jollekin toiselle. Merkityksellisyys on siis avainsana koko uudelle vuosikymmenelle. Haluan olla mahdollisimman onnellinen ja tuottaa mahdollisimman paljon iloa myös ympärilläni oleville. Se ei tapahdu itseään uhraamalla, vaan päinvastoin. Kun pitää ensin itsestään huolta elämän eri osa-alueilla, voi nostaa myös muita ja auttaa heitä elämän meren aallokossa. Avainsana on tasapaino.
Vuoden ensimmäinen seikkailu vei syvälle omaan sisimpään
Aloitin vuoden 2020 vanhempieni luona Suomessa tekemättä mitään ihmeellistä. Halusin levätä ja kerätä voimia vuosikymmenen ensimmäiseen matkaan. Vuoden ensimmäinen matka suuntautui Kaakkois-Aasiaan. Kävin itselleni kolmessa uudessa kohteessa, joita olivat Vietnam, Kambodža ja Thaimaa. Menomatkalla poikkesin myös Hong Kongissa moikkaamassa ihanaa ystävääni, johon tutustuin Seikkailijattarien miitissä Ranskassa vuonna 2018. On mahtavaa, kun reissaavia sielunsiskoja on ripoteltuna ympäri maailmaa.
Kaakkois-Aasian matkani edetessä huomasin, että matka suuntautui ennen kaikkea omaan sisimpääni. En suunnitellut reissua lainkaan etukäteen enkä tiennyt, minne päätyisin. Vietnamissa Phu Quocin saarella matkatessani minusta alkoi tuntua, että kaipaan kovasti keskittymistä omaan hyvinvointiini, intuitioni kirkastamista, rauhoittumista ja hiljentymistä. Ex tempore löysin netistä itselleni retriittipaikan, joka alkoi kutsua. Buukkasin itseni viikoksi jooga- ja meditaatioretriitille Kambodžan rannikolle. Siellä alkoi massiivinen transformaatio kohti parempaa versiota itsestäni. Minusta alkoi tuntua, ettei yksi viikko riitä. Pidensin retriittiä kahteen viikkoon. Säännöllinen päiväohjelma, jooga ja meditaatio, ravitseva kasvisruoka, syvällinen ja mielialaa nostattava seura sekä rauhoittuminen tekivät ihmeitä ja kirkastivat ajatuksiani. Tulevissa postauksissani aion kertoa lisää kokemuksistani ja oivalluksistani.
Entä sitten blogin tulevaisuus?
Tänä vuonna haluan panostaa blogiini enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Minulla on jo monia luonnoksia, jotka ovat muotoutumassa postauksiksi. Tarkoitukseni on kirjoittaa blogiini säännöllisesti ja useammin kuin aikaisemmin. Välillä ajattelen postauksia liian isosti, mutta jatkossa aion kirjoittaa myös lyhyempiä tekstejä. Kaikkea ei tarvitse mahduttaa aina yhteen postaukseen. Minulla on aina niin paljon sanottavaa kaikesta, että välillä postaukset jäävät sen takia kokonaan tekemättä. Tuntuu, ettei minulla ole koko päivää aikaa rakentaa yhtä postausta. Parempi on kai kirjoittaa edes lyhyesti kuin ei ollenkaan. Vietnamista, Kambodžasta ja Thaimaasta olen tehnyt jo runsaasti muistiinpanoja. Vaikka en kirjoittanut postauksia paikan päältä, kirjoitin kuitenkin tuntemuksiani ja kokemuksiani muistiin. Näin saan aidot fiilikset säilytettyä, vaikka postaukset tulevatkin hieman viiveellä. Oikein mielelläni otan vastaan myös kommentteja, palautetta ja toiveita siitä, millaisia postauksia haluaisitte lukea. Niitä voi jättää vaikka tämän tekstin perään kommenttikenttään.
Aitouden merkitys korostuu uudella vuosikymmenellä
Uskon, että myös aitous on teema alkavalle vuosikymmenelle. Ihmiset alkavat kyllästyä sosiaalisen median ja blogimaailman kiiltokuvamaisuuteen ja siihen, että esimerkiksi Instagramissa tulee vastaan toinen toistaan kiillotetumpaa feediä ylimuokattuine kuvineen. Tällaisia tilejä ei jaksa enää edes seurata, kun kaikki ovat kuin kopioita toisistaan. Ainakin itse kaipaan myös aitoja reissufiiliksiä kauniiden kuvien lisäksi. Aion siis myös jatkossa postata kuvia ja videoita, joista välittyy aito reissufiilis ja näytän juuri siltä, miltä näytän milloinkin. Esimerkiksi tropiikissa matkustan yleensä ilman meikkiä ja välillä reissussa näytän rähjäiseltä. Sellaista se kuitenkin välillä matkoilla on. Tärkeintä ei ole reissussa se, että näyttää aina hyvältä. Tärkeintä on pitää oma mieli kauniina ja avoimena.
Toivon kaikille oikein paljon merkityksellisiä asioita tapahtuvaksi vuonna 2020! <3
~Sonja
Jään ihan innolla odottamaan sun muutosten vuotta! 🙂 Niin kuin totesit, on toisinaan minullakin todella haastavaa ymmärtää, ettei ole ihan pakko kirjoittaa koko stooria kerralla – lukijallekin mahdollisesti mukavampaa lukea lyhyempiä tekstejä ja siirtyä sitten saman teeman sisällä toiseen aiheeseen, jos se edelleen kiinnostaa.
Nimenomaan, nykypäivän lukijalle on varmasti mukavampi lukea lyhyempiä tekstejä. Pitänee siis palastella jatkossa postausaiheita. Vaikka monesti mietin, että nyt kirjoitan lyhyesti, silti yhtäkkiä asiaa vain tuntuu olevan liikaa. 😀 Palastelun taito onkin siis yksi vuoden teemoista. Se, että osaa hajauttaa yhden ja saman aiheen useammaksi eri postaukseksi.
Onkohan sittenkin niin, että ikä ja vanheneminen tuo mukanaan jotenkin automaattisesti myös rauhallisuutta ja seesteisyyttä? Seniorina toivon enimmäkseen, että mikään ei kovin radikaalisti muuttuisi ja jokainen vuosi, joka on ollut pääpiirteissään edellisen kaltainen on hyvä, sillä jossain vaiheessa ne muutokset ovat välttämättä muutoksia huonompaan: ikä tai terveys, oma tai kumppanin ei enää kestäisi reissaamista ja elämän suunta pitäisi ajatella uudelleen, ehkä moneltakin kantilta.
Matkajutuista kirjoittaminenkin on jo kauan sitten jotenkin asettunut uomiinsa, pyrin kirjoittamaan niin paljon kuin ehdin, jo omaksikin iloksemme ja muistin tueksi, siinä ajassa kuin kullekin matkalle pystyy antamaan aikaa niin, että jutut pysyvät parin kuukauden tuoreina – mieluiten niin, että ennen seuraavaa matkaa on edellinen matka paitsi koettu myös kirjoitettu. Tosin vasta nyt, helmikuun alussa, kirjoittelen viimeisiä juttuja meidän matkatavoillamme pitkältä Keski-Amerikan kierrokselta, kun välissä piti kirjoittaa tuoreeltaan Afrikasta. Mutta viimeisiä viedään, eli tuossa parissa kuukaudessa pysytään 🙂
Kiitos ajatuksistasi! 🙂 Sinulla on kyllä upea taito ja rutiini kirjoittaa matkoista paljon ja heti tuoreeltaan! 🙂 Siihen olisi hyvä itsekin pyrkiä. Monesti olen kyllä tehnyt tuoreeltaan muistiinpanot tai jopa luonnoksia blogiin, mutta sitten ajan kuluessa ne jäävät hyödyntämättä, kun tuntuu jotenkin oudolta postata kokemuksia jo kauan sitten päättyneistä reissuista. Varsinkin kuvien kanssa pitäisi löytää jokin tasapaino. Kirjoitukset syntyvät helposti, mutta kuvien läpikäyminen ja valitseminen vie ihan valtavasti aikaa. Iän ja kokemuksen karttuminen varmasti tuovat mukanaan paljon hyviä rutiineja myös bloggaamiseen.
Mielenkiintoisia ajatuksia, ja paljon tsemppiä tulevalle vuodelle ja vuosikymmenelle. Lyhyemmät tekstit ovat minustakin parempia (jos sopii aiheeseen). Joidenkin blogien seuraaminen on jäänyt, kun pelkkään postauksen lukemiseen kuluu 20 minuuttia.
Uskon myös aitouteen ja sen voimaan! Haluan seurata oikeita ihmisiä, en jotain täydellistä inspiraatiovirtaa, joka ei kuitenkaan kosketa.
Ensinnäkin olen pahoillani, että olet joutunut kokemaan karmeita asioita sekä livenä että nettivihan kautta. Rohkeaa ja tärkeää tuoda noita kokemuksia esiin! Onnittelut kuitenkin siitä, että viime vuosi kantoi myös hedelmää. Tuo brändilähettijuttu esimerkiksi kuulostaa tosi hienolta ja antaa varmasti lisäpotkua. Ja fiilaan tuota ”liian isosti” ajattelemista. Itsellekin se tuo kapuloita rattaisiin, kun oma vaatimustaso on välillä liian kunnianhimoinen ja lyhyemmät ja kevyemmätkin postaukset olisivat varmasti ihan ok. Sain kirjoituksestasi inspistä myös omaan bloggaukseen. Toivottavasti tsemppi kantaa hyvin läpi tulevan vuoden!
Ihanaa lukea ”valaistumisestasi”. Itsekin kipuilin blogin kanssa viime vuonna, kunnes tajusin, että eihän kukaan minulta mitään odota, ja voin kirjoittaa juuri siten ja niin usein kuin itsestä hyvältä tuntuu. Koko touhusta menee ilo ja homma alkaa tökkiä jos liikaa stressaa! Sen oivalluksen jälkeen on taas ollut mukava miettiä postauksia.
Mun mielestä liian pitkät artikkelit on puuduttavia, mutta liian lyhyet jotenkin hutaisten tehdyn tuntuisia. Eli ehkä se kultainen keskitie on tässäkin hyvä. Kuviin panostan itsekin tosi paljon, mutta toisaalta en oikein osaa olla panostamattakaan.
Sisäisen rauhan löytäminen tavoitteena itselläkin, viimeiset vuodet yrittäjänä olivat tosi raskaita, ja siitä hullunmyllystä toipuminen on ollut pitkä prosessi. Kun vielä samaan aikaan menetin lapsuudenperheeni. Mutta elämä voittaa, aina!
Hyviä ajatuksia! Ja mitä tulee etenkin instagram-tileihin ja ig-stooreihin, niin itse seuraan kaikista mieluiten sellaisia tilejä ja katson niitä stooreja, joissa bloggaaja esittää aitoa materiaalia. Esiintyy sellaisena kuin on, kertoo päivästä tai matkanteosta juuri niissä tilanteissa kuin on eikä aina olla täydet meikit naamassa parhaimpiinsa pynttäytyneenä. Tunnustan kyllä, että itse olen joskus miettinyt, että no en mä nyt tämän näköisenä kehtaa mitään raporttia antaa ig-stooriin jos vaikka reissussa on naama punaisena ja hikisenä patikoimassa. Mutta sehän se on juuri kaikkein aidointa kuvaa. 🙂
Voin niin samaistua moneen kohtaan. Merkityksellisyys, hyvinvointi ja tasapaino on itselläkin avainsanoja tälle vuosikymmenelle! Ja valinnat, jotka johtaa merkityksellisempään ja onnellisempaan elämään, niiden kanssa olen nyt kamppaillut jo pari vuotta, mutta vihdoin alkaa homma vähän selviämään ja uskon, että tunnelin päässä on valoa. Siulla on ihan mieletön positiivinen energia mistä tykkään!
Ihanaa pohdintaa ja ajatuksia hyvinvoinnista ja blogin ylläpidosta. Minulla on samanlaisia ajatuksia. Haluan löytää rauhan ja hyvänolon ja myös panostaa blogiin uudella lailla. Siinä helpottaa ehkä se, että olen löytänyt viimein monen vuoden jälkeen oman juttuni. Matkablogi tekee nykyään syrjähyppyjä media-alan puolelle. Voi, olla että se karsii lukijoita, mutta minä saan olla kokonaisena yhden sivun takana ja se rauhoittaa omaa mieltäni.